Satamakaupunki Wilhelmshaven

Wilhelmshaven on Hampurin ja Bremerhavenin jälkeen Saksan kolmanneksi tärkein satamakaupunki. Siellä on upea Merimuseo ja muitakin mereen ja merenkulkuun liittyviä nähtävyyksiä. Sen Südstrand mainitaan näkemisen ja kokemisen arvoisena paikkana.

Preussin kuningas Vilhelm I perusti sen 1869 ja antoi sille oman nimensä. Se ei siis saksalaiseksi kaupungiksi ole kovin vanha, mutta sen paikalla on aiemmin ollut linnoitus. Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet pommittivat pahasti tätä Saksan laivaston tukikohtaa, joten rakennuskanta on melko uutta.

Wilhelmshavenin nähtävyydet liittyvät mereen

Wilhelmshavenin turistisivuilla mainitut tärkeimmät nähtävyydet sijaitsevat melkein kaikki parin kilometrin rantakaistaleen alueella. Juuri siellä on Marine Museum, Südstrand, Rannikkomuseo, Keisari Wilhelmin silta ja Unescon suojeleman rannan infonäyttely. Pari kilometriä ei kuulostanut kovin isolta urakalta ja niinpä kevyesti syötinkin ensin osoitteeksi Kaupunginpuiston Rosariumin. ”Poiketaan nyt siellä ennen kuin mennään sinne rantaan kävelemään.”

Huikean kaunis Rosarium

Olisinpa tiennyt. Saavuimme Rosariumiin ja parin tunnin kiertelyn jälkeen piti lähteä jo eteenpäin, pitihän meidän samana päivänä ehtiä Hollantiin asti. Päätimme tulla takaisin Wilhelmshavenin muihin kohteisiin paluumatkalla.

Rosarium oli aivan ihana. Ruusuja ja muita kukkia riitti, puutarhan hoitajia näkyi muutamia, mutta iso yllätys oli, ettei paikassa ollut kovinkaan monia muita turisteja kuin me. Siis aivan rauhassa kuljeskelimme, kaivoimme eväät repusta ja joimme kahvit aivan omatoimisesti. Upea päivä.

Meren rannalla Wilhelmshavenissa

Reilun parin viikon päästä olimme paluumatkalla ja varasimme Wilhelmshavenista kaksi yötä.  Hotelli Banter Hof näytti olevan melko lähellä keskustan kävelykatuja ja lähellä myös rantaa, mutta kartta hämäsi. Tärkeimmät nähtävyydet olivatkin toisella puolella keskustaa ja keskeisin kävelyaluekin vähän toisella laidalla. Tulipa siis nähtyä ensin vähän muuta kuin turistinähtävyyksiä, kun kävelimme rantaa pitkin. Mutta satama on.

Saavuimme reippaan kävelyn jälkeen sinne, minne turistien pitikin saapua. Tähän rannan osaan osoitti viitta, jossa luvattiin lapsille leikkipaikkaa, mutta kyllä täällä enimmäkseen oli aikuisia kävelijöitä ja pyöräilijöitä.

Istuskelimme tovin penkillä merenrantaa hengitellen ennen kuin jatkoimme matkaa Südstrandin suuntaan.

Tältä näytti tämä saksalaisten legendaarinen auringonottoranta. Siis noita koppeja!

En ehkä ymmärrä ihan kaikkea, mutta eipä tämä ainakaan uimarantana houkuttele.

Seuraavana päivänä pyörähdimme vielä uudelleen auringonpaisteessa katsomassa Südseen rantoja ja kävelyalueita. Kyllä täällä voisi kävellä ja istuskella ja viettää hetken jossain rantaravintolassa.

 

Auringon laskiessa merenrannan lahti ja sen takana oleva kaupunki näyttäytyi parhaimmillaan.

Tämän rannan tuntumaan olisi toki päässyt myös autolla, mutta sen olimme jättäneet hotellin parkkipaikalle. Täällä oli myös oma alue asuntoautoille.

Wilhelmshavenin perustajan Keisari Wilhelmin silta

Yksi kaupungin kauneimmista nähtävyyksistä on Keisari Wilhelmin nimeä kantava silta. Autoilu oli sillä sallittu, mutta sillan kummassakin päässä olevat valot päästivät sillalle korkeintaan kahdeksan autoa kerrallaan, joten ruuhkaa siellä ei ollut. Kävelijöitä enemmänkin.

Sillalta oli mukavat näkymät myös viereisen Marine Museumin komeisiin laivoihin.

 

Kävelyä Wilhelmshavenin illassa, puistoja ja ostoskatu

Rannalla oli myös Kustmuseum eli Rannikkomuseo ja sen edessä patsas.

Palailimme rauhassa puistojen ja jalankulkualueen läpi hotellia kohti.

Oli sunnuntai-ilta, ostoskadulla oli hiljaista ja meidän mielissämme koulun alkamiseen liittyvien alennusmyyntien mainokset osuivat aivan nappiin. Ei stressiä koulun alkamisesta! Enää.

Stressittömältä ja hiljaiselta näytti kävelykatukin.

Hotelli Banter Hof keskustan laidalla

Pari hienoa taloa hotellimme läheltä.

Hotellin pihan vieressä oli myös junarata, mutta yllättäen junien ääni ei läheisyydestään huolimatta juuri edes kuulunut sisälle.

Hotelli Banter Hof oli meidän makuumme vähän persoonaton, eivätkä hissittömyys ja pihan paikoittainen epätasaisuus lisänneet pisteitä. Ihan ok paikka kumminkin ja kohtuullisen hintainen.

Auringonlaskusta myös muutama piste lisää. Rauhallisuus ja kauneus ovat aina plussaa.

Eikä aamupalassakaan mitään moittimista ollut. Hiukan ahtaat tilat.

Kävellen Wilhelmshavenin merellisille nähtävyyksille

Päädyimme taas kävelyyn ja reippailuun, vaikka merelliset päänähtävyydet olivatkin yli neljän kilometrin kävelymatkan päässä.

Ostoskatujen jälkeen poikkesimme sisälle puistossa olevaan kirkkoon.

Jokaisen penkin päässä oli jonkun Saksan alueen vaakuna.

Marine Museum

Marine Museumille pitää varata aikaa tuntikausia, jos haluaa käydä sisällä myös laivoissa. Juhan ahtaitten paikkojen kammo johti kuitenkin siihen, että katselimme näyttävät laivat vain ulkoapäin. Lapsiperheitä näkyi paljonkin kiertelemässä laivoja. Aika pieniäkin lapsia mukana.

 

Tämän laivan sisätilojen kierrokseen suositeltiin varattavan kaksi tuntia.

Olisipa ollut elämys mennä sisälle sukellusveneeseen. Harkitsin, mutta luovuin, kun sinne oli pientä jonoa.

Sisätiloissa kerrotaan merenkulun historia.

Wilhelmshavenin mutarannat ovat Unescon ympäristönsuojeluohjelmassa. Niistä on iso infopiste rannassa myös.

Paluumatkalla näimme Keisari Wilhelmin patsaan puistossa.

Ja pari hauskaa nähtävyyttä matkan varrelta. Merenkulkukaupungissa kirkon tornikin on kiinnitetty ankkuriköydellä nurmikkoon. Köyteen oli kiinnitetty valkoinen kyltti. Kävin katsomassa sitä, kun ajattelin, että siinä olisi kerrottu, miksi köysi on siinä, mutta se olikin vain vanhemmille muistutus, että lapset eivät saa kiipeillä köydessä.

Kirkon ilmoitustaulu mainosti Nokian kännykkää.

Ostoskaduilla oli näin arkipäivänä vähän enemmän porukkaa.

Juha kävi ostamassa leipää, mutta minäpä löysin lankakaupan ja alennusmyynnin.

Valmiit sukat ovat nyt mukava matkamuisto Wilhelmshavenista.

Olimme kumpanakin päivänä kävelleet noin 12 – 14 kilometriä ihan vain rantoja ja hotellin ja nähtävyyksien väliä. Suosittelen tätäkin, Wilhelmshaven on ihan kiva kaupunki kävelemiseen. Pitemmällekin voisi kävellä, ainakin yksi tuulimylly jäi meiltä kiertämättä.

Tämän kaupungintalon komean aukion kävimme katsastamassa lähtiessämme pois kaupungista seuraavana aamuna.

Jatkoimme Wilhelmshavenista kodinvaihtolomalle Hollantiin. Syksyn suunnitelmissa on kodinvaihtoloma Sveitsissä ja marraskuu Espanjassa. Seuraa matkojamme helpoiten tykkäämällä Facebook-sivustamme.