Casares mainitaan Espanjan kolmen valkoisimman kylän joukossa Frigilianan ja Casarabonelan ohella. Aurinkoisena päivänä seinistä heijastuva valo melkein häikäisee, ja taas kerran edessä on kaunis kylä kauniissa maisemassa. Ja kuvaan kuuluu  tietysti myös kylän takana mäellä olevat linnan rauniot ja kirkko.

Ajoimme Casaresiin Esteponan suunnasta reilut kymmenkunta kilometriä sisämaahan päin. Juuri ennen Casaresia oli iso viitta ilmaiselle parkkipaikalle. Siitä käännyimme, ja ihmeeksemme parkkipaikka oli heti siinä mäen päällä näköalapaikan vieressä. Olimme kovin tyytyväisiä, koska mäen päältä oli Casaresiin varmaan paras näkymä.

Meiltä jäi huomaamatta, että oikeasti parkkipaikan viitoitus jatkuikin pidemmälle alamäkeen ja niin luulimme kääntyneemme väärin, palasimme takaisin tielle ja ajoimme tietä eteenpäin. Parin kilometrin päästä oli uusi viitta ilmaiseen parkkiin. Ei siis hätää – paitsi että viitoitusta seuraamalla tulimme kylän keskusaukiolle, jonka jälkeen viitoitus johtikin umpikujaan.

Takaisin lähtöpisteeseen, ja nyt tajusimme ajaa näköalapaikan ohi pitkälle alamäkeen ja isoon parkkitaloon.

Aika mielenkiintoista, että se toinen viitoitus oli jätetty paikoilleen, vaikka keskusaukiolta parkkitaloon johtava katu oli tällaisessa kunnossa:

Mitäpä sitä viitoitusta purkamaan, tilapäisiähän nuo katurempat ovat. Ja varmaankin kesällä taas turistitkin pääsevät ajamaan mistä vain.

Mut hei, nyt näyttää siltä, että aloitin turhan negatiivisesti tämän ihanan kylän kuvaamisen!

Ihan turhan parkkipaikkasählingin jälkeen nimittäin istahdimme keskusaukiolle terassille lounaalle. Sain yhtä suosikeistani ”gambas pil-pil” eli valkosipulilla maustetussa oliiviöljyssä lilluvia katkarapuja ja Juha maistoi vuohenlihaa.

Aukion keskellä on suihkulähde, Fuente de Carlos III, joka on peräisin 1700-luvulta.

Aukion vieressä on myös kylän tärkeimmän merkkihenkilön Blas Infanten patsas. Blas Infante oli ”andalusialaisuuden isä”, poliitikko, asianajaja ja kirjailija, joka herätti maakuntahenkeä. Hän loi  myös Andalusian lipun ja hymnin. Ei ole mikään ihme, että hänet teloitettiin sisällissodan alkamisvuonna 1936.

Casaresin nähtävyyksiin listataan ainakin neljä merkittävää kirkkoa. Niistä yksi eli Iglesia de San Sebastián on keskusaukion eli Plazan laidalla. Se oli ainoa, jonka näimme myös olevan auki.

Suurin osa nähtävyyksistä on mäellä, jolta linnan rauniot, Centro Cultural de Blas infante ja Ermita de la Vera Cruz  näkyvät joka suuntaan. Pienet kauniit sokkeloiset kadut johtavat mäelle.

Mäeltä on taas upea näköala kaupungin yli. Etualalla oleva modernin kerrostalon näköinen rakennus on se ilmainen parkkitalo. Eli sesonkina tänne ilmeisesti odotellaan huomattavastikin enemmän kävijöitä kuin näin maaliskuisena maanantaina.

Terasseilta on upeita näkymiä taas joka suuntaan.

Kapeimmat kadut ja mutkaisimmat kadunkulmat ovat juuri ennen linnaa ja kirkkoa.

Linnan muurien ja sieltä avautuvien näkymien takia todellakin kannatti kiivetä.

Tuli jo mieleen Ronda, vain ilman turistiruuhkaa.

Kirkon juurella on myös yksi viehättävimmistä hautausmaista, jonka olen näissä espanjalaiskylissä nähnyt. Kauniitahan ne ovat kaikki, mutta tämä oli jotenkin erityisen kaunis ja hoidettu.

Lisäksi hautausmaa oli jännittävän sokkeloinen. Pienistä kulmista ja koloista pääsi kurkistelemaan milloin mitäkin kivaa maisemaa ympäröiville vuorille.

Ihana kaunis valkoinen kylä oli taas jo melkein nähty monesta suunnasta. Jäljellä oli oikeastaan jäljellä vain Blas Infanten kotitalo, josta oli tehty museo ja jonka vieressä oli myös kylän turisti-info. Olimme lukeneet, että museon opastaulut olisivat vain espanjaksi, mutta päätimme ottaa haasteen ja kävelimme alamäkeen.

Ja sitten suunnitelmat muuttuivat sekunnissa kokonaan. Otin yhden harha-askeleen jalkakäytävän reunalta ja samassa olin nenälläni kadulla. Ohikulkijat riensivät apuun, päähän sattui ja jostain valui verta vaatteille. Ei mennyt montakaan minuuttia, kun olin tällaisen kärryn kyydissä menossa lääkäriin. Eikä lääkäri odotuttanut.

Paluumatka Casaresista oli kovin toisenlainen kuin olimme suunnitelleet. Ajoimme lääkärin kehotuksesta Benalmadenan Vithas Xanitiin. Tunteja siinä meni, kun parikin lääkäriä tutki tilanteen ja varmisti seurannalla, että silmän kaksoiskuvat katosivat, ja pään ja käden vammat kuvattiin.

Matkavakuutus on hyödyllinen juttu. Eikä tästä ikävästä episodista onneksi tullut mitään tämän dramaattisempaa. Rillit rikki, nenä ruvella, silmä mustana, mutta tuollaiset eivät invalidisoi onneksi muutamaa päivää pitempään.

Kauniit kukat näyttivät hetken sumeilta.

Ja Casares oli ehdottomasti käymisen arvoinen.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.