Día del Almendro

Guarossa vietetään joka vuosi Mantelipuiden kukkimisen päivää, Día del Almendro, jossa juhlitaan luontoa ja paikallista gastronomiaa. Se on normaalisti tammikuun viimeisenä sunnuntaina.

Päivä sisältää opastetut vaellukset mantelipuita kasvaville rinteille, markkinoita, ohjelmaa ja manteliherkkuja. Voit seurata sivua ja päivämääriä itse kylän turistitoimiston sivuilta, joilla pitää ilmoittautua etukäteen, jos haluaa osallistua opastetuille vaelluksille. Tämä juttu ei ole tuosta päivästä, koska emme uskaltautuneet mukaan, vaan sitä seuraavasta. Ai miksi? Siihen on hyvin luonnollinen selitys. Eikä varmaan kovin yllättäväkään. Harmi, että sellaisesta syystä pitää jättää väliin hyvät juhlat.

Mantelipuurinteillä on tarjolla on kaksi erilaista reittiä. Toinen on tarkoitettu lapsiperheille ja vähän heikompikuntoisille ja toinen enemmänkin liikunnan ystäville. Ilmoittautuminen siis etukäteen. Tämä on linkki turistitoimiston sivulle, josta pääsee myös ilmoittautumaan 2024:

https://www.marbella-sanpedro.com/ruta-del-almendro-guaro-2024/

Meidän syy jättää käynti seuraavaan päivään oli nimittäin parkkipaikkojen puute. Jos johonkin pikkukylään tulee satoja ihmisiä, pieni tie sinne ruuhkautuu moneksi tunniksi, eikä autoa voi pysäyttää mihinkään. Ei edes espanjalaisilla parkkivaloilla, joita Suomessa kutsutaan hätävilkuiksi. Kylässä on kyllä tilapäinen parkkialue sen ulkopuolella ja sieltä kuljetus keskustaan, mutta sekin ruuhkautunee. Lukiessani juhlista tekee kyllä mieli kokeilla joskus niitäkin, mutta ajaa parkkipaikoille aikaisin aamulla. Ohjelma houkuttelee, kun se lupaa sekä kaunista nähtävää, liikuntaa että manteliherkkuja. Tämä kuva on vuoden 2024 esittelysivulta.

Emme siis menneet juhliin, mutta eivätpä ne mantelipuut päivässä loppuun kuki. Lähdimme matkaan seuraavana päivänä.

Menimmekö suorinta reittiä? No emme tietenkään. Teimme pikku pysähdyksen Alhaurin el Grandessa, joka on ihan viehättävä paikka sellaiseen.

Pysähdys Alhaurin el Grandessa

Navigoimme ensin kaupungin yläpuolelle katsomaan maisemia. Yleensä tällainen näkökulma on hyödyllinen ja sieltä saa kauniita kuvia, joissa on valkoinen kaupunki ja vuoria. Kylän yläpuolella oli myös mukava viihtyisä puisto.

Sieltä suunnistimme keskustan turisti-infoon. Kadun varren parkkipaikan aika näytti yllättävältä. Maksullinen aamupäivästä kahteen asti ja sitten taas viidestä eteenpäin. Piti oikein tarkistaa asia joltain paikalliselta ohikulkijalta, ja totta se oli, siestan aikana parkki oli ilmainen. Turisti-infon tyttö oli innoissaan saadessaan ulkomaisia vieraita ja näytti kartalta monta tärkeää kohdetta, jotka olisivat taas auki mañana. Emme ilmeisesti osanneet tarpeeksi hyvin kertoa, että automme olisi ilmaisella parkkipaikalla pari tuntia ja me ajattelimme sinä aikana ottaa pienen kaupungin nähtävyydet haltuun.

Kävelimme sitten sinne tänne ja otimme kauniita kuvia kauniista julkisivuista ja ovista ja pikkukaduista.

Mantelipuurinteillä

Guaroon ei ole Mondasta käännyttäessä enää monta kilometriä. Olimme syöttäneet navigaattorille kaupungintalon osoitteen osuaksemme sopivasti keskustaan ja matkakumppanimme Pena yritti sinnikkäästi saada meitä kääntymään päätieltä hurjiin poikittaisiin alamäkiin. Yhtä sinnikkäästi lähes huusin kuskille: ”Älä käänny!” ja lopulta suunnistin itse ihan sinne minne halusinkin. Ei löytynyt laillista parkkipaikkaa tämänkään Plaza Españan reunoilta, mutta jätimme auton siihen, minne muutkin omansa olivat jättäneet ja kävimme hakemassa sen kartan. Turha varmaan mainitakaan, että pysäköintikieltomerkin lisäkilvessä sanotaan sen koskevan koko aukiota.

Kaupungintalon aulan neito tiesi lähes kysymättäkin, että olimme vailla Mantelinkukkapäivän vaellusreittejä. Lähes yhtä kysymättä hän näytti meille, että tässä olisi tämä lyhyt vaihtoehto (5 km), ja sitäkin voisi vielä lyhentää ajamalla autolla ylämäkeen Ermitan suuntaan, jonka jälkeen näkymät rinteille vasta paranisivat. Nappasin mukaani myös sen toisen pitemmän reitin kartan, mutta ajoimme kiltisti neuvojen mukaan ensin pikkukatuja pitkin ja sitten ylämäkeen. Rakennusmiehet moikkasivat ja siirtelivät jälleen kerran tikkaitaan, että mahduimme menemään.

Puolivälissä ylämäkeä oli sopivan näköista parkkitilaa hautausmaan portin vieressä ja päätimme siinä jalkautua. Lähdin saman tien houkuttelevaa sivupolkua ylämäkeen ilman että Juha edes huomasi matkani suuntaa. Tuolla hautausmaalla hän oli tovin minua etsiskellyt samalla kun minä vain tähtäilin ylhäältä mäeltä uusia kuvia keltaisen nurmikon yli ja väistelin pelottavia irtokoiria.

Yhdessä lähdimme ylämäkeen. Kuvat parin kilometrin matkalta sekä vuorille, rinteille että Guaron kylän yli kertovat nyt paremmin kuin sanat.

Ylhäällä oli pieni mukava näköalapaikkakin penkkeineen. Oiva tilaisuus evästauolle.

Mäen jälkeen olisi voinut jatkaa alamäkeen, mutta minkä alas menee, sen tulee myös ylös ja lähivuorten rinteillä jo satoi. Käännyimme vain takaisin kameran muistikortti täynnä kauneutta.

Vuorten rinteillä näkyi siellä täällä lähestyviä sadekuuroja.

Onneksi vasta kylästä pois ajaessamme tuulilasiin putoilivat ensimmäiset vesipisarat.

Pysähdys Mondassa

Muutaman kilometrin päässä Guarosta on Mondan kylä, josta käyntimme jälkeen oli tulossa Vain elämää –sarjan fanien pyhiinvaelluskohde. Käännyimme Castillo de Mondan jyrkälle ja kapealle tielle. Muutamassa jyrkässä mutkassa ja jyrkässä mäessä oli tulla uskonpuute. Auton renkaat sutivat sateen liukastamalla tiellä ja nousuprosentteja oli enemmän kuin ikinä. En osaa suositella ylös ajamista, mutta kyllä siellä ylhäällä joitain autoja oli, ja hetken päästä perässämme sinne saapui isolla pakettiautolla myös tutun näköisiä suomalaisia muusikoita.

Tuo kuvassa näkyvä portaitten näköinen kaistale on ajotie. Siitä tultiin.

Linnassa oli ”yksityistilaisuus”, eli Vain elämää -sarjan kuvaukset menossa ja sisälle emme päässeet. Portti nähtiin ja kivat näkymät linnalta alas. Linnasta ja sen tornissa liehuvista Espanjan ja Suomen lipuista otin kuvan vasta päästyämme takaisin maantielle.

Takaisin tullessa voi Coinin jälkeen kääntyä Mijasin ja Fuengirolan suuntaan, jos tykkää ajaa vuoristoteitä. Meistä toinen tykkää, toinen taas ei ajaisi ikinä. Mutta onneksi autolla ajamiseen tarvitaan vain se toinen ja toinen voi ottaa kuvia kaikilla mahdollisilla levähdyspaikoilla.

Ihanaa mantelikukkien aikaa kaikille!

Jos olet ollut Guarossa Mantelinkukkapäivän juhlissa, kertoisitko siitä meille kommenteissa. Olisi kiva tietää, millaiset ne olivat ja oliko pelkäämäämme ruuhkaa.

Joko seuraat meidän  sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet erityisesti automatkoistamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa sekä myös automatkoista muualla Euroopassa ja pyöräilyistämme sekä kotimaassa että automatkojen yhteydessä. .