Tiedätkö sinä, missä Helsingissä on Marttila? Moni ei ole paikasta kuullutkaan. Ainakin näin väitetään viime viikolla Hesarissa ilmestyneessä artikkelissa, jossa Marttilan omakotialueesta kerrotaan. Marttila on Pitäjänmäen kainaloon jäävä omakotialue, joka syntyi rintamamiestaloja rakennettaessa.
Alueella on selkeä historia ja siksikin se on ainutlaatuinen paikka asua. Aktiiviset asukkaat myös pitävät meteliä Marttilan puolesta, jotta alueelle ei nousisi turhan moderneja tornitaloja ja pieni kyläidylli säilyisi. Alueelta talon ostavat saavat kyllä nykyisin jo varautua remontteihin.
Marttilan yhteisöllisyys hakee artikkelin mukaan vertaistaan. Asukkaat tuntevat toisensa ja järjestävät tapahtumia. Kuulimme, että pihoissa on jo perinteeksi muodostunut joulukylä, johon osallistuvat laittavat pihoihinsa jos jonkinlaisia kekseliäitä ja jouluisia asetelmia. Kun tästä kuulimme, nousimme heti pyörille ja pyöräilimme katsomaan.
Olen itse syntynyt ja kasvanut Marttilassa, siis Marttilan kunnassa, joka on 40 kilometriä Turusta itään. Senkin takia Marttilan kaupunginosa kiehtoi ja halusin siihen oitis tutustua.
Pihojen asetelmat kertovat asukkaitten harrastuksista, eivät pelkästään joulusta. Tämän talon pihassa kerrottiin pihan linnuista, niiden ruokkimisesta ja pesimisestä.
Huumoriakin löytyi. Nähdessäni tämän luulin ensin, että joku on keksinyt kirjoittaa ideansa Marttilan murteella, mutta sitten jotkut sanonnat alkoivat vaikuttaa vähän yliampuvilta. Ei ihme, Turun puolen murteen tunnistin, mutta Heli Laaksonen onkin Raumalta, jossa sanat ovat vielä lyhyempiä.
Iso osa talojen vierellä olleista jouluasetelmista oli kuitenkin perinteisempiä joulun aiheita.
Asukkaiden harrastukset tulivat kyllä esille. Tontutkin voivat pilkkiä.
Joku oli laatikossaan esitellyt kaikki alueella kohtaamansa eläimet.
Hauskin ja yllättävin oli kuitenkin tämä hyönteishotellin jouluyöstä kertova rakennelma, jonka vieressä jaettiin myös tietoa hyönteisten talvehtimisesta.
Oli kiva paikka käydä ja kierrellä Mottitiellä, Partiotiellä, Viestitiellä ja Korsutiellä. Katujen nimetkin siis liittyvät kylän historiaan.
Tullessamme kotiin alkoi juuri sataa lunta. Ihan viime tipassa siis pyöräretkemme teimme. Marttilan joulupolkua voisi kyllä käydä katsomassa uudelleenkin, hämärän tullessa valot tulisivat enemmän esille, mutta päivällä oli varmaan helpompi lukea opastauluja.
Voit seurata retkiämme Facebookissa täällä: Facebook: Ailajajuha
