Marburg on upea ja historiallinen yliopistokaupunki Lahn-joen laaksossa eli Hessenin osavaltiossa. Kaupunki tunnetaan myös Grimmin veljesten kaupunkina. Korkealla kukkulalla oleva linna, Grimmien teemaan liittyvä reitti ja vanhankaupungin hienot ristikkotalot houkuttelivat pysähtymään, vaikka olisihan siellä ollut muitakin historiallisia ja kulttuurikohteita, esimerkiksi yliopistokaupungin historiaan liittyviä ja yksi huikean näköinen näköalatorni.

Kaupunkien keskustaan ajaessa aina vähän jännittää, saako autoa mihinkään sopivalle etäisyydelle keskustan kävelykaduista, mutta no problem tällä kertaa. Viitoitus riitti, parkkihalli löytyi Rewe-liikkeen alakerrasta ja 90 minuuttia oli ilmaista asiakkaille, joten kävimme palatessamme ostamassa illan eväät.

Sitten kävelimme joen yli Altstadtin puolelle. Toiseen suuntaan näkyi korkealla kukkulalla Marburgin linna, eli 1000-luvulla rakennettu Landgrafenschloss Marburg, jossa jossa on goottilaistyylinen sali, vanhaa sisustusta ja kulttuurihistorian museo. Linna toimi vuosisatoja Hessenin maakreivien päämajana.

Toiseen suuntaan Marburgin itäpuolella ylhäällä rinteellä näkyy 36 metriä korkea Kaiser-Wilhelm-Turm, joka on rakennettu 1800-luvun lopussa,. Voi hyvin kuvitella, että sen huipulta on henkeäsalpaava panoraamanäkymä koko Marburgiin, linnakukkulalle ja Lahn-joen laaksoon. Tornin yhteydessä toimii myös näköalakahvila, jota tiedoissa kuvattiin suosituksi.

Valitettavasti nämä kaksi kohdetta jäivät kierroksemme ulkopuolelle. Korkealle linnaan oli aikamoinen nousu, emmekä sattuneet sopivaan aikaan Marktplatzille, josta olisi sinne noussut bussi. Näköalatornille olisi ollut mahdollista ajaa itsekin, mutta tämäkin hieno torni jäi netistä löytyneen kuvan varaan, kun pelkkään Altstadtin ja Grimm-Dich-Pfadin kävelylenkkiin kului kolmisen tuntia.

Korkeuserot kaupungissa olivat aika haastavat, mutta onneksi jokirannan tasolta pääsi useistakin kohdista Oberstadtin tasolle ilmaisilla hisseillä. Hieno juttu! Hissistä ulos kävellessämme löysimme ihan läheltä myös turisti-infon, josta kävimme kysymässä Grimm-Dich-Pfadin kohteille kartan.

Jacob ja Wilhelm Grimm ovat tuttuja nimiä satujen kirjoittajina, mutta historia on vähän toisenlainen, 1800-luvulla veljekset olivat kielen- ja kansanrunoudentutkijoita, jotka halusivat taltioida saksalaista suullista perinnettä, satuaatetta ja mytologiaa ennen kuin ne katoaisivat teollistumisen myötä. He haastattelivat pääosin sivistyneistöön ja porvaristoon kuuluvia henkilöitä ja lukivat historiallisia tekstilähteitä. Ensimmäiset vuoden 1812 ja 1815 painokset olivat raakoja, synkkiä ja tarkoitettu enemmänkin akateemiseksi tutkielmaksi. Sitten Wilhelm Grimm muokkasi satujen kieltä ja teemoja vähitellen sadunomaisemmiksi, opettavaisemmiksi ja jopa kristillisemmiksi, jotta kirjat sopisivat paremmin perheille. Satuja on yli 200, joista monet ovat tosi tuttuja otsikoita, esim nämä:

• Lumikki (Schneewittchen)
• Tuhkimo (Aschenputtel)
• Punahilkka (Rotkäppchen)
• Hannu ja Kerttu (Hänsel und Gretel)
• Tähkäpää (Rapunzel)
• Ruusunen (Dornröschen)
• Bremenin pelimannit (Die Bremer Stadtmusikanten)
• Sammakkoprinsi (Der Froschkönig)

Ajaessamme päivän mittaan Travemündestä Marburgiin, kuuntelimme autossa muutaman Grimmin sadun, että muisti palasi ja fiilis tuli takaisin. Samalla selasin Marburgin turistmisivuston esittelyä reitistä ja Grimmin satujen muistoista pitkin katuja. Perusteellinen sivusto kuvineen ja karttoineen. Avaa ihmeessä, jos haluat tutustua. Ja kannattaa, Grimm on UNESCOn muistikohde:  Grimmin satujen käsikirjoituskokoelma valittiin vuonna 2005 UNESCOn Memory of the World rekisteriin.

Grimm-dich-path

https://www.tourenplaner-rheinland-pfalz.de/en/tour/thematic-trail/grimm-dich-path-in-marburg/57021295/#caml=asw,1g7j6y,8eihm6,0,0&dm=1

Me emme kiertäneet koko reittiä, mutta nämä kuvat näimme:

Reitti suositellaan aloitettavaksi Vanhasta kasvitieteellisestä puutarhasta (Alten Botanischen Garten). Se on rauhallinen vihreä puisto, jossa on lampi. Yllättäen ei kukkapenkkejä eikä kukkivia pensaita. Ja kuitenkin vielä kävellessämme oli syyskuu.

Vanhankaupungin kadut olivat tosi hienoa kuljettavaa. Ihan joka talo näytti enimmäkseen ristikkotalolta.

Tämä oli upein!

Se oli Marktplazin reunalla, saman torin varrella, jossa on myös Raatihuone.

Muutakin historiaa Marburgista löytyy. Poikkesimme sisällä kahdessa kirkossakin. Tämä on varmaankin koko kaupungin komein, eli Elisabethkirche (Pyhän Elisabetin kirkko) Se on rakennettu 1200-luvulla Pyhän Elisabet Unkarilaisen haudan päälle.

Toinen kirkko, johon poikkesimme, oli nimeltään Yliopiston historiallinen kirkko.

Muutakin yliopistohistoriaa Marburgista löytyy tämän korttelin lisäksi, jonka osa tämä kirkko on. Kasvitieteelliseeen puutarhaan mennessämme näimme tällaisen rakennuksen, jonka Kuukle tunnisti Philipps-Universität Marburgin farmaseuttisen biologian laitokseksi.

Pikkuisen liian lyhyt aika Marburgin vierailulle. Ensi kerralla on pakko päästä ylös linnalle.

Grimmin satujen muistomerkkejä voisi kierrellä enemmänkin, niitä on täällä linnankin rinteillä.

Ja Keisari Wilhelimin näköalatorni pitäisi nähdä lähempää ja ihailla näköaloja kaupungin yli.

Joka tapauksessa oikein kiva pysähdys. Travemündestä oli matkaa varaamaamme majoitukseen Weilrodiin noin 530km, eli ajaessamme lauantaina kohtuullisen ruuhkattomia moottoriteitä Saksan eteläosiin, ehdimme näinkin perusteellisen käynnin tehdä ja olimme ennen auringolaskua perillä.

Seuraavana päivänä suunnitelmissa oli Limburg ja Idstein, mutta suunnitelma muuttui vähän. Limburg kierreltiin kyllä, mutta Idstein jäi maanantaille, koska huomasimme Bad Cambergissa hienon Baumwipfelpfadin. Ne ovat olleet meidän suosikkejamme automatkoilla, niin nytkin onnistunut vierailu.