Tulppaaneja ja narsisseja metsän rinteessä puiden keskellä, lammen rannalla – näimme tällaisen kuvauksen ja suuntasimme heti Urjalaan. Ja oli muutakin! Korkea kallioseinämä, alppiruusupensaita, esikkoja ja muita kukkia, näköalapaikka, kaikki metsän keskellä polkujen varrella. Pitää käydä uudelleen, kun eri kukat kukkivat, nyt toukokuussa sipulikukat.

Ystävällinen tervetulotoivotus, kartta käteen, tietoa poluista, paikan historiasta ja tulevaisuuden suunnitelmia – kiva alku kierroksellemme. Aivan upeaa seistä tässä ja ihmetellä, miten metsärinteessä puiden keskellä voi kasvaa tällainen määrä sipulikukkia. Olemme kierrelleet paljon puutarhoja muissakin maissa, esimerkiksi Hollannissa Keukenhofin ja Appelternin, Espanjassa Malagan kasvitieteellisen puutarhan ja Gordoban kukkapatiot, Saksassa erilaisia linnojen puistoja, mutta missään muualla emme ole tällaista yhdistelmää puista ja kukista nähneet. Upea idea.

Toukokuussa on paljon kukkia. Näiden narsissien lisäksi myös esikoita ja muuta.

Saimme käteemme kartan ja kun näimme, että luontopolulla oli myös jyrkkiä nousuja, teimme valinnan. Lähdin yksin punaisella piirtämälleni reitille ja Juha valitsi sinisellä piirtämäni oikotien näköalapaikalle. Siltäkin polulta näkee todella hyvin rinteen tunnelmat.

Luontopolun varrella oli todella hauska kohdata sekä luonnonvaraisia tuttuja kasveja että näitä kukkivia tai vieraampia yksilöitä. Kuka on nähnyt mustikanvarpujen keskellä kukkivan tulppaanin ja sinisen balkaninvuokon? Kukkimaan alkavat kielot olivat paljon tutumpia.

Luontopolku kiertää tämän kalliorinteen alapuolelta. Komeaa nähtävää. Lounaisen Suomen korkeimpia kohtia.

Luonnossa kulkeva polku istuu hyvin luontoon ja on merkitty hyvin.

Rinteelle lisätään joka vuosi uutta kasvillisuutta ja uusia ideoita. Tämän kohdan nimi on Alppiruusupuisto. Oi jospa joskus vielä näkisin näiden alppiruusupensaiden kukkivan!

Polun varrella on kivasti tietoa lähellä olevasta alueesta, tässä tiedot Alppiruusupuistosta.

Polkua kehitellään muutenkin. Luontopolun lisäksi on rakenteilla Kehätie ja sen varrelle erilaisia alueita. Ja luontopolulla on luonnonmateriaaleista tehtyjä portaita helpottamaan jyrkimpiä nousuja.

Näköalapaikka on yksi puiston hienoista alueista. Sille voi kiivetä myös Oikotieltä helpoilla portailla, mutta itse nousin luontopolkua metsän maisemissa. Näköalat alas ovat hienot.

Lempilampi on paikka jossa on hienoja tulppaanirivistöjä kauniin lammen rannalla.

Lempilammen rannalla on myös koskettava runojen ja kuvien polku, jossa voi pysähdellä kuvien viereen lukemaan ja ajattelemaan.

Olipa hieno käyntikohde. Ei ollut ihan oman matkareittimme varrella, kun piti ajaa Turun läheltä Tuusulaan, mutta Forssan jälkeen Urjalaan tehty noin 50 kilometrin mutka kannatti todella. Puisto on saanut paljon suosiota lehdissä ja muussa mediassa ja näitä artikkeleita on ripustettuna kahvion seinälle. Eli kannattaa viettää myös kahvituokio, me kylläkin tyydyimme pelkkään jätskiin.

Paikka oli niin erikoinen yhdistelmä kukkia, rinteitä, lampia ja metsää, että emmepä juuri ihmettele Pölkinvuoren puiston historiasta kertovaa ajatusta, että mopo olisi karannut käsistä. Minulle tutumpi sanonta olisi, että homma on lähtenyt lapasesta, mutta molemmat pitänevät paikkansa täällä.