”Ei titä!” jäi meidän perheen sanavarastoon yhden poikamme lapsuudesta, jolloin hän heti huudahti noin, kun kun joku asia ei miellyttänyt. Ja miksi me sanomme Ferrolista ”Ei titä”? Yllätyimme hankalasta reitistä paikkaan, jossa ei ollut mitään näkemistä, vaikka yhden turistisivuston mielestä se oli yksi parhaita nähtävyyksiä. No, onneksi sen jälkeen kerääntyi vielä jotain ”Joo tätä” -otsikonkin alle.

Ferrol on hieno rantakaupunki lähellä A Coruñaa. Ei mikään turistitungospaikka ollenkaan, kaunis ja rauhallinen ja halusimme nähdä sen, kun viivyimme A Coruñan seuduilla lähes pari viikkoa kodinvaihdossa.

Turistisivustoja on monenlaisia, tunnet varmaan sen Trip… -neuvojasivuston (en kirjoita nimeä, ettei se näy missään haussa) ja sieltä löytyi näin hieno kuva. Mirador Cabo Prior.

Navigaattori löysi helposti reitin.

Jos olisimme tienneet, millaisen, olisimme heti mykistäneet äänen.

Perille päästyämme ”Ei titä” -pettymys jatkui näin. Ei sinne näköalapaikalle päässyt lähellekään. Eikä siellä ollut juuri mitään muuta näkemistä. Johtuiko tämäkin taas myrskyriskistä?

Sitten annoimme navigaattorille seuraavan kohteen, eli San Felipe -linnan. Navigaattorin valitsema reitti oli todellinen ”Ei titä”-reitti.

San Felipe -linna ei itse kuitenkaan kuulunut tähän ”Ei titä” -ryhmään. Helpolta parkkipaikalta oli lyhyt kävelymatka linnan alueelle ja myös vapaa pääsy itse linnaan ja sen sisätiloissa olevaan museoon, joka kertoo linnan historiasta. Linna on 1600-luvulta peräisin oleva rannikkolinna, joka toimi Espanjan laivaston puolustusalueena 1500-luvulta 1700-luvulle.

Toisella puolella lahtea on La Palman linna ja nämä toimivat puolustuksessa yhteistyössä siten, että niiden välille vedettiin ketju, joka esti laivojen sisäänpääsyn lahdelle.

Linnan vierailun jälkeen ”Ei titä” -elementit jatkuivat. Reitti linnalta kaupunkiin oli tosi ahdas ja mutkainen. Onneksi hiljainen.

Ajoimme keskustaan. Pientä ”Ei titä” -juttujen jatkoa tuli, koska kadunvarsien tietyöt vähän ruuhkauttivat, mutta eipä sellainen mitään pysyvää haittaa ole. Parkkihalli löytyi ja lähdimme kävelemään.

Ferrolilla on myös tärkeä rooli Santiago de Compostelan pyhiinvaellushistoriassa.  Se on Camino Inglésin eli englannin tien -reitin lähtöpiste. Reitti on yksi virallisista Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreiteistä. Pyhiinvaeltajat saapuivat laivalla Britanniasta, Irlannista ja Pohjois-Euroopasta ja lähtivät täältä kohti Santiago de Compostelaa.

Useilla Ferrolin kirkoilla on tärkeä rooli pyhiinvaelluksen aloittamisessa. Siunausta ja rukousta. Näimme kirkkoja kaupungilla, mutta ilmeisesti myös kaupungin epäturistisuus on syy siihen, että mikään kirkko ei tänään ollut turisteille auki.

Iglesia del Carmen

Santuario de Nuestra Señora de las Angustias on Ferrolin tärkein kirkko, mutta kuten näkyy, sinne ei nyt päässyt.

Tämäkin rakennus näytti ihan kirkolta, mutta se onkin Telakan portti. Satama-alueelle ei valitettavasti katutöiden takia juuri tällä hetkellä päässyt katsomaan enempää.

Kävelimme satamasta kohti vanhaa kaupunkia ja poikkesimme turisti-infoon. Sekään ei ollut auki, hups, mutta sisällä oli joku muu työntekijä, joka haki eteemme kartan ja näytti, mitkä paikat parin tunnin kävelyllä pitäisi nähdä. Hän purskahti nauramaan, kun kysyimme, mikä rooli tuolla suklaalevyalueella on. Eikö se ihan suklaalevyltä näytä?

Tämä kaupunkiruudukko on perustettu 700-luvulla, jolloin Espanjan hallinto päätti tehdä Ferrolista suuren laivastokeskuksen. Magdalena rakennettiin silloin sotilaallisesti tarkaksi, että siellä oli helppo sotilaitten toimia.

Aika hieno kaupunginosa. Valtavan suorat kadut, hienoja vanhoja rakennuksia, mutta ei mitään jälkeä sellaisista valkoisista kaupungeista, jotka ovat yleisiä ja tuttuja.

Kaikkein hienoin on tietysti tämä Kaupungintalon aukio.

Infosetä kehotti myös poikkeamaan tälle hienolle puistomaiselle aukiolle. Praza de España ja sen vieressä Praza de Sevilla.

Tietysti matkan varrelle sattui patsaitakin. Tämä oli näyttävä. Muistomerkki Afrikassa kaatuneille. Teos esittää siivekästä hahmoa, joka pitelee seppelettä voiton ja kunnian symbolina. 

Eli tämmöinen ”Ei titä” -päivä. Toki Ferrol olisi tarjonnut viihtyisääkin tekemistä ja esimerkiksi sataman kiertäminen ja merenkulun museo olisivat varmaan olleet hienoja. Oli vain niin monenlaisia sattumia, navigaattorin tyhmyyttä ja katutöitä, paikkojen suljettuna olemista, että päivän ilot olivat kovin satunnaisia.

Vielä tällainenkin ”Ei titä” -elementti. Tyypillinen kyllä Espanjassa muuallakin. Kerran kävi jopa niin, että jouduimme odottamaan viereen parkkeeranneen auton kuskin tulon paikalle, kun meistä kumpikaan ei mitään kautta päässyt autoon sisälle.

Seuraavat tekstit ovat sitten onnistuneempia: Fisterra ja ehdottomasti Santiago de Compostela.