moderni pääkaupunki, jossa on suosittuja patsaita, vanhoja kortteleita, museoita, kirkkoja, aukioita, arkkitehtuuria, suklaata, puistoja ja puutarhoja ja EU:n takia myös hyvin kansainvälinen ilmapiiri. Siis vaikka mitä. Teimme kaksi päiväkäyntiä ja nähtävää riitti.

Brysselin keskusta on päästörajoitettu, mutta eipä sinne muutenkaan tee mieli autolla ajaa, eli etsimme sopivan junayhteyden. Leuven olisi ollut hyvä, koska sieltä pääsee junalla pysähtymättä Brysseliin, mutta päädyimme Herentiin, koska ihan aseman vieressä oli ilmainen ja riittävän väljä parkkipaikka, vaikka sieltä lähtevät junat pysähtyivätkin useilla asemilla. Viihtyisä ja tilava juna kuitenkin, ei ollut yhtään tylsää matkustaa. Jopa ihan ylellinen vessakin käytössä.

Ensimmäisellä kerralla matkustimme päärautatieaseman eteläpuolelle seuraavalle asemalle. Lyhyt matka kävellä Porte de Halin, eli entisen keskiaikaisen kaupunginportin puistoon. Se on viimeinen jäänne Brysselin toisesta kaupunginmuurista ja siellä on myös museo Brysselin historiasta. Tornin yläosassa olevasta kävelysillasta on panoraamanäkymä Brysseliin.  Eli tämä houkutti. Puisto oli ihan nätti, mutta torni ja museo olivatkin remontissa ja juuri silloin suljettuja. No, katsottiin sitten vain ulkoa.

Sitten Oikeuspalatsin suuntaan katunäkymissä pysähdellen.

Brysselin oikeuspalatsi (Palais de Justice) näyttää hyvin historialliselta rakennukselta ja se onkin valmistunut 1883. Se toimii useiden tuomioistuinten, kuten Belgian korkeimman oikeuden, istuntopaikkana ja silti rakennus on avoinna yleisölle, ja sinne on ilmainen sisäänpääsy. Mielenkiintoinen käynti, hienot portaikot, laajat tilat.

Oikeustalon vieressä on muutakin. Esimerkiksi tämä. Näkymät ylhäältä olisivat takuulla huikeat.

Jo tältä tasanteelta näkyi pitkälle. Atomium-puisto ei tällä kertaa sattunut reitillemme, olemme kyllä kauan kauan sitten sielläkin käyneet tenaviemme kanssa. Tämähän on vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten rakennettu teräspallorakennelma, joka symboloi raudan atomia suurennettuna 165 miljardia kertaa! Huipulta voi nähdä hienoja näkymiä ja sisällä on näyttelyitä tieteestä, arkkitehtuurista ja historiasta.

Taidettakin voi täältä ylhäältä kaukaa katsella. Tässä belgialaisen taiteilijan Luk Van Soomin veistos nimeltä Pilvessä. 7,5 metriä pitkä alumiiniveistos on Espace Jacqmotte -rakennuksen katolla ja se lepää kolmen pronssisen jalkaparin varassa, joista jokainen on 2,5 metriä korkea. Taiteilijan mukaan teos symboloi ääretöntä, etäistä, epämääräistä, vapaata, muodotonta ja mahdotonta, tietoa ja viisautta. Kaikkeen sitä yllättäen törmää ja googlettelemalla sitten löytää selitykset. Tällaista tämä matkailu on.

Muuhunkin törmää, eli jatkaessamme Kuninkaallisen palatsin suuntaan erikoisten talojen jälkeen olimmekin yhtäkkiä tosi kauniissa puutarhassa.

Place du Petit Sablon on koristepuutarha. Sen ympärillä on takorautainen aita, jota koristaa 48 pronssista patsasta, jotka edustavat muinaisia ​​Brysselin ammatteja, esim. sepät, kirvesmiehet, kultasepät jne. Puutarhan keskellä on suihkulähde. Ihanan rauhallinen ja seesteinen paikka, jonka penkeillä näkyi rauhallisia nautiskelijoita. Luimme myöhemmin, että tämä olisi yksi Brysselin suosituimmista nähtävyyksistä, mutta emmepä tienneet etukäteen.

Puistosta ei tarvinnut kävellä kauas, vain kadun yli ja oltiin taas yhdessä upeassa kirkossa, eli Église Notre-Dame des Victoires au Sablonissa.

Kirkossa on erittäin hienot lasimaalausikkunat ja jälleen yksi erikoinen puinen saarnatuoli. Madonnan ja lapsen patsas on yksi erityinen teos täällä.

Kuninkaan linnan näkymät seuraavaksi. Tai ei ihan, sitä vastapäätä on monipuolinen museokortteli.

Sitten se Kuninkaanlinna.

Kuninkaanlinnan vieressä on yksi Brysselin hienoja puistoja.

Ja ihan lähellä vielä toinen. Sinne mennessä Juha muisteli Musiikkimuseota ja käyntiään siellä joskus oppilaidensa kanssa.

Tätä värikästä Mont des Artsin puutarhaa pidetään yhtenä Brysselin parhaista näköalapaikoista, ei mikään ihme. Vaikuttava näkymä. Alaspäin katsoessa puutarhan takana näkyvä Grote Marktin katedraalin torni hallitsee näkymää ja takaisin ylöspäin katsoessa Kuninkaanlinna.

Seuraavalla kadulla alas kävellessämme liehuivat liput kirjastorakennuksen edustalla. Emme löytäneet selitystä.

Ja sitten nähtävyyksien lomassa oma yksityinen muisto. Kävimme Brysselissä ensimmäisen kerran yhdessä lasten kanssa vuonna 1990 ja silloin Juha osti Fender Stratocaster -kitaran täältä. Nyt vain kitarahihnan ja plektroja. Onneksi jotkut soittimet jäivät nyt liikkeen seinille.

Tämän jälkeen kävelimmekin sitten luultavasti Brysselin kaikkein tunnetuimmalle nähtävyydelle. Manneken Pis. Tällainen pieni, mutta ikoninen: pissaava poika 1600-luvulta. Edustaa ilmeisesti brysseliläistä huumoria. Hänellä on myös satoja erilaisia asuja, jotka vaihtuvat juhlapyhien ja tapahtumien mukaan.

Tämän ympärillä olevilla kujilla näkyi selvästi, että ollaan keskeisellä turistialueella. Suklaata, viinejä, matkamuistoja, pitsejä …

Grote Markt on se Brysselin keskus.

Ja vieressä toinen aukio, jolla vielä enemmän terasseja, katumusiikkia ja patsaita kukkien kera.

Vieressä on myös komea käytävä, eli Les Galeries Royales de Sant Hubert, ihan täynnä suklaa- ja herkkukauppoja. Ja turisteja.

Suurin osa turisteista suunnisti sinne, minne mekin, eli Manneken Pisin siskon Jeanneke Pisin patsaalle.

Ilta alkoi tulla, kävelykaduilla alkoi olla valoja, ja kun vielä alkoi tulla tarve sateenvarjoille, ei näillä pikkukaduilla enää oikein löytynyt nähtävää. Siispä päärautatie-asemalle ja Herendin aseman parkkikselle omalle autolle. Jäi kaipuu tulla Brysseliin uudelleen.

Ja niinpä tultiin parin päivän päästä. Tällä kertaa poistuttiin junasta jo ennen keskustaa, pohjoisen puolelle.

Hienoja näkymiä aseman lähellä.

Täälläkin suunnassa kävelypäivälle oli luonteva alku puutarhakävelylle, eli Jardin botanique de Bruxelle. Upea paikka kivasti kontrastissa kaupungin modernin ympäristön kanssa. Puutarha on aikoinaan ollut enemmän Belgian puutarhaperinteen sydän, mutta nyt se on enemmän kulttuurikeskus, jossa tietenkin vieläkin on rehevää vehreyttä, tyylikkäitä veistoksia ja näyttävä lasikupuinen paviljonki. Vaikka se ei enää toimi perinteisenä kasvitieteellisenä puutarhana, sen kukkiva ympäristö on kuitenkin kiva kävelyhetki. Täällä siis on myös konsertteja ja näyttelyitä. Mutta meille tietysti kukkia, pensaita ja nurmikoita. Nauti kanssamme parinkymmenen kuvan verran.

Lähellä näitä on myös City 2, laaja ostoskeskus. Me emme oikeastaan shoppailuun keskity ollenkaan, mutta käytiinpä kahvilla ja löydettiin yksi tarpeellinen USB-c johto.

Lähikaduilta löytyi ihan sattumalta muutakin mielenkiintoista, kuten Place des Martyrs. Löysimme siitä jälkikäteen tällaiset tiedot: Aukio rakennettiin 1700-luvun lopulla. Sitä ympäröivät vaaleakiviset rakennukset. Sen merkitys muuttui vuonna 1830, kun Belgian vallankumous puhkesi ja maa irtautui Alankomaista ja vallankumouksessa kaatuneet belgialaiset haudattiin aukion alle, ja näin paikasta tuli Belgian itsenäisyyden symbolinen hautamuistomerkki ja aukion nimeksi muutettiin virallisesti Place des Martyrs eli “Marttyyrien aukio” Belgian vapaustaistelijoiden kunniaksi.

Ja tietysti taas yksi hieno vanha kirkko, eli barokkityylinen Church of Our Lady of Finistère (Notre-Dame du Finistère). Neitsyt Marian patsas on julkisivussa.

Täällä saarnatuoli oli vielä useita muitakin kirkkoja erikoisempien teosten yhdistelmä.

Sitten katselimme karttaa. EU:n komeat hallintorakennukset olisivat olleet kiinnostava kohde nähdä ihan livenäkin, mutta matka alkoi tuntua turhan pitkältä ja nousujakin kaduilla olisi ollut luvassa. Eli jatkoimme vain rennosti kohti rautatieasemaa, että ehtisimme illaksi kotiin. Ja nyt oli aikaa bongata yksi Brysselin komeimpia kirkkoja sopivasti matkan varrella, eli Pyhän Mikaelin kirkko, Belgian kansalliskirkko, jossa järjestetään jopa kuninkaalliset häät ja hautajaiset. Todella hienoja näkymiä jälleen.

Näin paljon ehdimme tutustua Brysseliin kahden päiväkävelymme aikana ja joitain muistoja palasi vuosikymmenten takaisilta käynneiltämme. Yksi hauska oli Grote Marktilta. Meillä oli neljä tenavaa mukana samanlaisissa puseroissa ja yksi amerikkalaispariskunta pyysi ottaa kuvan heistä, kehuipa vielä tekemiäni vaatteitakin. Ja Juha muisteli kitaranostoa ja koululaisorkesterivierailujaan täällä. Tällaista elämä on, nähtävyydet ovat nähtävyyksiä, muistot muistoja.

Olet varmaan sinäkin käynyt joskus Brysselissä?