oli jopa kahdelle päiväkäynnille erinomainen valinta. Mukavan kokoinen kävelykaupunki, ilman turistiruuhkaa ja kuitenkin historiallinen ja täynnä kulttuuria. Yllätystieto oli, että Mechelen on ollut jopa  Alankomaiden pääkaupunki 1500-luvulla. Kävelimme viihtyisillä kaduilla, poikkeilimme kirkoissa ja puistoissa ja löytyi myös noin 500 porrasta korkealla oleva torni kiivettäväksi.

Teimme kaksi vierailua. Ensimmäisellä kerralla löysimme autolle läheltä keskustaa Lamot -parkkitalon. Muuten ok, mutta hiukan hankala löytää sisään. Toisella kertaa löytyi toisesta suunnasta paljon parempi, Q-Park Bruul. Keskustaa kohti kävely oli kummastakin suunnasta oikein hyvä. Ekalla kerralla näin, sillan yli.

Ja kauniita kävelykatuja pitkin kohti Grote Marktia ja turisti-infoa.

Saimme selkeät ohjeet. Hauskin oli tämä: Noin 500 porrasta, parhaat näkymät kaupungin yli. Korkeus 93m, mutta löysin tiedon, että alkuperäinen suunnitelma olisi ollut 167m. Hui! Sinne en kyllä enää olisi pystynyt kiipeämään. Näyttääkö tuo torni muuten jotenkin keskeneräiseltä? Tylpältä?

Ei ihan ensimmäiseksi, mutta ilman muuta! Eihän tällaista voi väliin jättää.

Grote Markt on kaupungin pääaukio ja sen ympärillä oli taas niitä huikeita rakennuksia, esimerkiksi kaupungintalo.

Ja muita:

Mechelen oli pääkaupunkiaikoinaan myös kirkollisen hallinnon keskus, ja ilmeisesti siksi siellä on useita arvokkaita kirkkoja. Turisti-info antoi meille kartan, jossa oli seitsemän kirkon kävelyreitti. Ei käyty kaikissa, mutta totta kai oli syytä kurkistella sisälle. Tässä oli yksi hieno, erittäin rauhallinen paikka, ilmainen sisäänpääsy, kuten kaikkiin muihinkin.

Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkko (Sint-Pieters-en-Pauluskerk). Todella koristeelliset sisätilat.

Lähikadulla oli toinen turisti-infon suositus: Hof van Buusleuden. Emme käyneet sisällä, mutta siellä olisi ilmeisesti ollut hyvä museokierros. Kaunis puutarha.

Lähipuistossa törmäsimme itävaltalaiseen, eli Klimtin maalauksen kopioon.

Ja sitten Grote Marktille ja suorittamaan Pyhän Rumboldin katedraalia (Sint-Romboutskathedraal). Ensin vähän sisätiloja.

Lipunmyyjä ei näköjään yhtään epäillyt mahdollisuuttani selvitä ylös asti, vaan myi lipun ja sanoi, että jos on tarvetta, on kahdeksan eri tasoa, jolla voi pysähtyä ennen kuin taas jatkaa. Niistä oli ohje, jossa mainittiin myös portaiden määrä.

Ja kerros kerrokselta ylös. Totta kai pysähdyin tasanteille katsomaan, mitä nähtävää oli.

Ja viimeisellä tasanteella sitten vielä tällaiset kierreportaat.

Ja sitten maisemat.

Ei siellä ylhäällä paljon väkeä ollut, mutta pari nuorukaista alkoi haastatella rouvaa, joka vielä tässä iässä kiipeää samat portaat kuin hekin. Olivat vielä enemmän hämmästyksissään, kun kerroin olevani Suomesta. Käytiin siinä sitten kiva keskustelu matkailusta ja kodinvaihdosta, sekä Suomesta että Belgiasta ja toinen heistä kertoi olevansa kotoisin Hasseltista, jossa juuri olimme käyneet japanilaisessa puutarhassa. Tällaiset ystävälliset kohtaamiset ovat aina kivoja. Sitten pojat pyysivät ottaa minusta kuvan muistoksi. Totta kai!

Juha oli ottanut kuvan alhaalta, mutta en ollut näkyvissä. Tuolla ylhäällä kuitenkin.

Lähdin alas ja pyysin nuorukaisia tarkkailemaan, että en ollut horjahtanut portaisiin, kun he tulivat vähän myöhemmin.

Tavattiin sitten vielä alhaalla ja pojat kehuivat minua Juhallekin. Hänellä on kuulemma reipas vaimo.

Tämän kiipeilyn jälkeen kävely loppui, kirkon vierestä palattiin parkkiin.

Sitten tuli toinen päivä, jolloin tultiin takaisin. Parkkipaikka oli tosi hyvä ja sen lähellä oli kauniita näkymiä ja jälleen hieno kirkko. Basilica of Our Lady of Hanswijk.

Täällä kohtasimme ystävällisen oppaan, joka kertoi kirkosta. (Saksaksi toimittiin.) Esimerkiksi tämä urkujen alla oleva paikka on aikanaan ollut pöytä, jolta on jaettu rikkaiden lahjoittamaa ruokaa köyhille.

Tämän kirkon lähellä on sillan ylityksen jälkeen kasvitieteellinen puutarha, jossa oli mukava kävellä. Valtavan paljon vihreää, muuallakin kuin nurmikolla. Kruidtuin (Botanische tuin).

Suosittua kauppakatua pitkin sitten taas Grote Marktin suuntaan.

Sitten tehtiin kävelylenkki vielä keskustan luoteiskulmaan, jota emme olleet ensimmäisellä kerralla nähneet. Kaikenlaista kaunista.

Mechelen jäi mieleen paikkana, jossa joskus olisi kiva viettää aikaa niin, että voisi myös illalla kokea sen valot ja tunnelmat. Museoissakin voisi käydä sisällä.

Ennen kodinvaihtomme loppumista kävimme vielä pari kertaa Brysselissä, eli vielä tulee jatkoa.