Ranskan suosituimpia nähtävyyksiä, yli 3 miljoonaa kävijää vuosittain. Miten on mahdollista, että me pääsimme tänne vasta nyt? Luostarisaarella on pitkä ja monipuolinen historia ja toisaalta se on mielenkiintoinen käyntikohde tavalliselle turistille. Siispä nyt mennään!

Näitä näkymiä siis olimme katselleet ja päättäneet joskus vielä piipahtaa. Niin oli näköjään moni muukin.

Omalla autolla liikkeellä, siispä ajoimme isolle parkkipaikalle, jolla oli valtavasti muitakin.

Saarelle pääsee nykyisin kävellen rauhallista ja koko ajan auki olevaa tietä – aikaisemmin saarelle pääsi kävellen vain laskuveden aikaan ja nousuveden aikaan vain veneellä. Ja samaa tietä kulkee myös shuttle-bussi parkkipaikalta ja sen hinta sisältyy parkkimaksuun. Tämän valitsimme, kävelyyn olisi kulunut yli tunti. Pyörien vuokrauskin olisi ollut mahdollista.

Rantanäkymiä olisi ollut kyllä hienoa katsella kävellenkin.

Saarelle saavutaan tästä. Portin vieressä on mahdollista saman tien kiivetä myös muurille, jolta voi katsella näkymiä merelle. Muurin varrella on myös todella paljon kahviloita, ravintoloita ja myymälöitä.

Pienet kujat ja portaat vievät vähitellen ylös luostarille ja niidenkin varrella on paljon yksityiskohtia.

Ja myös näköalapaikkoja. On hienoa katsella täältä ylhäältä vielä takaisin lahdelle ja kävelytielle. Näistä kuvista näkee senkin, että eivät kaikki ole tulossa katsomaan luostaria, vaan saari houkuttelee myös sunnuntain piknikretkelle nurmikoille ja näkymiin.

Portaita luostariin saa aika paljon noustakin, muistaakseni noin 350. Eivät kaikki varmaan tykkää, mutta olivat nämä portaat siitä palkitsevia, että näkymät olivat koko ajan vaikuttavampia joka suuntaan.

Ja portaiden varrella oli paljon yksityiskohtia täälläkin.

Luostariin tullessa oli edessä myös näköalatasanne merelle päin.

Luostarissa ei ollut enää samanlaista tungosta kuin sinne johtavilla kujilla. Portaiden lisäksi 13 euron pääsymaksu saattaa olla syy, miksi kaikki eivät kierrä luostarin sisätiloja. Siellä on kuitenkin paljon erilaisia tiloja, joten kiertely on koko ajan mielenkiintoista. Sokkeloinen kulkureitti on on hyvin viitoitettu, eli paikasta toiseen osaa omatoimisestikin hyvin kulkea. Käytävät, kappelit ja keskellä oleva pylväiden reunustama aukio olivat hienoja.

Yhdessä tilassa oli myös komea pienoismalli koko saaren rakennuksista.

Meren puolelle laskeutuessa näkymät olivat hienot meren suuntaan, luostarirakennuksenkin seinät vähän erilaiset ja lisää näköalapaikkoja löytyi tältäkin puolelta.

Täältähän löytyi muutakin katsottavaa kuin muurit, luostarin seinät ja turistit. Eikä tämä suinkaan ollut ainoa.

Ja takaisin sisääntuloporttia kohti kävellessä näkyi vielä lisää näköalapaikkoja.

Takaisin tulo kesti kauemmin kuin saarelle meneminen. Odotimme shuttlebussia jonossa reilut puoli tuntia. Mutta eipä tuo kävelysillan maisemissa istuminen mitään tylsää ollut.

Koko käynti Mont Saint Michelin saarella oli oikein hyvä kokemus. Jo pelkästään siellä kävely ja kiertely olivat elämys, mutta sitä paransi ajatus saaren yli 1300 vuotisesta historiasta, johon on mahtunut erilaisia jaksoja. Se on ollut uskonnollinen paikka, mutta myös vankilasaari ja sodankäynninkin tukikohta. Eli Ranskan vallankumouksen aikoihin munkit joutuivat poistumaan luostarisaarelta, ja silloin saari siirtyi vankilakäyttöön. Vankilatoimintaa jatkettiin vuoteen 1863 asti, jolloin se taiteilijoiden ja kirjailijoiden vetoomusten rohkaisemana lakkautettiin ja alettiin restaurointia. Siitä lähti jo turismi liikkeelle. ja luostarikokonaisuus on ollut siitä lähtien myös suojeltu. Onneksi saari säästyi toisen maailmansodan pommituksilta, ja rakennuskannassa näkyy keskiaikaisia vaikutteita vieläkin. !900-luvun loppupuolella luostaritoimintakin palautui ja saari on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1979.

Olimme iloisia tutustuttuamme näin upeaan historialliseen suosittuun kohteeseen. Seuraavana päivänä jatkoimme historiaa. Vierailimme Normandian maihinnousun alueella. Kaksi kohdetta nousivat päivämme keskeisiksi: Mémorial de Caen museo ja sotamuistomerkki Caenissa ja Omaha Beachin edustalla oleva laaja hautausmaa, jolle on haudattu rivi toisensa jälkeen Normandian maihinnousussa kuolleita liittoutuneiden sotilaita.