Jules Verne syntyi Nantesissa. Jules Vernen kirjat olivat jo nuorena suosikkeja, siksi museo kutsui. Château des Ducs de Bretagne eli Bretagnen herttuoiden linna on peräisin 1400-luvulta ja siellä on Nantesin menneisyydestä kertova museo. Sen muureilta on hienot näköalat ympärille ja sisäpihalla on tapahtumia. Pari komeaa kirkkoa on keskustassa, niistä tosin komeampi, eli Cathédrale Saint-Pierre-et-Saint-Paul oli remontissa ja suljettu. Sen vieressä oli kuitenkin tungosta, koska kadulle mäkeen oli luotu tosi hurjan näköinen huvipuisto, jossa karusellit tekivät pelottavia koukkauksia ylhäällä ilmassa. Les Machines de l’île -konepuisto on hauska kokemus, siellä on rakennettu koneista eläimiä. Sitä voi ajatella myös modernina kunnianosoituksena Jules Vernen mielikuvitusmaailmoille – etenkin jättiläiselefantti on kuin suoraan hänen sivuiltaan. Ja lisäksi kauniita katuja ja puistoja – oli hyvä päivä. Majapaikkakin onnistunut ja kun sieltä oli lyhyt bussiyhteys keskustaan, mikä vielä viikonloppuna oli ilmainen, nähtävyyksien kiertely kävellen oli helppoa.

Olimme Nantesissa jo puolen päivän maissa ja suuntasimme autolla lähelle Jules Vernen museota, jonka lähellä hän on aikanaan kasvanut. Museon lähellä on puisto, jossa voisi hyvin viihtyä, jos porrastreenit ja vesiputous kiehtoisivat. Meille riitti pelkkä näkymä vieressä olevalta näköalatasanteelta.

Olimme jättäneet auton parkkiin jokirantaan ja niinpä porrastreeniä riitti jo museoon noustessakin.

Museo ei ole auki ihan koko päivää eikä joka päivä, eli kannattaa katsoa aukioloajat etukäteen. Me tiesimme joutuvamme odottamaan museon aukeamista, koska se aukesi sinä päivänä vasta klo 14. Ei se mitään, tuon näköalatasanteen lisäksi kävimme katsomassa myös tätä hienoa kirkkoa ulkoapäin. Ja sitten sattui muutakin hauskaa. Eräs suomalainen perhe tunnisti automme rekisterikilvistä kotimaamme ja vietimme kivan hetken matkoista keskustellen. Tällaiset ovat tosi usein kivoja kokemuksia.

Pääsymaksu eläkeläisiltä oli vain 3€ ja kierrellä sai omatoimisesti. Esillä oli Vernen kuuluisia teoksia, kuten Maailman ympäri 80 päivässä ja Matka maan keskipisteeseen. Tuttuja jo nuoruusvuosilta, ja olimme tänne ajaessamme koko matkan kuunnelleet Bookbeatista tuota ensimmäistä kirjaa. Oli hauska kerrata juonta, jossa   brittiläinen herrasmies ja Lontoon Reformiklubin jäsen Phileas Fogg lyö vetoa, että pystyy kiertämään maailman 80 päivässä – ja lähtee toteuttamaan tätä haastetta. Jean Passepartout, hänen ranskalainen palvelijansa tarjoaa matkan edetessä usein meillekin tuttuja ajatuksia matkustamisesta, nimittäin sitä, että tärkeintä ei olisi mennä eteenpäin mahdollisimman nopeasti ja olla pysähtymättä tutustumaan paikkoihin. Mukaan liittyy myös intialainen nainen Aouda, jonka Phileas Fogg ja Jean Passepartout pelastavat roviolta ja mukana seuraa Scotland Yardin etsivä Inspector Fix, joka epäilee Foggin olevan pankkiryöstäjä ja seuraa Foggia ympäri maailmaa aikomuksenaan pidättää hänet Britanniaan palattuaan. Tällaisia kuvioita oli hauska jälleen kuunnella ja sitten mennä sisään Jules Vernen maailmaan. Huoneissa on kirjoja, henkilökohtaisia esineitä, muotokuvia ja pienoismalleja. Oli kiva kierros.

Sitten palasimme autolle ja katsoimme parkkipaikalta museon suuntaan. Onneksi museoon ei mitenkään liittynyt tuo jyrkänteen reunalla oleva rakennelma.

Sitten oli jo aika, jolloin hotelliin sisäänkirjautuminen oli mahdollista. Ihan kiva paikka. Campanile Nantes Centre – Saint Jacques, 16 Boulevard Emile Gabory. Parkkipaikka pihalla, hissillä ylös, siisti perushuone, meille sopiva hinta 52€.

Sitten saman tien alas ja kadun toiselle puolelle bussipysäkille. Muutaman pysäkin päässä oli kaupungin keskusta ja jäimme pois Cathédrale Saint-Pierre-et-Saint-Paulin vieressä. Kirkko oli remontissa, mutta jo ulkoasu kertoi sen, että noin 450 vuoden työn tuloksena rakennettu katedraali oli arkkitehtuuriltaan ja yksityiskohdiltaan vaikuttava. Se on valmistunut vuonna 1891.

Kirkon vieressä oli mahtava tungos. Sen lähelle oli rakennettu valtava huvipuisto, jonka karusellit koukkailivat ihan pelottavilla tavoilla. Ei tehnyt mieli paljon edes katsoa.

Lähikorttelissa on 1400-luvulta peräisin oleva linna, Château des Ducs de Bretagne, joka on toiminut Bretagnen herttuoiden asuinpaikkana 1200-luvulta 1500-luvulle saakka. Nykyään linna on restauroitu vuonna 2007 avatuksi Nantesin historian museoksi (Musée d’Histoire de Nantes).

Linnassa on keskiajalta peräisin oleva muuri ja sisäpihaa ympäröivät 15.–17. vuosisadalla rakennetut rakennukset. Vierailijat voivat vapaasti tutustua sisäpihaan ja kävellä 500 metriä pitkällä muurikäytävällä, josta avautuvat kivat näkymät sekä linnaan että Nantesin kaupunkiin. Totta kai kiipesin sinne ensimmäiseksi. Sieltä oli näkymiä linnan lähellä oleviin puistoihin ja muuallekin kaupunkiin.

Sisäpihalle olivat myös selkeät näkymät muurilta.

Pihalla oli samaan aikaan menossa myös Nantesin historiaan liittyvää ritarien näytöstä. Taisteluja.

Museo oli myös hieno käydä. Laaja ja monipuolinen. Huoneita oli neljässä kerroksessa yhteensä 32 ja niissä oli erilaisia teemoja. Oli tämän linnan ja Bretagnen historiaa, Nantesin historiaa satamakaupunkina, Ranskan vallankumouksen näkymiä, toiseen maailmansotaan ja teollistumiseen liittyviä yksityiskohtia. Mielenkiintoista oli, että samassa huoneessa saattoi olla eri aiheisiin liittyvää esineistöä.

Pihalle ja muureille ei ole pääsymaksua, museoon me eläkeläiset maksoimme 5€/henkilö, muut vähän enemmän. Museo on esteetön ja ylimpiin kerroksiin pääsee hisseillä. Lisätietoja ja ajankohtaiset tapahtumat löytyvät museon viralliselta verkkosivustolta: chateaunantes.fr

Ympäristössä on mukavia puistonäkymiä.

Sisäänkäynnin lähellä olevassa puistossa oli tällainen patsas.

Wikipediasta löytyi hyvä selitys. Patsas on Anne de Bretagne. Tämä luonnollisen kokoinen pronssiveistos on Jean Fréourin käsialaa ja se on paljastettu 2002. Patsaassa Anne de Bretagne on kuvattu kansanomaiseen asuun pukeutuneena, mikä symboloi hänen yhteyttään kansaan, koska Bretagnen herttuattarena hän yritti kaikin tavoin estää Bretagnen liittämisen Ranskaan.

Sitten lähdimme kävelemään keskustan katuja. Oli yllättävän täyttä, oikeastaan ihan tungosta, mitä emme olleet lauantailta odottaneet, mutta sää oli hyvä ja viikonloppuna väki ulkona.

Keskustassa näimme remontissa olevan katedraalin lisäksi toisenkin komean kirkon.  Basilique Saint-Nicolas on myös tunnettu korkeasta kellotornistaan.

Sisällä on värikkäitä lasimaalauksia. Kurkistimme varovaisesti takaovelta, koska messu oli menossa.

Nantesin Place Royale on kaunis aukio, jossa on komeita rakennuksia ja hieno suihkulähde. Suihkulähde symbolisoi Loire-jokea ja sen sivujokia, suurin hahmo on tietenkin se Loire.

Keskustan eteläpuolella on Ile de Nantes -saari, jota ympäröivät Loire-joen haarat.

Tällä saarella on yksi Nantesin suosituimmista ja erikoisimmista nähtävyyksistä, eli aivan ainutlaatuinen Les Machines de l’île -konepuisto, jossa on mekaanisia eläimiä ja koneita. Kaiken keskipisteenä on valtava, 12 metriä korkea mekaaninen norsu, joka kuljettaa jopa 50 matkustajaa kerrallaan. Tämä vaikuttava laite liikkuu hitaasti alueella, ja sen sisällä matkustaminen tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman ympäristöön. Norsun liikkeet ja äänet on suunniteltu tarkasti, mikä tekee kokemuksesta elävän ja kiehtovan. Norsun selässä olevaan koriin pääsee kiipeämään portaita ja aidattuja siltoja pitkin. Arvaas, kiivettiinkö. No ei, kyllä ihan hyvin riitti katsoa norsua tästä.

Pitkin puistoa on myös muita mekaanisia eläimiä, jotka myös liikkuvat siellä. Taiteilijat ja insinöörit ovat olleet yhteistyössä.

Tätä ei kannata Nantesissa vieraillessa jättää väliin, on tämä niin erikoista nähtävää.

Me lähdimme kävelemään Ile de Nantesia itään päin ja hotellille vievälle bussipysäkille. Erikoista nähtävää oli kaduillakin ja ihanat vaaleanpunaiset japaninkirsikkapuut ja magnoliat kukkivat mahtavasti.

Hotellille paluu olikin yllätys. Alueella oli sähkökatko. Aurinko oli juuri laskemassa.

Hetken päästä oli pimeää. Onneksi noin iltakymmeneltä sähkö palasi, eli parin tunnin katko ja pimeys oli ohi.

Kokemus Nantesista jäi oikein hyväksi. Seuraavana päivänä tuli uutta hienoa nähtävää, ajoimme nimittäin paikkaan, josta olimme jo vuosia haaveilleet, mutta ei vain ollut osunut sopivasti matkareitille. Nyt osui. Mont Saint-Michelin luostarisaari.