Ecomuseo Lagar de Torrijos tarjoaa hyvän lähtokohdan lähteä vuorille vaeltamaan. Tieltä A 7000 lähtee hyvin viitoitettu kapea autolla ajettava tie parin kilometrin päähän Lagar de Torrijosin Ecomuseon parkkipaikalle.

 Tätä tietä ajetaan alas alle kaksi kilometriä, sitten tullaan Torrijosin Ekomuseon viereen parkkipaikalle. Helmikuussa 2025 parkkipaikka oli näin tyhjä.

Kerran  täällä käydessämme parkkipaikalla jo näkyi, että emme tällä kertaa olleetkaan metsässä yksin. Pari bussillista koululaisia ilahdutti Juhan opettajankorvia kovasti. Vai ilahduttiko?

Lapsia vilahteli pensaiden takana ja kovin monella oli paljon asiaa opettajalle ja toisilleen.

Merkityt polut lähtevät Contadorasille ja Mirador Martinez Falerolle. Vähemmän merkittyjäkin on, kuten se, jolle me käännyimme oikealta pienen sillan kautta kävelemään.

Lähdimme lasten äänten kutsumana parkkipaikalta pientä siltaa pitkin reitille, joka kiersi Ekomuseon ja Torrijosin virkistysalueen kauempaa.

Sillan jälkeen siis käännyttiin tänne ylös ja siitä vasemmalle.

Lapset olivat hetken ryhmänä edellämme, tervehtivät meitä iloisesti ”Hola!” ja katsoivat punatakkista ja harmaapartaista suomalaismiestä iloisesti kuin pieniä lahjoja toivoen,

Ekomuseo, sen takana oleva mirador ja museon yhteydessä oleva virkistysalue ylempää rinteeltä.

Virkistysalueen grillipaikat näkyivät alempana polulle. Kerran viikonloppuna täällä ollessamme grillaajia oli paljon.

Valitsimme ensimmäisellä kerralla suunnilleen tällaisen reitin. 6,5 km lievää ylämäkeä, sitten eväshetki ja sama takaisin. Reitti oli helppo, tasaista polkua ilman kiviä, sopisi hyvin myös pyöräilijöille, melkeinpä autolla ajettavan oloinen, vaikka tien katkaisevat ketjut sen estivätkin. Vaelsimme täysin yksin. Kukaan ei tullut vastaan koko päivänä. Lapsetkin olivat jääneet taakse Torrijosin virkistysalueelle. Helmikuussa 2025 yksi pyöräilijä tuli vastaan, eli hiljaista on.

Ensin siis mentiin tasaisesti lievään ylämäkeen vuoren laelle, sitten tultiin samaa reittiä alas. Tästä kuvasta näkyy reitin korkeusero ja tasaisuus. Lievästä noususta kertoo myös käyttämämme aika: Ylöspäin aikaa meni reilut 2 tuntia, alaspäin 1,5. Toki hitauteen vaikutti myös seuralaisenamme ollut kamera.

Polku oli alusta loppuun näin tasainen ja esteetön.

Mutta ihan ilman pikkuesteitä ei täälläkään selvitty.

Säät ja luonnon olosuhteet vaikuttavat täällä toki paljon. Helmikuussa 2025 oli nähtävissä myös Andalusian kokemat vesisateet ja myrskyt. Eli pyöräilijöille hiukan varovaisuutta!

Kun olimme tällä reitillä  kerran joulukuun alussa, metsässä oli paljon keltaisia lehtiä ja lehtensä pudottaneita puita. Näitä mansikkapuita katselimme. Niiden erityispiirre on, että niissä on samaan aikaan kukkia, raakoja ja kypsiä marjoja koko vuoden. Syksyllä ne näyttivät tältä,

Keväällä maaliskuussa mansikkapuu oli näyttänyt tältä.

Maistelimme muutamia punaisia marjoja. Ne vaikuttivat syötäviltä, ja Wikipedian mukaan niitä käytetään marmeladin valmistukseen.

Syksyllä 2022 kuivan kesän jälkeen puissa oli todella paljon vähemmän marjoja.

Keväällä reitin varrella on paljon erilaisia kukkia. Tämä ryppyinen kukka on vuodesta toiseen suosikkini. Helmikuussa näin jo ensimmäiset.

Kuivan kesän 2022 jälkeen ei näkynyt kukan kukkaa. Kaikki oli kuivaa jo marraskuussa.

Vuorten yli näkyvät maisemat pyysivät pysähtymään vähän väliä.

Vuorten siluetit, pilvet ja valot muuttuivat koko ajan.

Vielä ennen takaisin kääntymistä päiväkahvit näissä maisemissa.

Päiväkahvipaikkamme vieressä oli tällainen mäki, jonne vähän matkaa nousin katsomaan maisemia.

Nyt helmikuussa 2025 jatkoinkin matkaa vähän pohjoisemmas, kun tie vielä nousi ja huipun takaa alkoi näkyä pohjoisempien vuorten vaaleita rinteitä. Nämä rinteet ovat jo Colmenarin pohjoispuolta.

Tänne asti näyttää pääsevän tieltä A-7000 myös autolla. Emme ole siis vielä kokeilleet. Mutta näyttivät niin kivoilta näkymät korkeimmilta kohdilta, että jatkoon menee tämäkin mutka.

Täältä takaisin kääntyessä kyllä maisemia vuorten yli riittää joka vuodenaikaan.

Ja näitä yksittäisiä kuvia, joissa kaikki on kaunista sinitaivasta vasten. Aivan erityisesti, kun Suomen itsenäisyypäivä oli juuri ovella täällä vaeltaessamme.

Aurinko alkoi laskea ja vuorten valo muuttui herkemmäksi.

Tulimme takaisin Colmenarin kautta ajaen. Ei huono reitti, maisemia riittää ja rauhallinen hyväkuntoinen tie. Colmenarista Casabermejaan ja sitten takaisin rannikon suuntaan. Auringonlasku melkein pakotti vielä pysähtymään A 7000 -tien parille näköalapaikalle. Eikä pysähdys mielestäni ollut turha ollenkaan.

Tämä oli kuvaus reitistä, jolla olimme nyt helmikuussa 2025 jo neljättä kertaa. Se on niin helppo, rauhallinen ja luonnon keskellä, että tuskin tämäkään viimeinen kerta on.

Torrijos on hyvä aloituskohta pariin muuhunkin suuntaan. Olemme sieltä ja Contadorasista tehneet useitakin vaellusreittejä. Tässä niistä yksi:

Malagan vuoret – Torrijos ja Contadoras

Malagan vuoret – Torrijos ja Contadoras