on alle 50 kilometrin päässä Riiasta. Tärkein nähtävyys on Jelgavan linna, mutta jokiranta tarjoaa muutakin, ja kaupungin katujen varsilla puistot patsaineen ja suihkulähteineen ja kirkot ovat mukavaa katseltavaa myös. Niissä viihdyimme, mutta majapaikan valinta oli osin epäonnistunut.
Tämä siis houkutteli meidät pysähtymään tänne.
Tykkäämme nimittäin linnoista. Saksan 25 000 linnasta olemme kierrelleet jo 30 ja Jelgavan lähellä olevassa Rundalenin linnassa vierailimme tänä syksynä menomatkalla ajaessamme Balkanin suuntaan. Se oli fantastinen kokemus.
Ihan ensimmäiseksi Jelgavassa törmäsimme kuitenkin hankaluuksiin majapaikkamme suhteen. Parkkipaikan ohjeistus oli ajaa pihalle ja onneksi löysimme yhden vapaan paikan, olisi kyllä voinut olla mahdollista, ettei sitäkään olisi ollut. Olimme myös saaneet ohjeet koodista, jolla kerrostaloon pääsisi sisälle, mutta ei se toiminut. Naputtelimme koodia eri rappukäytävien oviin, mutta ei ovi avautunut. Sitten lopulta ensimmäisen kerroksen parvekkeelta nainen kysyi, voisiko hän auttaa ja samassa tuli myös nuori nainen, joka oli menossa sisälle. Hän näytti, että koodin numeroita piti kaikkia painaa yhtä aikaa. No hyvä, kiitos! Sitten hän vielä käveli kanssamme ylös kolmanteen kerrokseen ja näytti, miten saisimme avainluukun auki. Kiitos jälleen!
Tytön apu auttoi, mutta muuten olimme huolissamme. Ei hissiä. Näitä rähjäisiä ja epätasaisia portaita kolme kerrosta, miten muka jaksaisimme kantaa tavarat?
Hankalaa se olikin, ja kun olimme ne kantaneet, Juha sanoi, että nyt riitti, eikä hän lähde mihinkään iltakävelylle enää. No, lähdin yksin. Emmepä olleet arvanneet, että tällainen kerrostalo olisi ilman hissiä. Siitä olisi ehdottomasti pitänyt olla maininta majapaikan esittelyssä.
Esittelyssä kehuttiin vain sisätiloja ja pistemääräkin oli 9,5. Meidän antamat pisteet tulevat laskemaan keskiarvoa varmasti. Sisätilat olivat kyllä siistit ja kauniit, mutta nettikään ei toiminut. Tämä kuva on Bookingin esitteestä. Majapaikan nimi on kuvaavasti Harmony.
Sitten vain yksin liikkeelle auringonlaskuun, kun sisällepääsy oli vienyt paljon aikaa. Tähänkin liittyy yksi pettymys. Kiinnostuksemme kohde, eli Jelgavan linna olikin kolmen kilometrin päässä. Esittelyssä oli sanottu vähemmän. Olin kahden vaiheilla kävelyn kohteesta (pimeässä ja yksin) ja katselin puistojen ja katujen näkymiä.
Mutta lopulta olin täällä. Olin vain kävellyt reippaasti eteenpäin, eikä kolme kilometriä nyt ihan mahdoton asia ollut edes pimeässä ja yksin. Sillalta oli hienot näkymät linnaan.
Sillalta näkyi toiseenkin suuntaan, jossa näytti olevan jotain kiinnostavaa.
Ja sitten sama takaisin. Pikkuisen eri reittiä majapaikan lähellä, ja siellä näin tällaisen hienon asetelman puistossa. Ihmettelin asetelmaa ja löysin sille tällaisen selityksen: ””Monumentti kuvaa kymmenen ihmisen siluetteja, jotka symboloivat maan tärkeitä ihmisiä. Jokaisessa siluetissa on kuvaus kyseisen vuosikymmenen tärkeimmistä tapahtumista. Metallisiluetteissa on sata kiveä, jotka symboloivat Latvian olemassaolon vuosipäivää. Ajan pyörän tähtimäinen päällyste symboloi ajan pyörää, joka pyörii edelleen vuosikymmenten ajan.”
No, olipa kiva nähdä tällainenkin, vaikka paluu iltakävelyltä ei kovin mieluisa ollutkaan. Kadun valaistus oli niin huono, että olin iloinen mukana olleesta taskulampusta.
Seuraavana aamuna lähdimme liikkeelle tosi aikaisin. Illaksi piti varmasti ehtiä Tallinnaan, koska olimme jo tehneet laivan varauksen ja maksaneet ja halusimme kuitenkin nähdä Jelgavan linnan vielä valoisassakin. Olimme täällä jo aamukahdeksalta. Linna on nykyisin oppilaitos, ilmeisesti sekä ammatillista että yliopistollista opiskelua. Parkkipaikalle tuli koko ajan lisää opiskeluikäistä väkeä ja samoin linnan pihalle. Sisätiloihin näytti syttyvän valoja sinne tänne. Mutta olipa kiva nähdä linna näinkin.
Jokiranta oli näin lähellä. Tuolla sillalla olin eilen pimeässä kävellyt.
Lähtiessämme ajoimme vielä katsomaan, mitä muuta jokirannassa olisi. Sielläpä oli paljon lenkkeilijöitä, hieno silta kävelijöille, ravintoloita, puistoja oleskeluun. Ensi kerralla varaisin majapaikan jostain näiltä seuduilta, en sieltä, mistä nyt oltiin lähdetty.
Parkkipaikan vieressä oleva tienviittojen ryhmäkin kertoi, että täällä ollaan lähellä kaikkea nähtävää.
Aikaisin aloitettu päivä päättyi sitten Tallinnasta Helsinkiin toteutetun laivamatkan jälkeen reilun puolen tunnin ajeluun kotiin. Meidän tapaan tavarat olivat alle tunnissa sisällä, matkalaukut purettuina kaappeihin, eväät jääkaappiin ja ensimmäinen pesukoneellinen pyörimässä. Palataan joihinkin yhteenvetoihin matkasta, ainakin kustannuksia olemme seuranneet ja onnistuneista majapaikoista tekisi mieli postata ihan oma teksti. Palataan siis vielä ennen kevään Espanjan matkaa!
Voit seurata meitä myös Facebook sivullamme. Ailajajuha.
Aila ja Juha 
Oho, en muuten muista törmänneeni ikinä tuohon, että kaikkia koodin nappuloita pitää painaa samaan aikaan – hankaluuksissa olisin minäkin ilman apua varmasti ollut. Hissittömyys tosiaan ikävä yllätys. Harmi myös, että sijaintikin oli ilmoitettu väärin. Mutta hieno auringonlasku ja hienosti valaistu linna. Rakennukset muutenkin näyttävät erilaisilta pimeässsä ja valossa, muka katsella molemmissa olosuhteissa.
TykkääLiked by 1 henkilö
En olisi kyllä hämärässä/pimeässä lähtenyt mihinkään yksin tai jos olisi pakko, niin ainoastaan juosten. Olet kyllä rohkea. Sisätiloista majapaikkanne oli kyllä ”Harmony”. Baltiassa usein rappukäytävät ihan järkkyjä, me olimme joskus Narvassa asunnossa, joka oli pitkän hurjan kapean käytävän päässä – valaistus oli vielä surkea. Ilmoitin miehelleni, että en poistu kuin aamulla kun lähdemme pois.. Onneksi oli edullinen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä minäkin olen jälkeenpäin ihmetellyt, miten tuollakin uskalsin yksin lähteä, kun paikka oli vielä outo. Torunissa ja Timisoarassa lähdin tällä matkalla tuttuihin kuvioihin, ei ollut niin paha. Sisätilat todellakin ”Harmony” – ne muut asiat olisi pitänyt sanoa kuvauksessa, kuten hissin puute, jolloin emme olisi sitä valinneet. Eikä edes ollut ihan halvimpia matkallamme, 63€.
TykkääTykkää
Komea linna tämäkin! Mutta olipahan erikoinen tuo lukkosysteemi ja kummaa, ettei siitä mainittu siinä vaiheessa kun saitte koodin. Tällaiset jutut on olleet juuri syynä siihen, että pysyttelemme pääasiassa hotelleissa jos siihen vain on mahdollisuus. Eipähän ole ylimääräistä säätämistä erilaisten sääntöjen ja nippelitietojen kanssa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Meillä yksi mieleinen asia majoituksissa on aina se, että pystymme itse valitsemaan syömisemme, joten tällaiset asunnot ovat hyvin usein meidän majapaikkojamme. Ja tosi harvoin olemme törmänneet tällaisiin hankaluuksiin ja siihen, että kuvaus ei vastaa todellisuutta. Toki tuo hotellihomma vastaanottoineen on myös helppo, mutta niissä eivät sitten aina toteudu meidän ruokailutarpeemme.
TykkääTykkää
Vanhoissa neuvostolukoissa on ihan tavallista että kaikkia numeroita pitää painaa yhtäaikaa. Venäjällä ne numerot ovat yleensä vierekkäisiä (esim. 2345 tai 6789), mutta Latviassa on käytössä vähän enemmän eri numeroyhdistelmiä. Jos majapaikan tarjoaja ei ole ikinä nähnytkään sellaisia lukkoja, joissa numeroita ei paineta yhtä aikaa, ei hän sellaisesta ymmärrä ilmoittaa.
Eipä olisi Jelgavassa pahemmin hotelleja ollut vaihtoehtona.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuo on varmaan totta. On vain vähän vaikea itse hahmottaa sitä, että ohjeet koskevatkin vanhojen neuvostolukkojen traditio olisi vielä noin vahva. Vaikka kyllä tuo kerrostalo oli aika vanha, hissittömyys ja rapun ilme olivat ihan erilaiset kuin itse harmoninen ja siisti huone ja meille tuli se ympäristö vähän yllätyksenä siksi, että asunnon esittelyssä oli kuvia vain sen asunnon sisältä.
TykkääTykkää