Timisoara on Romanian kolmanneksi suurin kaupunki, joka sijaitsee Romanian luoteisosassa lähellä Serbian rajaa Bega-joen varrella. Monipuolinen kokemus. Historiallisia aukioita ja rakennuksia, komeita kirkkoja, ja niin kauniita  puistoja, että ei ihme, että sitä kutsutaan myös kukkakaupungiksi. Majapaikkammekin oli yhtä miinusta lukuunottamatta oikein hyvä.

Tulimme sopivasti ennen auringonlaskua perille. Paikka löytyi hyvin, vaikka itse asunto olikin melkein piilossa. Portista pienelle pihalle, kulman takana portaat kellarikerrokseen ja siellä avaimet koodin takana luukussa. Hyvät, kuvitetut ohjeet olivat kovasti tarpeen. Sisälle tullessa sisäänkäynti saikin aivan uuden ilmeen. Tilava ja kaunis asunto. Vieläpä matkamme ensimmäinen paikka, jossa laitoimme pyykit pesukoneeseen ja naps päälle. Gold Touch Studio, Strada Paris 8.

Se yksi miinus oli parkkipaikkojen niukkuus. Ei meille löytynytkään talon viereiseltä kadulta paikkaa. Onneksi seuraavassa korttelissa oli yksityinen maksullinen paikka. Kustannuksia toki tuli, puolentoista vuorokauden pysäköinti maksoi 40€. Mutta paikka oli hyvä ja helppo. Sitten vain nukkumaan hienon Transalpinan vuoristoreittikokemuksen jälkeen.

Aamupala rauhassa itse katettuna, Aamu-TV iPadista, ja siitä sitten kävellen kaupungille.

Aloitimme majapaikkamme lähellä olevasta Timisoaran päänähtävyydestä, eli Voiton aukiolta. Aukio on kaunis, puisto, istutukset ja kauniit rakennukset.Toisessa päässä Ortodoksinen kirkko, toisessa päässä Kulttuuritalo, jossa on esimerkiksi Kansallisooppera ja Kansallisteatteri.

Kukkien keskellä on myös kaunis suihkulähde.

Kukkakaupungin kukat olivat vielä lokakuussakin näin kesäisen kauniita.

Ja hetkinen, eikö tämä Romulus ja Remus pitäisi olla Roomassa?

Rooman kaupunki on lahjoittaanut susipatsaan Timisoaralle vuonna 1926 symbolisoimaan latinalaisuutta, joka yhdistää romanialaisia ​​ja italialaisia ​​kansoja, eli ei mielikuva Roomasta ihan vääräkään ollut.

Sitten kävelimme Ortodoksiselle katedraalille. 

Ja aivan uskomattoman hienoihin sisätiloihin. Pääsymaksua ei ollut. Meneillään oli jokin tilaisuus, joten piti vähän hienotunteisesti kierrellä ottamassa muistoksi kuvat. En ollut ainoa kiertelijä, eikä ihme. Paikka on iso, tänne mahtuu 5000 ihmistä kerralla.

Tulimme ulos ja huomasimme olevamme keskellä jotain mielenosoitusta. Ihan rauhallinen kulkue ja joku puhui mielenosoittajaryhmän edessä. Emme saaneet selville, mistä oli kysymys, mutta etsin tekstille käännöksen.

Seuraavalle aukiolle kävelimme kävelykatua, jonka yläpuolella oli valtavasti roikkuvia valaisimia. Pitäisikö tänne tulla uudelleen illalla???

Saavuimme Vapauden aukiolle. Se on  yksi Timișoaran kauneimmista ja historiallisimmista aukioista. Arkkitehtuuri on  1800-luvulta. Aukion keskellä on Vapauden monumentti, joka on omistettu kaupungin asukkaille. Ympärillä on lukuisia historiallisia rakennuksia, kuten Vapauden palatsi ja Vanha kaupungintalo.

Aukio on loistava paikka kävelylle ja historiallisten nähtävyyksien ihailuun. Paikan historiallinen tunnelma ja kauniit rakennukset tekevät siitä viehättävän ja ainutlaatuisen osan Timișoaraa. Se on täydellinen paikka nauttia kaupungin kulttuurista ja historiasta.

Tämän aukion laidalla katselimme myös Timisoaran raitiovaunujen värejä.

Sitten aukioilla kiertely kääntyikin puistojen suuntaan.

Pienempien puistojen läpi tultiin Bega-joen varrella sijaitsevaan Ruusupuistoon.

Ruusupuisto on tapahtumapaikka, jossa kukkien lisäksi on iso aukio, jonka edessä on esiintymislava tuhansien tuolien edessä. Juha innostui heti niin, ettei lähtenyt kiertelemään puistoa ollenkaan.

No, minä lähdin ja katselin pienempiä kokoontumispisteitä, mahdollisia kukkaistutuksia ja myös Bega-joen maisemapolkua. Mukavaa käveltävää ilman muuta. Olin oikeastaan yllättynyt, että en juuri muita ihmisiä nähnyt. Alle viisi yhteensä. Ruusujakin oli melko niukasti, mutta puutarhasta näkyi, että niitä takuulla kesällä on.

Jatkoimme yhdessä Bega-joen suuntaisesti kohti Lasten puistoa. Alittaessamme Michelangelo-kadun ja sillan, näimme muuta hauskaa. Lintuja.

Ja vessan!

Yllättäen ei näkynyt juuri lapsiakaan.

Hiljaista ja rauhallista käveltävää.

Lasten puiston jälkeen avautui sitten yhden nuoren miehen aktiviteetti. Hänestä en kuitenkaan ottanut kuvaa, vain välineet näkyvät.

Lähikatuja pitkin jälleen kohti uutta puistoa. Kaikenlaisia koristeellisia taloja ihaillen. Yksi näistä on koulu, näette pihan leikkijöistä.

Civic puisto on näköjään kauniisti maisemoitu puisto lukuisine penkkeineen, mutta täälläkin varmasti kesällä on kukkia enemmän. Hauska rakennettu rinne olisi ollut kiva kiivettävä, mutta emme löytäneet mitään paikkaa ylittää noita reunoja. Mitenkähän siellä istuvat nuoret olivat sen homman hoitaneet?

Ja sitten olimmekin jälleen valojen alla kävelykadulla.

Piata Uniriillä, eli Yhdistymisen aukiolla ja sinne mennessä on varmaan Timisoaran upeimmat historialliset rakennukset. Aukio on myös Timisoaran tapahtumapaikka, jossa on tilaa järjestää monenmoista.

Upeita rakennuksia aukion ympärillä.

Max Steinerin palatsi vuodelta 1909.

Vasemmalla oleva vihreän + punaisen värinen talo on Brückin talo, joka valmistui vuonna 1911.

Sininen talo on Ortodoksinen seurakuntalo. Sen takana näkyvät Ortodoksisen kirkon tornit, jossa kävimme kierrettyämme ensin tämän aukion.

Ortodoksisen hiippakunnan palatsi tällä puolella Ortodoksista kirkkoa. 

Tälle patsaalle löysin nimen Ruttopylväs, joka tunnetaan myös nimellä Pyhän Kolminaisuuden muistomerkki. Barokkityylinen monumentti. Tämän löysin Wikipediasta, mutta en oikein selitystä nimelle. Pylvään takana oleva keltainen talo on Timisoaran kansallinen taidemuseo.

Aukion reunat ovat myös täynnä istumaan houkuttelevia terasseja.

Pyhän Yrjön katedraali on varmaan suosituin nähtävyys tällä aukiolla. Sen vieressä on näin koristeellinen vaalean violetti rakennus.

Ja sitten Pyhän Yrjön katedraaliin.

Jälleen yksi upea katolinen kirkko.

Ja sitten aukion toiselle puolelle Ortodoksiseen kirkkoon, joka oli ulkoapäin aika vaatimattoman näköinen, mutta sisältä taas koristeellistakin koristeellisempi.

No niin, eikös tämä sitten jo riitä? Ei ihan, Juha oli sitä mieltä, että kasvit ja puistot ovat kaikissa paikoissa samanlaisia, kun taas torit, kirkot, patsaat ja rakennukset ovat yksilöllisiä, mutta minulla oli mielessä vielä piipahdus Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Tehtyäni kierroksen, myönsin, että Juha taisi olla oikeassa. Samoja värikkäitä peippejä, samettikukkia ja hopealehtiä on meidän omassakin pihassa, mutta minusta oli kuitenkin kiva kiertää tämäkin, kun se sattui vielä sopivasti reitin varrelle, ihan lähelle majapaikkaamme.

Nyt sitten riitti. Käveltiin lähellä olleeseen ruokakauppaan ja nähtiin jotain, mitä ei nähtävyyksissä edes mainittu.

Paitsi että ei riittänyt. Kävelykaduilla roikkuvat valot olivat jääneet mieleen ja ajatus iltakävelystä houkutti. Lähdin yksin, vaikka Juha vähän epäröi lähettää naista yksin kävelemään pimeille kaduille. Sanokaa nyt te muut, kannattiko?

Seuraavana aamuna olikin jännää. Romania oli meille uusi maa, mutta nyt heti toinen, eli Serbiaan. Belgrad katsottiin kartalle ja lähdettiin.

Voit seurata meitä myös Facebook sivullamme. Ailajajuha