Majdanekin keskitysleirillä on paljon helpompi käydä ja kierrellä kuin tunnetummassa Auschwitzissä. Se on iso avoimella kentällä oleva alue, jossa voi kulkea omaan tahtiin ilman ruuhkia. Rakennusten sisällä näkee paljon keskitysleirin toiminnasta ja kentällä voi kävellä ja rakennuksissa pistäytyä myös ilman pääsymaksua. Infopisteessä on pääsymaksullinen sisämuseo ja leirin voi kiertää myös opastetulla kierroksella. Me kävelimme alueella.

Leiri perustettiin heinäkuussa 1941 Heinrich Himmlerin käskystä, ja sen alkuperäinen tarkoitus oli majoittaa 50 000 vankia. Myöhemmin kapasiteettia kasvatettiin viisinkertaiseksi. Vuosina 1941–1944 ja sen aikana sinne tuotiin vankeja yli 50 eri kansallisuudesta, mukaan lukien puolalaisia, juutalaisia, venäläisiä, valkovenäläisiä ja ukrainalaisia. Vangit joutuivat kokemaan äärimmäisiä olosuhteita, kuten nälkiintymistä, pakkotyötä ja teloituksia. Kuulostaa kamalalta. Mutta sitähän toisen maailmansodan keskitysleiritoiminta oli. Aika hurjalta kuulostaa myös se, että leiri oli hyvin lähellä asutusta, siellä ei ollut muureja vaan piikkilangat ympärillä, ja sinne pystyi näkemään ympäristön teiltä. Seurata vaikka savupiipusta savua, jota tuli kun päivän sata ihmistä poltettiin.

Meillä oli hiukan niukasti aikaa kierrellä, ja siksi otin kuvasarjan infon vieressä olevista kuvista, joissa kerrotaan sekä keskitysleiristä että tämän museoalueen luomisesta.

Info on tässä ja lähellä on parkkitilaa autolle.

Käänsin infokuvien selitykset itse tähän.

Heinäkuussa 1941 natsien miehittämässä Lublinissa vieraili Heinrich Himmler, kolmannen valtakunnan poliisivoimien ylin komentaja. Lublinin alueen SS- ja poliisijohtaja Odilo Globochik aloitti hänen käskynsä mukaisesti 25-50 000 vangin leirin rakentamisen SS:n ja poliisin valvomille työpajoille ja rakennustyömaille. Leirin oli määrä sijaita Dziesiatan kylän pelloilla kaupungin itärajojen vieressä. Rakennussuunnitelmien toteuttamista edelsi alueella asuvien puolalaisten omistamien maa-alueiden haltuunotto.

Lokakuussa 1941 LK Lublin vastaanotti ensimmäiset vankinsa, jotka olivat Puna-armeijan sotavankeja, jotka vangittiin Kolmannen valtakunnan Neuvostoliittoon tekemän hyökkäyksen jälkeen . Ensimmäiset kasarmit pystytettiin heidän toimestaan. Joulukuussa saksalaiset alkoivat tuoda juutalaisia ​​ryhmiä Lublinista ja lähialueilta sekä puolalaisia ​​maanviljelijöitä, joita epäiltiin sabotoinnista tai maksujen noudattamatta jättämisestä – pakollisista ruokamaksuista saksalaisille miehittäjille.

Visualisointi SS-upseerin messuhallista ja vartiokasarmista syksyllä 1942 (etualalla). Saksalaiset aloittivat vartiopataljoonan kasarmin rakentamisen helmikuussa 1942. Silloin pystytettiin kasarmirivi messuhallin taakse. Taustalla näkyy leirin lääkärin talo ja leirin tilojen laajentamiseen käytettyjen materiaalien varasto.

Leirin suunnitelma elokuussa 1943. Vuoden 1943 alusta lähtien Majdanekiin tuotiin kasvava määrä puolalaisia ​​poliittisia vankeja. Jotkut Saksan eri vankiloista leiriin karkotetut puolalaiset vangit alkoivat organisoida leirin vastarintaverkostoa. Kesällä 1943 kotiarmeijan vankiväestön jäsenet onnistuivat laatimaan yksityiskohtaisen kartan leiristä omien havaintojensa perusteella. Toisin kuin useimmat saksalaiset leirin suunnitelmat, joissa yleensä esitetään kehityskonsepteja, joita ei koskaan täysin toteutettu, vankien laatima asiakirja on yksi harvoista säilyneistä lähteistä, jotka tarjoavat meille lähes täydellisen kuvan leiristä ja sen todellisesta tilasta ja sen kehittämisestä sellaisena kun se oli elokuussa 1943.

Neuvostoliiton leirin suunnitelma 13. elokuuta 1944.
Itärintaman vetäytyessä lähemmäs 1.–19. huhtikuuta 1944 saksalaiset evakuoivat suurimman osan Majdanekin vangeista, jotka lähetettiin muille leireille. Lubliniin jäi vain pieni ryhmä, jonka tehtävänä oli purkaa leirin infrastruktuuri. Kesään 1944 mennessä he purkivat useita kortteleita, pääasiassa vankikentillä III ja VI.

Leirin lopullinen likvidaatio tapahtui 22. heinäkuuta 1944. Tuhottuaan suurimman osan asiakirjoista ja sytytettyään krematorion, saksalaiset marssittivat viimeisen vankiryhmän ulos Majdanekista Krasnikin suuntaan.

Illalla 24. heinäkuuta 1944 puna-armeijan sotilaat saapuivat leirin tiloihin. Sieltä löytyi useita satoja Neuvostoliiton sotavankeja – invalideja, joista osa oli loukkaantunut palveluksessaan saksalaisissa apuyksiköissä. Kuvaa täydensivät hylätyt kasarmit ja palavien saksalaisten polttaman krematorion kytevät jäänteet.

Leirin kivistä koottu muistomerkki rakennettiin 1969. Samalla restauroitiin leirille johtava portti ja tehtiin aluetta kiertävä kävelyreitti uusiksi.

Tällainen on iso muistomerkki. Jotenkin se kuvaa keskitysleirin ilmapiiriä. Ei ole kaunis, koostuu valtavista kivistä, joille kukaan ei mahda mitään.

Leirin aluetta kiertäessä astuu sisään portista, josta keskitysleirille tuodutkin ihmiset tuotiin.

Leirille saapuvat vangit joutuivat heti aluksi riisumaan vaatteensa ja kävelemään suihkuun. Erää selviytyjän kamalin kokemus oli nähdä oma äiti alastomana. Tämän toiminnan tarkoitus olikin nöyryyttää näin uskonnollisia ihmisiä. Kylpytilassa ei todennäköisesti kaasutettu ihmisiä, vaan suihkuparakin lähellä olleissa kaasukammioissa. Niihin tungettiin ihmiset vieri viereen, lapset heidän päälleen ja sitten tuli kuumassa ilmassa kaasu ja kuolema.

Portin vasemmalla puolella on rivi vartiotorneja. Niitä oli aika tiheässä. Muureja ei ollut, mutta kaksoispiikkilangat estivät helpon pääsyn kentältä. Majdanekista ei moni päässyt pakenemaan, noin 300 yhteensä. Kuolleita oli Wikipedian mukaan 80 000.

Näissä rakennuksissa on erilaisia näyttelyjä keskitysleirin toiminnasta. Opastetut ryhmät kiersivät näitä yksitellen, mutta niihin pääsi myös omassa tahdissa. Tämä oli Auschwitziin verrattuna suuri ero.

Sisällä olivat alkuperäisen näköiset näkymät. Joissain rakennuksissa seisoi opastettu ryhmä. Harmi, en osannut heidän kieltään. Taisi olla puolaa.

Majdanek oli yksi harvoista keskitysleireistä, jotka vapautettiin lähes ehjinä, mikä mahdollisti sen käytön todisteena natsien rikoksista. Ihan viimeisinä päivinä natsit yrittivät tuhota siellä olleet ihmiset. Heidän ruumiitaan oli poltetun krematorion edessä, kun venäläiset tulivat. Juutalaisten tavaroita ei ehditty tuhota läheskään kaikkia, joten nekin ovat siellä esillä todisteena toiminnasta. Eli natsien suunnitelma kaiken salaamisesta ei ehtinyt toteutua.

Sitä oli yritetty jo aikaisemmin. Operaatio ”Elonkorjuu” oli aivan kamala. Huolestuessaan leirien paljastumisesta Himmler määräsi lokakuussa 1943 kaikki Lublinin alueen keskitysleirit suljettavaksi ja leireillä olevat juutalaiset tuhottavaksi. Marraskuuss 1943 ammuttiin konekivääreillä joukkohautaan 16 000-18 400 juutalaista. Vangit joutuivat itse kaivamaan ojia, joiden ääreen juutalaiset vietiin ja heitä alettiin tappaa. Elokuvassa muistan kuvatun, miten heidät pakotettiin ojan pohjalle makaamaan, jonka jälkeen noin sata SS-miehet kävelivät ojan penkalla ja ampuivat makaavia päähän. Sitten toinen kerros ja operaatio jatkui. Lopulta ruumiit poltettiin.

Ostimme infosta pienen vihkosen, jossa kerrottiin keskitysleirin historiasta ja toiminnasta. Kannatti, koska emme ehtineet kaikkea kiertää.

Wikipediassa on perusteellinen teksti Majdanekista. Se kertoo hyvin selkeästi keskitysleirin perustamisen, toiminnan ja tuhoamisen yrityksen. Kannattaa lukea ennen omaa käyntiä.

Tämän kiertäminen nosti ajatuksiin toisen maailmansodan lopettamisen yhteydessä esitetyn sloganin.

Voit seurata meitä myös Facebook sivullamme. Ailajajuha