Rambla on Barcelonan tunnetuin katu. Kaikki turistit sen kävelevät. Tämän päivän kävelymme kulki ensin Katalonian aukiolta Ramblaa pitkin satamaa kohti ja sieltä Park Ciutadellan kautta Arc de Triumfille. Paljon mahtui nähtävää ja tehtävää reitin varrelle.

Katalonian aukiota voi pitää Barcelonan keskusaukiona. Se on liikennereittien solmukohta, sieltä lähtevät turistibussit, sen alla on metro- ja renfeasemien lisäksi myös keskeisin turisti-info ja sen varrella El Corte Ingles -tavaratalo ja paljon muita liikkeitä. Aukiolla on myös paljon patsaita ja suihkulähteitä, jotka kylläkin olivat kuivia helmikuussa 2024 kuten koko Espanja.

Yllättävin näkymä oli tämä. Aukio oli täynnä puluja ja niitä syöttäviä lapsia.

La Ramblan varrelta löytyy yksi Barcelonan maukkaimmista ja värikkäimmistä nähtävyyksistä eli La Boqueria. Joka tunnetaan myös nimellä Mercat de Sant Josep. Kauppahalli oli värikkäistä värikkäin, mutta myös tungokseen asti täynnä.

Juhakin löysi jotain kivaa maisteltavaa.

Minäkin löysin, mutta päätin maistella valkoisia mansikoita myöhemmin, kun olisi mahdollisuus pestä ne ennen maistelua. Yllätys oli – olen nuorena ollut mansikanviljelijä.

Merenelävät olivat huikeimpia nähtäviä. Jotkut näistä liikkuivat, eli olivat elossa!

Uloskäynnin jälkeen sama tungos oli vastassa myös Ramblalla.

Rambla on täynnä kaikenlaista turisteja houkuttelevaa. On hienoja rakennuksia, patsaita, valtava määrä kahviloita ja ravintoloita, matkamuistomyymälöitä. Edellisessä kuvassa yläpuoli näyttää harmaalta, mutta kunhan kesä lähestyy, voi kuvitella ympäristön vieläkin kauniimmaksi.

Joihinkin paikkoihin tekisi mieli sisälle, mutta eipä se aina ollut mahdollista. Yksi meitä harmittanut oli Teatre del Liceu eli Oopperatalo. Se olisi nyt ollut auki vain konsertteihin tulijoille. Helmikuu ei ole ilmeisesti paras turistikuukausi.

Ramblalta kannattaa poikkeilla sivukaduille. Yksi hauska poikkeaminen oli Plaza Reial, jossa hetken katselimme myös erittäin taitavaa nuorten miesten voimisteluryhmää.

Ramblalla oli myös useita näitä hienoiksi patsaiksi pukeutuneita.

Toinen haasteeksikin muodostuva poikkeaminen oli Basilica de Santa Maria del Pí, jossa lipunmyyjä houkutteli minut myös kiipeämään ryhmän kanssa torniin. Tosin hän kyllä sanoi, että torniin kiipeämiseen pystyvä ei vielä saa eläkeläisalennusta. No, maksoin sitten kahdeksan kuuden euron sijasta ja jäin odottamaan oppaan kanssa kiipeävää ryhmää.

Opas onneksi pysähteli välillä kertomaan Basilican historiasta ja rakenteesta, eli ei tarvinnut kapeita kierreportaita yhteen menoon astella.

Kirkon katolta sitten katseltiin hienoja näkymiä ympäristöön. Aika korkealla oltiin.

Yksi ryhmän nuoremmista kiipeilijöistä otti kuvan dokumentiksi kiipeämisestäni. Taisin nimittäin olla ryhmän vanhin.

Ramblan alapäässä kohoaa vuonna 1888 valmistunut Kolumbuksen 60 metriä korkea monumentti, jonka huipulle turisti-infon sivujen mukaan pääsee hissillä ihailemaan upeita 360 asteen maisemia Barcelonan yli.

Mutta eipä päässytkään. Kävimme tässä kohtaa kahtenakin eri päivänä, mutta kiinni oli.

Sataman vieressä on muutakin hienoa nähtävää kyllä, mutta olisi ollut kiva katsoa satamaa, sen kävelysiltaa ja tätä hienoa satamarakennusta myös ylhäältä.

Rannan suuntaan jatkoimme kävelyä.

Tämän rakennuksen merkitystä etsimme pitkään. Postin toimisto.

Tämän lähellä on yksi Barcelonan tunnetuimpia kirkkoja Sagrada Familian ja Barcelonan Katedraalin jälkeen eli eli Basilica de Santa Maria del Mar. Meren katedraaliksikin nimitetyn kirkon rakentamisen aikaan Santa Maria del Mar sijaitsi aivan meren vieressä, ja rantaviiva oli paljon nykyistä lähempänä. Sinne on isoja kiviä kuljetetettu Montjüicilta kukkulalta laivoilla. Olisipa niissä tosiaan ollut kantamista.

Tässä kohtaa tytär oli mukanamme ja se rohkaisi minutkin jälleen kiipeämään kirkon katolle. Hieno kokemus jälleen. Torniin kiivetessä voi välillä poiketa terassille kiertämään maisemien katselua.

Katto oli hieno kokemus ja maisemia mukava katsella, kun lähiympäristössä jo alkoi olla tuttuja rakennuksia.

Ja jälleen alas ja hetki kirkon mahtavissa sisätiloissa.

Park Ciutadellaan saavuimme ja yllätyimme nähdessämme tällaisen. Tämä rakennus on entinen kauppahalli Mercat del Born. Kun kauppahalli lopetti toimintansa, rakennuksesta piti tulla kirjasto, mutta kun rakennustyöt olivat alkaneet, lattian alta löytyikin pala vanhaa Barcelonaa jotka pääteltiin olevan noin 1600-luvulta. Ei tullut kirjastoa, vaan rakennuksessa on muutakin Barcelonan historiaa. Paikkaan on vapaa pääsy, meille tämä sattui ihan vain yllättäväksi läpikävelykohteeksi.

Seuraava yllätys puistoon saapuessamme oli komea rakennus, joka oli puutarharakennus, jossa oli myös yli talven säilytettävää kasvillisuutta.

Ja mikähän tämä on? Tosi komea.

Puistosta löytyy myös komea kirkko.

Nyt melkein hävettää kertoa, että emme tienneet tästäkään kohteesta etukäteen. Istahdimme penkille hetkeksi ja näimme puiden oksien takaa kultaisia eläimen tapaisia juttuja. No, onneksi lähdimme katsomaan.

Plaça de Sonia Rescalvo Zafra on valtavan hienon patsaan, suihkulähteen ja altaan muodostama alue, jolla näytti turistien lisäksi olevan paljon lapsiperheitä katselemassa vettä ja lintuja ja leikkimässä saippuakuplilla.

Päivä alkoikin olla lopuillaan ja kävelimme kohti lähintä Renfe-asemaa, joka täältä suunnasta on Arc de Triumpf. Puisto sinne on hieno, mutta nenässä oli tuntuvinaan jotain makeaa tuoksua. Entä jos? Kaikkihan on mahdollista silloin, kun varsinkin nuorisoa on liikkeellä.

Oli taas hyvä kävelyreitti tämäkin. Olen jo kirjoitellut useita tekstejä Barcelonasta, mutta ainakin yksi vielä puuttuu. Passeig de Gracia ja Arenas-kauppakeskuksen ja Sants-aseman ympäristöt ovat vielä kertomatta.