Barcelonan nähtävyydet ovat helposti kävelyetäisyydellä. Helppo alku lähtee Katalonian aukiolta (Plaça de Catalunya), josta pääsee helposti myös Renfellä, metrolla ja busseilla minne vain. Sieltä löytyy myös hyvä turisti-info ja turistibussien kierrokset voi alkaa sieltä. Barcelonasta näkee paljon myös ihan vain kaduilla kävellen. Kerron ensin yhdestä kävelyreitistämme nähtävyyksistä toiseen.

Toinen reitti alkaa Sant Pau Recinte Modernistan entiseltä sairaalalta, jatkuu Sagrada Familian vierestä Mirador Torre Gloriesille (entiseltä nimeltään Torre Agbar), sieltä Pohjoisen Rautatieaseman ja sen puiston läpi Arc de Triumpfille, Palau de Musican upeaan konserttisaliin ja muutaman kadunkulman päähän Barcelonan Katedraaliin, josta käännös Katalonian aukiolle.

Tällä tavalla kävellen poikkeilimme valtavan kivoihin nähtävyyksiin ja koimme itse myös yllätyksiä, kun tielle sattui jotain, mistä emme olleet edes kuulleet. Lue koko teksti, niin näet myös kartat.

Ensimmäisen kävelyreitin alkupuolen kartta on tässä. Aloitimme Clotin renfeasemalta.

Tullessamme ylös metrotunnelista olimme oikein nätillä puistoalueella.

Vieressä oli nätti pieni kirkko, jonka ovi oli auki.

Katuja kävellessä näimme jonkun rakennuksen seinässä kyltin taidekoulusta. Siitäkö nämä näkymät johtuivat?

Ensimmäinen kohde Sant Pau Recinte Modernistan entinen sairaala oli houkuttelevan näköinen jo sitä lähestyessä. Sairaalan nimi oli Hospital de la Santa Creu i Sant Pau ja rakennus on toiminut sairaalana vuoteen 2009.

Pihalle päästyämme sairaalan (siis sairaalan!) komea rakennus yksityiskohtineen tervehti yllättyneitä turisteja.

Sen lisäksi, että sairaala rakennuksena ja ympäristönä oli yllätys, yllätys oli myös se, että tänne ei sisätiloihin ja museoon ollut minkäänlaista ruuhkaa. Vähän ihmisiä. Emme kyllä mekään menneet matkamuistomyymälää pidemmälle sisälle, oli vain fiilis jatkaa matkaa. Museossa olisi kerrottu sairaalatoiminnasta ja myös siitä, miten rakennus vieläkin on osittain sairaala, osittain lääketieteen käytössä ihmisten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Osassa rakennuksista on erilaisten terveys- ja ympäristöjärjestöjen toimitiloja, ja historiallisia arkistoja sekä kansainvälisiä yliopistotiloja.

Pienen kadunpätkän päässä näkyi Sagrada Familia ja sinne Gaudin suunnittelemien katulyhtyjen kaunistamaa katua kävellessä turistien ruuhka kasvoi.

Meillä ei ollut tälle päivälle varattuna Sagrada Familian pääsylippuja, menimme sisälle myöhemmin ja nyt kiersimme katsomassa komeaa kirkkoa ulkoa.

Sitten käännyimme kävelemään kohti Mirador Torre Gloriesia. Matkan varrelle osui esimerkiksi Monumental Arena.

Pientä hankaluuttakin oli. Avenida de Diagonalilla oli aika pitkä tietyö menossa ja jouduimme vähän kiertelemään.

Mutta ei se mitään haitannut, päinvastoin toi reittimme varrelle tämän Gran Clarianan puutarhamaisen puiston, jossa oli paljon ihmisiä piknikillä istuskelemassa ja lapsia leikkimässä.

Hetken päästä olimme tämän Mirador Torre Gloriesin juurella. (Entinen nimi Torre Abgar)

Hauska nähtävyys, minne ei myöskään tarvinnut mitenkään jonottaa. 15€ ja pääsi sisälle ja hissillä ylös. Tässä oli jälleen kohta, jossa tiemme erosivat hetkeksi siksi että vain toinen meistä haluaa nähdä näkymiä tornista 125 metrin korkeudesta.

Alhaalla sisätiloissa on myös paperista tehty näyttely erilaisista eläimistä ja kasveista, joita voimme nähdä Barcelonassa ja se on myös tarkoitettu lapsille ja nuorille tilaisuudeksi pohtia kaupunkiekosysteemiä ja siinä elämistä.

Hissi ylös on nopea, 30 kerrosta noustaan 30 sekunnissa. Hissin katto on lasia, joten matkaa ylös on hauska seurata.

Ylhäällä on mahdollisuus katsella Barcelonan näkymiä joka suuntaan. Kuvia saattaa vähän huonontaa se, että ne on otettu ikkunoiden läpi, eli näköalatasanne ei ole avoin. Se on kyllä hyvin informoitu, joka suuntaan on ikkunan edessä myös infotaulu, jossa on paikkojen nimet. Oikein hyvä.

Kupolissa on myös lisää nähtävää ja tekemistä (extra hintaan), eli ylös on mahdollista kiivetä ja kokea näkevänsä Barcelonan pilvistä. En mennyt, vaikka se hauskalta näyttikin.

Seuraavaksi lähdimme kävelemään suuntana Palau de la Música Catalana, mutta ennen kuin olimme perillä, olimme kohdanneet muutakin nähtävää. Tämä juuri on kävellessä antoisaa. Kartta loppupäivän kävelystä on tässä:

Tässä on komea Pohjoisen rautatieaseman rakennus.

Sen vierellä on puisto, jossa näimme mielenkiintoisia aaltorakennelmia ja tietysti nurmikolla piknikseurueita ja lapsia leikkimässä.

Näitä katuja oli kiva jatkaa. Juuri tällaiset kaakelit ovat kaikkein yleisimpiä Barcelonan kaduilla.

Sitten kiivettiin yhdet portaat.

Toisella puolella katua oli näin hieno talo (Central Catalana de Electricidad) ja sen jälkeen toinenkin (Escola Pere Vila).

Reittimme kulki myös Arc de Triumpfin ohi. Hieno Riemukaari, vaikka kuvan ottajaa aina tuollainen remontti häiritseekin.

Sitten näkyviin pompsahti hiljaisen torin varrella kirkko. Sant Pere de les Puelles. Käytiin sisällä, ei pääsymaksua, vain vapaaehtoinen lahjoitus. Kirkko on 945 valmistunut ensimmäinen naisluostari. Se on kärsinyt vuosisatojen aikana monenlaista vahinkoa, mutta korjattu ja säilytetty hyvin säilynyt luostari. Ihan kiva poikkeaminen.

Ja sitten se päivän paras. Palau de la Música Catalana, eli aivan fantastinen musiikkitalo ja konserttisali. Olemme kerran aikaisemmin olleet täällä konsertissa ja jo silloin tuntui siltä, että oma katseeni olisi pysynyt katossa, seinissä, valaisimissa ja kaikessa ympärillä olevassa orkesterin sijasta. Aivan huikea paikka! Ensin tietysti ihailimme taloa ulkoa. Tämä vaikuttaa ihan samanlaiselta arkkitehtuurilta kuin Gaudin suunnittelemat rakennukset mosaiikeiltaan, pylväiltään, patsailtaan ja valtavalta koristelultaan, mutta eipä ole Gaudia. Tämä arkkitehti Lluis Domenech iMontanerin konserttitalo valmistui 1908.

Ja ulkona terassilla olivat pylväät vielä näyttävämmän näköiset läheltä.

Ja jo sisäänkäynnin ja portaitten näkymät olivat hienot.

Ja sitten itse konserttisali. Katso, mikä katto, mitkä seinät, mitkä valaisimet!

Tämän jälkeen päivän kokemukset alkoivat jo tuntua täysiltä, mutta vielä keksittiin kaksi. Ihan vieressä oli Katalonian seimiperinteisiin kuuluvien kakkijoiden myymälä. Käytiin totta kai katsomassa. (Meillä on kakkija kotona seimessä.)

Ja muutaman kadunkulman päässä näkyi Barcelonan Katedraali. Totta kai kävin sielläkin, mutta nyt alkoi päivä olla niin pitkällä, että en kiivennyt ylös torneihin, vaikka se olisi kyllä ollut kivaa myös. Hieno paikka joka tapauksessa.

Sisätilojen holvikatot olivat taas näyttävä kokonaisuus ja vuosisatoja vanhat puiset kuorin istuimet myös.

Sivualttarit olivat eri alueiden ja eri aikakausien kuvia. Niissä on paljon hienoja ja yksityiskohtaisen koristeellisia kuvia ja veistoksia eri aiheista.

Ulos tultuamme käännyimme vielä katsomaan vihreiden puiden takana näkyvää kirkkoa ja ajattelimme, että päivä oli sitten tässä, niin paljon oli nähty.

Mutta, ei se ihan ollutkaan. Katalonian aukiolle tullessamme pysähdyimme siihen, mihin moni muukin. Aleksei Navalnyin kuolema oli tapahtunut edellisellä viikolla ja täälläkin sitä muistettiin ja otettiin kantaa.

Tähän kuvaan ei tunnu hyvältä lopettaa tämän antoisan päivän kertomusta. Päivämme päättyi vasta tähän kauniiseen auringonlaskuun, kun olimme junamatkan päästä kävelemässä ylämäkeä majapaikkaamme Montgatissa. Olimme nimittäin kodinvaihtolomalla, kaksi viikkoa lähellä Barcelonaa, eli nämä tekstit jatkuvat vielä.