Montjuic on vuorialue Barcelonan sataman lähellä. Sen alueella on tosi monta hienoa nähtävyyttä. Montjuicin linna, rinteiden puutarhat, valtavan upea hautausmaa meren rinteen puolella, Miron taidemuseo, Museu Nacional d’Art de Catalunya  eli Katalonialaisen taiteen museo ja Poble Espanyol de Montjuic, eli rakennus- ja käsityötaiteen ulkoilmamuseo. Montjuicin alueen rinteitä voi ihailla myös vaijerihissikierroksella. Kiertelimme alueen kohteissa useinakin päivinä, kun aina tuntui löytyvän jotain uutta nähtävää. Tässä kartassa on punaisilla teksteillä ne paikat, joista on tekstissä tietoa.

Ensimmäinen kosketuksemme oli lähestyä aluetta Sants-rautatieaseman, Arenas-kauppakeskuksen ja Plaza Españolen suunnasta. Edessämme oli Museu Nacional d’Art de Catalunya  eli Katalonialaisen taiteen museo, aivan mahtavan linnan näköinen kulttuurirakennus. Jos portaat alkoivat huolestuttaa, sillekin löytyi hyvä ratkaisu. Molemmin puolin portaita on ylös asti rullaportaat. Pitää vain keksiä ne tuolta reunoilta.

Katalonian taidemuseon edessä on myös monilla turistisivuilla mainostettu suihkulähde, josta tämänhetkisen vesipulan myötä vesi puuttui kokonaan.

Ihan vähän näkyi altaissa ehkäpä rinteellä olevan kasvillisuudenkin takia.

Museon ylätasanteelta on hienot näkymät Arenas-kauppakeskuksen ja Plaza Españolan suuntaan. Ja taustalla vuorella näkyy Tibidabo, joka on aivan huikea käyntikohde myös.

Päätin kurkistaa sisätiloihin ja koin yllätyksen. Nuori mies lipunmyynnissä kysäisi, olenko jo yli 65-vuotias, jolloin pääsisin sisään ilmaiseksi. Kun kerroin ikäni, hän purskahti nauramaan ja liimasi villatakkiin pienen punaisen tarran ja sanoi ”Bienvenidos!” Olipa ihana päästä näkemään tämä hieno paikka sisältäkin. Oli aulatiloja pylväineen ja kattoineen, iso konserttisali ja erilaisia taidenäyttelyitä eri tiloissa.

Museon terassilta näkyi myös muihin suuntiin kaupungin yli. Voi bongata niitä muita tärkeitä nähtävyyksiä.

Miron taidemuseo

Toiseen suuntaan lähellä oli myös tämä Miron taidemuseo vuoren rinteellä.

Siellä kävimme eri päivänä ja olimme silloin poikkeuksellisesti liikkeellä autolla. Ei hyvä, parkkipaikka löytyi kilometrin päästä. No, sikäli ok, että matkalla taidemuseoon ohitimme myös monille tärkeän toisen nähtävyyden, eli olympiastadionin.

Miron taidemuseossa oli käyntipäivänämme näyttely Picasson ja Miron taiteesta ja kertomuksia heidän ystävyydestään. Oli hienoa nähdä näitä tutun oloisia maalauksia seinillä. Hieno paikka kokonaisuudessaan.

Montjuicin linna

Ylimpänä vuoren rinteellä on historiallinen linnan alue. Sinne ei tarvitse kiivetä, Paral-lel metroaseman vierestä lähtee funikulaari ja sen jälkeen jatketaan loput ylämäestä bussilla. Vaihdot menevät ihan itsekseen sujuvasti ja sitten ollaan jo lähellä linnan sisäänkäyntiä. Linnassa on kolme kerrosta, joihin on helppo kiivetä ihailemaan näkymiä puistoon, merelle ja kaupungin yli.

Linnan ympärillä voi myös tehdä maisemakävelyn.

Olimme tulleet ylös funikulaarilla ja bussilla, mutta alaspäin lähdimme kävellen. Rinteillä on puistoja, puutarhoja, kahviloita, lasten leikkipaikkoja ja uimahallikin. Oli tosi kiva kävellä, katsella vihreää ympäristöä (vaikka olikin vasta helmikuu) ja maisemia jälleen. Oli sunnuntaipäivä ja rinteillä näkyi paljon esimerkiksi vapaapäiväänsä viettäviä perheitä, osuimmepa näkemään yhdet synttäribileetkin.

Näköalatasanteilla oli myös yksityiskohtaisesti koristeltuja kulkuväyliä.

Lopulta olimme rinteet mutkiteltuamme alhaalla satamassa. Oikein suositeltava tapa suorittaa Montjuicin vuorenrinteet.

Toinen vauhdikkaampi tapa tutustua Montjuicin rinteisiin on vaijerihissi. Se ei kuitenkaan ollut vielä valittavissa helmikuussa. Maaliskuussa jo olisi.

Poble Espanyol

on ulkoilmamuseo, joka esittelee Espanjan eri alueiden arkkitehtuuria ja myös eri alueiden käsityötuotteita. Jos jostain näistä Montjuicin käyntikohteistamme sanoisimme, että ei oikein jäänyt huikean positiivisena mieleen, se olisi varmaankin tämä. Ei mitään erityisiä puutteita tietenkään, mutta helmikuun käynnillä yllättävän moni käsityöliike oli kiinni, suuri osa kahviloista ja ravintoloista myös ja muut vieraat olivat enimmäkseen häliseviä koululaisryhmiä. (Sellainen entisen luokanopettajan fiilis, sorry.) Mutta olihan täälläkin nähtävää.

Näissä käsityöliikkeissä olisi kyllä ollut katsottavaa, mutta nyt tyydyttiin sitten oviaukko- ja näyteikkunanäkymiin.

Kartta näytti, miltä Espanjan alueelta mitkäkin rakennukset olivat.

Pohjois- Espanja??? Meidän mielikuvaksi jäi tästä videosta Lappi.

Aragonista peräisin oleva torni oli varmaan koko alueen hienoin.

”Feeling Spain” oli niin totta, kun ne hälisevät koululaisryhmät pyörivät ympärillä.

Ja olihan siellä yksi seinä Andalusiastakin, josta on vuosien mittaan tullut meidän suosikkimme.

Yhden kirkon aukiolla muistuteltiin veljeskuntien merkityksestä pääsiäisajan kulkueiden järjestäjänä.

Ja yhdeltä seinältä löytyi selostus myös Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreiteistä. Tätä kaveria en kuitenkaan seurakseni olisi halunnut.

Lapsia ajatellen museoalueella oli kyllä muutakin kuin rakennuksia. Tämä rakennelma liittyi Pinokkioon.

Ja oli ulkoilmamuseossa hedelmäpuitakin.

Montjuicin hautausmaa

Ja sitten viimeiseksi se yllätys ja aivan huikea käyntikohde, mitä ei mainita missään turistioppaissa. Näimme sen sattumalta ajaessamme ohi ja kun parkkipaikka löytyi helposti rinteellä olevan hautausmaan muurin alaosasta, parkkeerasimme ja teimme kävelyn ihmetellen aivan valtavan hienoja hautoja ja niiden ympärillä olevia patsaita.

Ainoa selitys, minkä keksimme tämän hienon nähtävyyden piilottamiselle turisteilta on se, että hautausmaalla on yksityisiä ja perheiden ja sukujen hautoja. Emme ainakaan itse keksineet yhtään esim. julkkisten hautamuistomerkkiä. Ehkä Barcelonan turistiruuhkaisuus ihan turhaan häiritsisi tätä upeaa hautausmaata, joka kuitenkin monille merkitsee yksityistä läheisten kaipuuta ja muistamista. Mutta me olimme tosi iloisia tämän löydettyämme. Kävelimme rauhassa täällä, näimme kaksi muuta ihmistä ja sitten palasimme Montjuicin mäen toiselle puolelle takaisin turistiruuhkiin.

Montjuic on hieno osa Barcelonaa, siellä on niin monenlaista. Ja ainakin meille se näyttäytyi oikeastaan kaikilta osin Barcelonan sellaisena antoisana alueena, jolla oli nähtävää, eikä liikaa tungosta niin kuin monessa muussa paikassa.

Tekstejä tulee lisää – ainakin Gaudista, Tibidabosta, Sagrada Familiasta ja muista kirkoista, Palau de la Musican konserttisalista, Park Ciutadellasta – kahteen viikkoon Barcelonassa ehti mahtua paljon.

Voit seurata meitä Facebookissa Ailajajuha.