Setenil de Las Bodegas

Kun näimme dramaattiset kuvat kallion sisällä olevista taloista, ravintoloista ja kaduista, totesimme saman tien, että Setenil de Las Bodegas pitää nähdä omin silmin. Kylä kuuluu Andalusian kauneimpien valkoisten kylien reittiin ja sinne on Fuengirolan seuduilta noin sata kilometriä. Paikkaan voi ajaa joko Cartaman ja Ardalesin kautta tai Rondan kautta.

Saavuimme kylään tietä MA-414 Cuevas del Becerron suunnasta. Kauniita maisemia.

Olimme katsoneet valmiiksi Plaza Andaluciaa ja turisti-infoa lähimmän CP-plus parkkitalon osoitteen. Sinne piti kiertää kylä pohjoisen puolelta, mutta mutkareitti osoittautui olevan navigaattorillemme liikaa. Sen oletuksiin näytti kuuluvan, että Volvo on alle puolitoista metriä leveä ja pystyy ajamaan myös portaita alas.

Ermita de San Sebastian ja näköalat

Sekoilu kuitenkin vain paransi vierailuamme. Pysähdyimme kadun varrelle parkkiin, katselimme alas kylään ja näimme, että vieressä olevan kadun kyltti ohjasi San Sebastianin Ermitaan, hautausmaalle ja Miradorille. Sinnepä siis. Jyrkkään ylämäkeen. Navigaattorimme hermostui: ”Tee U-käännös heti, kun mahdollista!”

Näköalapaikan pienen pieni ja jyrkkä parkkipaikka tarjosi aamupäivään hyvän haasteen, mutta näköalat olivat oikein mukavat. Paikasta näkyi hyvin kylän yli ympäristöön.

Miradorilta pystyi mukavasti myös paikallistamaan Iglesia de Nuestra Señora de la Encarnación kirkon  tornin ja sen vierellä arabilinnoituksesta jäljellä olevan tornin eli Torre del Homenajen. Nämä molemmat kertovat kylän historiasta.

Aikanaan tämä arabilinnoitus joutui antautumaan kristittyjen joukoille yhtenä lähes viimeisimmistä muslimien hallussa olleista linnoituksista. Muslimien valtakausi päättyi lopullisesti yli 500 vuotta sitten, joten ihan viime aikojen historiaa emme täällä katselleet, kun vierekkäin olevaa kirkon tornia ja arabilinnoitusta katselimme.  Tornissa on kylän historiasta kertova näyttely, joka kuitenkaan tänään ei ollut auki meille sopivaan aikaan. Sen näköalatasanteelta voi myös katsella kylää.

Arabien perua saattaa olla myös kylän nimi, vaikka siitä liikkuukin osittain epävarmoja tietoja. Turisti-infon sivujen mukaan nimi tulee linnoituksen arabiankielisestä nimestä  Xatanil. Loppuosa ”de Las Bodegas” tietenkin viittaa seudun viinintuottajiin.

Miradorilta näkyi myös jo aavistus siitä, miten arkkitehtonisesti mielenkiintoiset rakennukset sijaitsivat kallionkielekkeiden alla.

Teimme vielä pienen mutkan San Sebastianin Ermitalle.

Sen lähellä oli myös kaunis ja hiljainen hautausmaa.

Täällä näkyi vasta viikko sitten ollut pyhäinpäivä siten, että haudoilla oli paljon uudenoloisia kukka-asetelmia.

Tällaista emme muistaneet muualla nähneemme. Isojen puiden rungot oli maalattu valkoisiksi.

Hylkäsimme auton navigaattorin ja seurasimme hyvin viitoitettuja opasteita parkkitaloon. Tästä käännyttiin takaisin kylään.

Lisäkierros näytti meille myös mielenkiintoiset kalliot reitin varrella.

Tässä vielä vinkkinä suunnilleen ajamamme reitti. Ei nimittäin ollut huono ja johti tilavaan parkkitaloon, josta oli helppo lähteä liikkeelle kävellen. Lopussa parhaiten löysimme parkkipaikan viittojen, emme kartan avulla.

 

Calle Herrería

Parkkitalon lähellä Calle Villan varrella olisi ollut pieni turisti-info, mutta jotenkin onnistuimme ohittamaan sen, kun lähdimme innokkaina kiipeämään kallion kyljessä olevia isoja portaita.

Tupsahdimme sitten omin päin Plaza Andalucialle keskelle mandariinipuita.

Plaza Andalucialta lähtevät Rio Trejolle portaat, eli Calle Herrería,  joka on kalliokielekkeen alla olevien ravintoloiden jälkeen varmaan suosituin kuvanottopaikka.

Calle Herrería on suomeksi Sepänkatu, mikä liittyy paikan historiaan. Täällä on mahdollisuus myös talossa Calle Herrería 15 pistäytyä sisään katsomaan kallion sisään rakennettua kotia.

Juha kokeili ovea, joka oli kiinni, mutta saman tien sisältä tuli mies, joka toivotti tervetulleeksi ja pyysi molemmilta euron sisäänpääsymaksun. Sitten hän kehotti meitä kiipeämään parit portaat ylös ja ottamaan kuvia.

Jo oli paikka! Pitempi suomalaismies kolhisi varmasti päänsä seiniin ja kattoon monta kertaa päivässä. Ei taitaisi tiskaaminen tässä sujua.

Enkä tiedä, saisinko minäkään tässä unta.

Kysyin lopulta mieheltä, asuuko hän itse tässä ja hän sanoi asuvansa. Hän olisi varmasti kertonut enemmänkin, jos olisimme osanneet kunnolla espanjaa.

Ulkona kadun alapäässä oli myös aika jännittävä terassi.

Tulimme Calle Jaboneríalle. Senkin nimi heijastelee historiaa. Joko sen varrella on ollut saippuatehdas tai saippuan markkinointipaikka tai sitten katu on saanut nimensä naisista, jotka kulkivat sitä pitkin jokirantaan pyykille. Nämä tiedot luimme kadun varrella olevasta kyltistä.

Mirador del Carmen

Calle Cuevas del Solille tullessamme vasemmalle ylös johtivat kyläläisten 60-luvulla rakentamat portaat. 97 porrasta kiivettyämme olimme Mirador del Carmenilla.

Tämä on ilmeisesti kylän paras näköalapaikka. Näkymät kylään näyttävät, miten valtavat korkeuserot paikassa on. Talot ovat rinteillä monessa kerroksessa, niiden alla ovat kallionkielekkeiden alle rakennetut talot ja kadut ja niiden alapuolella joki.

Täältä näkyi myös siihen suuntaan, josta hetkeä aikaisemmin olimme autolla ajaneet.

Ja kirkon ja arabilinnoituksen yhdistelmälle toisesta suunnasta.

Mirador del Carmenin vieressä on pieni puisto ja kirkko.

Mirador del Carmenilta voi kävellä vielä eteenpäin ja vähän ylöskin päin katselemaan lisää maisemia.

Plaza del Carmenin aidan takaa on taas vähän erilaiset maisemat rinteille. Hetken päästä olimme alhaalla ja tajusimme, että tässä seisoessamme olimme oikeastaan seisoneet sen kallion päällä, jonka alla oli katu ja terassiravintoloita.

Calle Cuevas del Sol ja Calle Sombra

Rio Trejon kummallakin puolella on katu. Nämä ovat ne jännittävimmät näkymät koko kylässä. Varjon eli etelän puolella oleva katu on nimeltään Calle Sombra. Sen varrella on paljon käsitöitä, pikkuesineitä ja herkkuja myyviä pieniä liikkeitä ja myös joitain ravintoloita. Meille oli iso yllätys, että tämä oikeasti oli myös katu, jota pitkin autoilla oli lupa ajaa. Paitsi viikonloppuisin.

Jokivarressa oli vihreää, mutta myös aavistus ruskasta.

Joen ylitettyämme olimme sillä kadulla, jolta kylästä on kaikkein eniten kuvia. Oli tämä dramaattisen näköistä. Painavien kallionkielekkeitten alle oli rakennettu sekä koteja että ravintoloita. Väkeä istui terassilla syömässä ja kahvilla.

Vielä isompi yllätys meille oli, että tälläkin kadulla kulkivat autot. Eli Juha seisoo tässä kuvassa keskellä katua. Aika läheltä noita terassien tuolejakin autot pyyhkivät.

Vaikuttava Setenil de Las Bodegas oli näin omin silmin nähty. Sama reitti toisin päin. Calle Ferreríaa ylös.

Portaita alas parkkihalliin.

Mietimme takaisin ajaessamme, että kylä olisi varmaan tehnyt vielä upeamman vaikutuksen, jos ilma olisi ollut kymmenkunta astetta lämpimämpi (nyt vain +11). Sumuisen ja pilvisen taivaan sijasta kuvissani olisi ollut enemmän vihreää. Ja kesällä enemmän kukkia.

Mutta hyvä näin. Matka ja maisemat olivat jälleen kerran mielenkiintoisia.

Ja Aurinkorannikon palmuja riepotti tuuli.

Jos haluat seurata jatkossakin retkiämme, voit käydä tykkäämässä Facebook-sivustamme Ailajajuha, niin uudet julkaisumme tavoittavat sinut helpommin.

Oletko sinä käynyt täällä? Kommentoi ja kerro kokemuksesi. Jäikö meiltä jotain mielenkiintoista näkemättä?