Locarno, Verdon, Puigcerda, Zaragoza, Ciudad Encantada, Cordoba ja niiden välilläkin kaikenlaista kivaa. Kuukauden kodinvaihto Sveitsissä loppui hienosti. Kun isäntäparimme tuli kotiin, vietimme heidän kanssaan viihtyisän illan syömällä suomalaista ruokaa ja vaihtamalla kuulumisia ja sitten aamulla lähdimme ajamaan kohti Espanjaa. Ensimmäinen etappimme oli Locarno Italian puolella. Matka Sveitsin kauniissa vuorimaisemissa oli hyvä, ja Locarnossa ehdimme kävellä mukavan iltalenkin. Kaunista.
Locarnosta Ranskaan Tallardiin
Tämän päivänkään matka ei ollut pitkä, noin 400km, mutta emme ajaneet sitä kovin nopeasti, koska matkalla oli valtavan paljon kauniita maisemia, jotka houkuttelivat pysähtelemään. Matkan varrelle olisi osunut myös esim Torino, mutta olemme käyneet siellä jo, eli ei tällä kertaa.
Kuvia matkan varrelta:
Tallardissa majapaikkamme oli tosi söpö, ja aamiainen huolella meille laitettu, sisällölle oli luotu jopa suomenkieliset tekstit.
Tallardista Verdoniin
Edellinen päivä oli ollut vähän sateinen, mutta silti valitsimme vuoristossa kulkevat pienet tiet reitiksemme.
Ja olipa ihanaa! Ruskan värittämät maisemat eivät varmaan ikinä unohdu. Nämä kuvat ovat lokakuun lopulta. Myöhemmin näimme, että talvikuukausina reitti ei ollut käytössä. Ei mikään ihme.
Olimme varanneet majapaikaksemme mökin Castellanon leirintäalueelta ja matkalla sinne oli jo hienoja järvimaisemiakin.
Verdonin rotko
Gorges du Verdon eli Verdonin rotko on 25 kilometriä pitkä ja paikoin jopa 700 metriä syvä. Kanjonin pohjalla virtaa Verdon-joki, jonka turkoosinvihreää vettä ihailimme korkealta rinteiltä. Kyllä sinne uimaankin pääsee ja näimme myös kanootin tai polkuveneen vuokranneita.
Näimme myös kiipeilijöitä ja aivan huikean vaijerilla kävelijän, joka horjahti alas ja jäi tietysti turvaköysiensä varaan, mutta silti tilanne näytti ihan kamalalta..
Maisemien lisäksi tällaisetkin asiat voi katsella rotkon yläpuolella kulkevalta autotieltä. Ajoimme rotkon ympäri, eli ensin toisen laidan ja sitten takaisin toista. Uskomattomia näkymiä. Jos ajelet Etelä-Ranskassa, älä jätä väliin. Tässä on kuvia reitiltä ja vaikka niitä on paljon, ne ovat vain murto-osa päivän mittaan kertyneistä.
Kanjonille voi tehdä myös päiväretken Nizzasta vuokraamalla auton. Välimatka on vain noin 150 kilometriä. Itse kyllä varaisimme ehdottomasti enemmän kuin yhden päivän, koska jo pelkkään rotkon kiertämiseen kuluisi helposti enemmän kuin yksi päivä.
Moustiers-Sainte-Marie
Hyvä lähtöpiste rotkon reunoilla ajelemiseen on Moustiers-Sainte-Marien kylä. Me poikkesimme sinne lähtiessämme ajamaan pois täältä. Kiva paikka tämäkin. Kylä on Ranskan kauneimpien kylien listalla. Minä näin portaat. Korkealla kallioilla tuolla portaitten päässä on kirkko, jonka halusin nähdä – eikun, jonne siis halusin kiivetä. Kiipesin.
Näkymä kylään sieltä oli täynnä monenlaisia kattoja – vai samanlaisia?
Moustiers-Sainte-Marie on kuuluisa fajanssitaiteestaan. Koko kylä oli täynnä tällaisia ateljeemyymälöitä. Oli nättejä ja monenlaisia. Kun ei kumminkaan tarvita mitään, niin sinne jäivät.
Kylä on myös keskellä laventelialuetta. Jos myymälässä ei myyty fajanssia, niin jotain lilaa ja tuoksuvaa. Tuoksupusseja, saippuaa, öljyä… jopa lelut olivat tämän värisiä
Täältä lähtiessämme oli aamupäivä jo kulunut ja meillä oli edessämme yksi valitsemamme pitempi ajomatka. Kun kokonaismatka on pitkä, on ihan hyvä välillä loikata joku pidempi hyppy, ettei kokonaisaika veny niin pitkäksi. Tässä oli yksi niistä. Matkan pituus vaikutti siihenkin, että makselimme Ranskan moottoriteistä 40€.
Pysähdykset olivat kyllä iloisia ja lämpimiä.
Argeles Sur Merissä meitä odotti majapaikka (Hotel Acajou), jossa olemme olleet ennenkin. Halpa, ja paras puoli on se, että auton saa huoneen oven eteen, on helppoa majoittua.
Argeles Sur Meristä Zaragozaan
Käännyimme Perpignanista Pyreneitten suuntaan, päämääränä Puigcerda. Seuraava pikku pysähdys oli La Seu d’Urgellissa ja sitten jatkettiin suoraan Zaragozaan. Melko pitkä päivämatka meille tämäkin, mutta seuraavana päivänä ei sitten ajettu minnekään.
Mutkaista ylämäkeä riitti, mutta oli hienoja maisemiakin toki.
Puigcerda on nätti pieni kylä, joka on siitä erikoinen, että osa siitä on Ranskan puolella, osa Espanjan.
Kävimme siellä uudelleen keväällä 2023. Yövyimme silloin tosi mielenkiintoisessa rautatieasemasta tehdyssä hotellissa Hotel Parada Puigcerdassa ja teimme mukavan kävelylenkin kaupungilla sekä Espanjan että Ranskan puolella. Tämä oli hauska paikka sisällyttää matkareitille.
Lue täältä lisää: Puigcerdá
La Seu d’Urgell tarjosi kivan näköalapaikan. Kahvit ja terassit sopivat matkaamme hyvin.
Matkamme siis jatkui Zaragozaan, josta olimme varanneet kahden yön majoituksen Hotel YIT Ciudad De Zaragozasta. Kriteereinämme jälleen hinta ja parkkipaikka autohallissa. Ei ole ihan keskustassa, mutta bussiyhteys keskustaan on helppo. Olemme olleet siellä jo kaksi kertaa aiemminkin.
Zaragoza on Zaragozan maakunnan ja Aragonian itsehallintoalueen pääkaupunki ja Espanjan viidenneksi suurin kaupunki, väkiluku on noin 850 000, mutta silti tuntuu, että se ei ole mikään kovin tunnettu. Meille se on ollut mukava pysähtymispaikka.
Komeita nähtävyyksiä on ja niitä kiertelimme tällä kertaa koko päivän.
Puente Santiago kannattaa kävellä ja katsoa näkymät.
Basilica de Nuestra Señora de Pilar on komea, ja sinne kiipesin katselemaan maisemia.
Härkätaisteluareena
Parque de Aljaferia ja Aljaferian linna ovat hienoja. Täällä teimme hienon kierroksen vielä vähän ennen kuin aurinko laski.
Museo del Teatro de Caesaraugusta. Arkeologinen museo.
Ja kaikenlaista kivaa katunäkymää.
Kävimme me Basilica de Nuestra Señora de Pilarissa sisälläkin.
Francisco de Goyan taidemuseo kannattaa käydä vilkaisemassa.
Zaragozasta Cordobáan
Seuraavaksi ajoimmekin sitten jälleen Cordobán suuntaan. Emme kuitenkaan päivässä eikä suoraan, teimme kolme pysähdystä.
Ensimmäiseksi ajoimme Aragonin linnan rinteille katselemaan muureja ja näköaloja.
Ciudad Encantada huvitti jo nimellään (=Hauska tavata -kaupunki). Mitähän tällainen tarkoittaa? Pysähdyimme ja löysimme oikein kivan lenkkipolun luonnossa. Valtavasti erityisesti monimuotoisia kallioita ja niiden keskellä kiertelevä reitti.
Kolmas pysähdyksemme oli täydennys aiempaan retkeilyymme Don Quijoten ja Cervantesin maisemissa. Silloin emme ehtineet poiketa Don Quijoten tyttöystävä Anan kotipaikkakunnan museossa Dulcinea del Tobosossa. Nyt kävimme. Kannatti, oli kivaa nähtävää.
Ulkona toreilla näkyi erityisesti se, että seuraava viikonloppu oli pyhäinpäivä ja haudoille hankittiin kukkakimppuja.
Cordobassa emme olleet ensimmäistä kertaa ja olikin hauskaa ruokakauppaan poiketessa ihan ensimmäiseksi törmätä tällaiseen tervetulotoivotukseen:
Cordobassa on valtavasti hienoja nähtävyyksiä. Suosituin ja tunnetuin on varmasti Mezquita, joka on yhdistelmä sekä kristinuskon että muslimien jumalanpalveluspaikkaa.
Siellä olimme jo aiemmin käyneet, ja nyt kiertelimme muuta. Kiipesin katedraalin torniin katselemaan ympäristöä korkealta, sitten kiertelimme patioita, katselimme kukkia ja kuljimme juutalaisalueella.
Käy lukemassa täältä edellisistä perusteellismmista vierailuistamme, joilla kävimme Mezquitassa, kiertelimme kaupunkia iltavaloissa, vierailimme linnassa ja kävelimme vanhan kaupungin kadut ja pihapatiot:
Cordoban ihanat illat, sillat, patiot, linnat ja moskeija.
Kuusi viikkoa poissa kotoa jo, siitä noin neljä Sveitsissä – vihdoin sitten jälleen Aurinkorannikolla. Tällä kertaa jälleen meille tutussa paikassa, Torremolinosissa lähellä Bateria puistoa ja Montemar Alton renfe-asemaa. Aika mones kerta täällä, näidenkin kuukausien perusteella kirjoitimme tekstin Torremolinosista:
Torremolinos – älä jätä väliin!
Täällä olimme jälleen. Ranskalainen vuokraemäntämme otti miehensä kanssa meidät vastaan, istuimme parvekkeella tervetulleiksi toivotettuina, katselimme uima-allasta ja sitten vetäydyimme kaikki nukkumaan. Aamulla he lähtivät, me jäimme ja monta viikkoa aurinkoa oli edessä.
Voit seurata meidän matkojamme myös Facebookissa Ailajajuha
Automatkasta Sveitsiin ja siellä vietetystä kodinvaihtokuukaudesta on omia tekstejä. Löytyvät täältä:
Aila ja Juha 