Olvera on yksi Cádizin kauneimmista valkoisista kylistä (pueblos blancos), jossa yhdistyvät historia ja upeat maisemat. Yhdessä päivässä ehtii nähdä tärkeimmät kohteet. Linna upeine näköaloineen, komea katedraali sen vieressä, Barrio de la Villan valkoinen kapeakujainen kaupunginosa katedraalin vieressä, Sagrado Corazón -näköalapaikka viehkeän puiston keskellä, sen vieressä Cerrotillon näköalapuisto, De Nuestra Señora de los Remediosin koristeellinen luostari, ja näiden nähtävyyspaikkojen lisäksi iso määrä kaikkea kaunista ja huikeita näkymiä ympäristön vuorenrinteille ja laaksoihin. Olemme käyneet jo kaksi kertaa.

Valkoiset korkeat kylät ovat aina haaste mennä autolla ja löytää parkkipaikka. Löysimme hyvin molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä kerralla parkkeerasimme siistille ja kauniille Calle de Vereda Anchalle.

Sieltä oli kaunis reitti kävellä ylös kaupungin tärkeimmille nähtävyyksille.

Toisella kerralla ajoimme selkeää reittiä vielä ylemmäs, eli ihan linnan viereen.

Tästä oli lyhyt matka ylämäkeen ja olla saman tien linnan, katedraalin, hautausmaan, museon ja Barrio de la Villan kauniiden pikkukatujen keskellä.

Tässäkään kävelystä ei tullut reipasta, päivän taivasnäkymät hidastivat kävelyä muutenkin, loman parhaat!

Barrio de la Villa on Olveran vanhin yli 700 vuotta vanha kaupunginosa, jolla on arabialainen alkuperä. Tämän päivän turistille söpöjä pikkukatuja, kukkaruukkuja siellä täällä.

Kylän reunalla rinteellä on kiva terassikävelyreitti upeine näkymineen.




Iglesia de Nuestra Señora de la Encarnación on yksi Olveran kahdesta tunnusmerkistä yhdessä vanhan maurilaisen linnan kanssa. Vieressä oleva näköalapaikka tarjoaa hienot näkymät kirkolle ja kaupungin yli pitkälle vuorten maisemiin.



Hienoa oli päästä myös sisälle, pääsylippukin vain 2€. Erikoista oli nähdä alttareissa ja pylväissä käytettyä upeaa italialaista marmoria.





Kirkon vieressä kohoaa korkealla kallion päällä Olveran pakollinen nähtävyys, eli Castillo de Olvera, joka on arabialainen linnoitus 1100-luvulta. Parasta on nousu torniin ja upeat näkymät ympäristöön. Nousu ei ole ihan helppo eikä tietenkään esteetön.


Tämä kuva on dokumentti siitä, että kuitenkin selvisin.

Tämä näkökulma tässä linnassa se hienoin onkin, huipulla olevat tasanteet ja näköalat.




Kirkkoakin kannattaa ehdottomasti kiivetä katsomaan täältä suunnasta.

Linnan ja kirkon vieressä on myös upea hautausmaa. Hienoa katsella sitäkin tästä suunnasta.

On se hautausmaa tietysti myös hienoa käydä katsomassakin.

Hautausmaan reunaltakin voi katsella jälleen maisemia.


Linnan ja katedraalin välisellä aukiolla on myös museo. Museossa seimikulttuuria, maataloustyökaluja, historiallista kauppatunnelmaa, historiallisen linnoituksen puolustajia kiipeilemässä seinillä.



Linnan ja Katedraalin jälkeen on mukava lähteä vähän alaspäin kaupunkiin. Me laskeuduimme Jardin de Victorian reunaa. Täältäkin sai vielä komean kuvan linnasta. Ihanat pilvet tänään!




Sitten hakeuduimme kahteen puistoon ja niiden näköaloihin. Ensimmäinen on Sagrado Corazón -näköalapaikka, jossa mäen huipulla on Sagrado Corazón -patsas. Kukkia, pensaita, kiviset portaat, mutta kaikki hyvin.




Mäen huipulta voi katsoa myös vieressä olevaa kirkkoa Plaza Andalusian vieressä, eli Iglesia de La Victoria.

Sinne pääsi kurkistamaan sisällekin.

Lähes vieressä on toinen puisto, jonne myös voi kiivetä katsomaan näköaloja, eli Peñón del Cerretillo. Täällä on myös useita pieniä alueita, joilla on penkkejä ja muuta oleskeluun sopivaa.



Näiltä molemmilta mäen huipuilta voi katsella taaksepäin sekä katedraalia että linnaa.



Kaduilla törmäilee milloin mihinkin, eli esim. tällaiseen. Tämä veistos kuvaa lapsia leikkimässä perinteistä ”a piola” -nimistä hyppyleikkiä. Muistuttaa suomalaista pukkihyppelyä. Teos on Plaza de la Concordia -aukiolla, lähellä kaupungintaloa. Hauskaa oli nähdä tällainenkin idea: pronssisella patsaalla on aito neuletakki.

Katedraalin ja linnan aukiolla museon lähellä on myös turisti-info ja matkamuistomyymälä. Kävimme kysymässä, löytyisikö vielä jokin paikka, joka pitäisi nähdä ja neito näytti meille kartalta tämän. Olipa kiva vihje, helppo ajaa viereen parkkiin. .



Tänne ajaessamme parin kilometrin matkaa pysähdyimme vähän kadun näkymiinkin. Pilvet jälleen!

Sisälle ei juuri nyt päässyt, emmekä jääneet odottamaan aukenemiseen ollutta puolta tuntia, mutta lasioven takana oleva portti oli sen verran auki, että pääsin kurkistamaan.


Tämänkin kirkon mäeltä oli hienoa katsella kylää ja sen huipulla olevaa katedraalia ja linnaa.

Kysyimme itseltämme, mikä Olverassa olisi se ykköspaikka. Kaikki, joissa kävimme. Toki tuon linnan ja Katedraalin alue on se, josta pitää aloittaa. Tässä vielä kartta niistä kohteista, joista tässä tekstissä kerroimme.

Päivämatkamme jatkui seuraavaan huikeaan kohteeseen, eli Zahara de la Sierraan, joka mainitaan usein yhtenä kauneimmista valkoisista kylistä. Oli kyllä sitäkin. Teksti ei ole vielä valmis, mutta kohta on.
