Orléans on keskikokoinen kaupunki Keski-Ranskassa, Loiren varrella. Sopivan kokoinen automatkan pysähtymiskohteeksi. Löysimme mukavan pikku huoneiston majapaikaksemme, parkkipaikkakin pihalla ja järkevä sijainti iltakävelylle Loiren rannalla ja keskustassa. Jälleen yksi suht onnistunut pysähdys.

Majapaikka oli onnistunut pikku huoneisto, siisti, rauhallinen ja edullinen. Sleepin Orléans – Parking – Netflix, 9 Venelle Croix Péchée, 45000 Orléans

Kaikki muu hyvin, mutta tämä oli haaste! Näin kapea kuja vei kadulta pihalle. Leveys 2,10m.

No, tästäkin selvittiin. Ja iltakävely oli oikein mukavaa aloittaa hienosti valaistusta Loiren rannasta.

Loiren rannan vieressä on myös Loiren aukio (Place de Loire), jonka reunoilla on paljon valoja, kokoontumistiloja ja terasseja. Tammikuun lopussa vielä jouluvalojakin.

George V:n komean sillan kohdalta käännyttiin keskustan suuntaan tätä komeaa Rue Royale katua. Jalkakäytävä oli hienon holvin alla.

Jalkakäytävällä oli vähän väliä tällainen laatta. Siinä ovat Orléansin kaupungin historialliset nimet. Cenabum oli kaupungin alkuperäinen gallialainen nimi ennen roomalaisten valloitusta, Aurelianis nimi Rooman valtakunnan kaudella, keisari Aurelianuksen mukaan ja tietysti vielä kaupungin nykyinen nimi.

Lähellä tätä katua on myös iso kauppahalli. Oltiin juuri sulkemassa, mutta kävimme sisällä kurkistamassa. Monenlaisia kauppoja, ei siis mikään pelkästään ruokaa myyvä halli.

Orléans tunnetaan ennen kaikkea Jeanne d’Arcista, joka vapautti kaupungin englantilaisilta vuonna 1429. Hänen tarinansa näkyy kaupungilla monin tavoin. On patsaita, museoita ja tapahtumia. Rue Royale kadun päässä vasemmalla on Maison de Jeanne d’Arc (Jeanne d’Arc’n talo), jossa olisi päiväsaikaan löytynyt myös museo ja erilaisia multimediaesityksiä. Talon edessä oleva aukio on De Gaullen aukio. Siis tätäkin historiaa Orléansista.

Kaupungin tärkeimmät ja komeimmat ostoskadut ovat juuri tässä, eli Rue Jeanne d’Arc ja Rue Royale. Jeanne d’Arc katua pitkin voi edetä komealle Katedraalille, jonka lasimaalaukset kertovat muun muassa Jeanne d’Arc’n elämästä, eli Cathédrale Sainte-Croix (Orléansin katedraali).

Aukion lähellä oli tällainenkin suihkulähdepatsas. Veistokseen oli kaiverrettu nimi Belmondo. Google lens kertoi, että veistos oli ranskalaisen näyttelijän Jean-Paul Belmondon isän, Paul Belmondon, käsialaa. Hänet tunnettiin yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä ranskalaisista kuvanveistäjistä.

Me jatkoimme kuitenkin vielä toiselle hienolle aukiolle, eli Martroin aukiolle (Place de Martroi) Sen keskellä on Jeanne d’Arcin komea patsas.

Hieno ja komea aukio! Jouluvalot vielä täälläkin?

Aukiolta itään päin oli komeita taloja, Groslotin hotellin kehuttu rakennus, taidemuseo ja kaupungintalokin. Mukavaa käveltävää.

Tullessamme Katedraalin aukiolle, Juhan katse kääntyi kuitenkin vastakkaiseen suuntaan.

Komea katedraali jälleen kerran. Cathédrale Sainte-Croix (Orléansin katedraali).

Katedraalin aukiolla oli kaksi kaunista veistosta. Fontaine Nordin patsaan huipulla ratsastaa lapsi delfiinin selässä ja heitä kannattelevat jonkinlaiset merenneidot.

La Loire on nainen, joka kantaa jotain käsissään. Takana rakennuksen seinällä oli joku kartta, mutta jäi katsomatta, mikä. Näyttää Loire-joelta.

Näiden aukioiden ja Loire-joen välillä on Orléansin vanhaa kaupunkia, joiden kujilla on myös koristeellisia taloja ja paljon pikkukaduilla ravintoloita ja terasseja. Tässä Rue de Bourgogne, joka ilmeisesti on ollut vanha pääkatu,

Meillä alkoi olla jo tarve päästä majapaikkaan takaisin ja lähellä olimmekin. Eli tätä Rue de Bourgognea pitkin kävelimme jälleen Loiren rannan suuntaan.

Oli ollut rauhallinen mutta ei tylsä kävelylenkki ja näin illalla miellyttävä, kun oli paljon valaistua: joenranta, aukiot ja katedraali, eivätkä pikkukadutkaan pimeitä.

Tämän verran majapaikalle tuleminen mietitytti. Tästä pitäisi aamulla ajaa pihalta kadulle.

Mutta kuten tekstin alusta näit, siitäkin selvittiin pienellä naarmulla peruutuspeilissä, vaikka peilit oli käännetty sisään päin.

Orléans jäi mieleen mukavana pysähdyspaikkana. Ja niin kuin usein ennenkin automatkoilla, mieleen jäi ajatus, että täällä olisi joskus kiva kävellä päivälläkin, pääsisi sisälle Katedraaliin ja museoihin, ehkäpä joihinkin kauppoihinkin, vaikka se nyt yleensä meille ei ole tärkeää. Ja jos joskus olisin täällä kesäisempänä päivänä, Parc Floral de la Source eli laaja, kaunis puutarha- ja arboretumalue Orléansin eteläpuolella kutsuisi meitä kävelylle.

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa suuntaan Bordeaux. Eli siitä seuraavaksi lisää.

Bordeaux toisen kerran.