On Liègen provinssin pääkaupunki ja Belgian kolmanneksi suurin kaupunkimainen seutu, suurin Valloniassa. Piti nähdä, vaikka päivämme ei pelkästään onnistunut ollutkaan. Kaksi kivaa juttua, kolme harmia ja lisää katu- ja jokinäkymiä. Ei huonokaan.

Aloitetaan niistä kahdesta ensimmäisestä harmista, ettei tule sellainen käsitys, että ne harmit olivat tärkeimmät. Turismisivuilla sanotaan, että Liègeen on helppo tulla junalla ja bussilla. Me sanomme samoin, koska autolla tulo oli hankala. Navigaattori ohjasi väärään suuntaan yhdensuuntaisilla kaduilla, umpikujiin ja ei mihinkään, eli taisimme kierrellä lähes tunnin, ennen kuin auto oli keskustassa sinänsä hyvässä parkkihallissa.

Sieltä noustiin kyllä yhdelle erittäin keskeiselle paikalle eli Place Saint-Lambertille, joka on jatkuvasti täynnä tapahtumia ja jota kehutaan erityisesti myös joulutorina.

Tällainen belgialaisen kirjailijan Georges Simenonin seura olisi ollut saman tien saatavilla, mutta kosteassa säässä hakeuduimme kahvikupilliselle vähän parempaan sateen suojaan.

Ja kohtasimme sitten sen toisen harmin. Ei ole helppo uskoa, että turisteja houkuttelevien terassikahviloiden vessat ovat näin hankalasti saavutettavissa ja kokemus oli huono muutenkin.

Vieressä oleva hotelli näytti kyllä arvokkaalta.

Turisti-infoa kohti kävellessä olimme kohta näyttävissä ja laajoissa Maas-joen maisemissa.

Turisti-info kehotti jatkamaan rantaa itään.

Grand Curtius -museon rakennus oli näyttävän näköinen.

Puistossa oli mielenkiintoinen muistomerkki. Etsin turistisivustolta siihen selityksen.

Tässä selitys käännettynä:

”Vuonna 2023 järjestö “Quartier Libre sans violence à St-Léonard” käynnisti hankkeen nimeltä “La voix de celles qui n’en ont plus” – “Ääni niille, joilla ei sitä enää ole.”

Kyseessä on osallistava taidehanke, jossa suunniteltiin ja toteutettiin veistos naistenmurhien (feminisidien) uhrien muistoksi.

Hankkeen tavoitteena on paitsi tehdä näkyväksi perheväkivallan ja naisiin kohdistuvien murhien ongelmaa, myös lisätä naisten osallistumista ja näkyvyyttä julkisessa tilassa sekä vahvistaa heidän toimijuuttaan ja vaikutusvaltaansa siinä.

Viiden kuukauden ajan eri taustoista tulevat naiset kokoontuivat yhteen pohtimaan ja tutkimaan feminisidin käsitettä.
Taiteilija Lissa Gasarotto ja graafikko Louise Zilles ohjasivat työskentelyä, jossa osallistujat suunnittelivat veistoksen kaikille naistenmurhien uhreille:
niille, jotka on murhattu – löydetty tai kadonneet, oikeuden tunnustamia tai ei – sekä niille, jotka ovat selvinneet murhayrityksistä, unohtamatta heidän perheitään ja läheisiään.

Veistos, joka vihittiin 24. huhtikuuta 2024, on sijoitettu julkiseen tilaan symboliseksi muistutukseksi siitä, että jokainen nainen voi potentiaalisesti kohdata väkivaltaa – jopa feminisidin – ja että saavutettujen ja vielä saavuttamattomien oikeuksien puolesta on taisteltava.”

Ja seuraavaksi olimmekin sitten yhdessä Liegen hienoimmassa käyntikohteessa, eli Collégiale Saint-Barthélemyn romaanisessa kirkossa, jossa on kuuluisa 1100-luvun pronssinen kasteallas.

Opas kehotti katsomaan myös videon kirkon rakennus- ja restaurointiprosesseista. Oli hyvä.

Kirkko oli kaunis ja täynnä taidetta.

Tämän kirkon erikoisin nähtävyys on kuparinen kasteallas, jok on yksi keskiaikaisen metallitaiteen mestariteoksia, valettu noin vuonna 1112.
Altaan pinnalla kiertää sarja raamatullisia kohtauksia: Jeesuksen kaste Jordanissa, Pietarin ja Paavalin kasteet, Korneliuksen kaste Ja Johannes Kastajan saarna kansalle. Renier de Huyn veistokset ovat eläviä.

Käännyttiin kävelemään takaisin keskustaan. Kauniita rakennuksia kadun varrella ja erilaista patsastaidetta.

Fontaine Lambrecht on heti äskeisen kirkon vieressä Place Saint-Barthélemyllä. Tämäkin on historiaa. Muistomerkki ja suihkulähde samassa — rakennettu  kunnioittamaan Dieudonné Lambrechtia, joka teloitettiin saksalaisten toimesta vuonna 1916.

Les Principautaires on teräksestä tehty teos. Sen nimi “Principautaires” viittaa Liègen ruhtinaskunnan aikaan ja erityisesti alueen historian hallitsijoihin ja asukkaisiin. Siinä on kaksi erilaista osaa: ylhäällä on hahmot, jotka edustavat  korkeassa asemassa olevia johtajia ja alhaalla pienet ihmiset eli liègeläiset asukkaat, jotka näyttävät tanssivan tai juhlivan — viitaten yhteisön elämään ja kansan rooliin. Teos toimii symbolina Liègen metalliteollisuudelle ja yhteiskunnan rakenteelle, jossa hallitsijat ja kansan arki kohtaavat ja joskus jännitteellä.

Liegessä oli mielenkiintoista tutustua tällaisiin yhteiskunnallista historiaa kuvaaviin teoksiin.

Tässä sitten pari kuvaa kadun varrella olleista komeista taloista.

Kirkkojakin oli lisää pitkin kadunvartta. Tässä 1700-luvun ensimmäiseltä puoliskolta peräisin oleva entinen Karmeliittaluostarin kirkko.

Olisipa ollut auki, olisimme luikahtaneet sisään mahtavan voimakkaan sadekuuron ajaksi. Nyt piti vain seistä yhden katoksen alla.

Lopult jatkoimme eteenpäin Place du Marché -aukiolle, jossa toisenlaisella säällä olisi ollut kahvilaterasseja. Tässä niiden keskellä kaupungintalon edustalla kohoava Fontaine Saint-Jean-Baptiste eli Johannes Kastajan lähde.

Onneksi sade taukosi, sillä olimme juuri saapuneet yhdelle Liegen kivoimmista nähtävyyksistä, nimittäin Montagne de Bueren portaille. Tässä yhdistyy 374 porrasta liikuntaa ja samalla historiallinen kertomus ja näköalatasanne, josta on näkymä alas kaupungin yli.

Vuonna 1468, kun Liège nousi kapinaan Burgundin herttuaa vastaan, 600 liègeläistä sotilasta yritti hyökätä kaupungin linnoitukseen yöllä pelastaakseen sen asukkaat.
Heitä johti kapteeni Vincent de Bueren, mutta hyökkäys epäonnistui ja lähes kaikki kaatuivat. Kun 1800-luvulla rakennettiin uutta yhteyttä kaupungin ja ylhäällä sijainneen Citadelle-linnoituksen välille, portaat nimettiin hänen muistokseen, eli nimi on – Montagne de Bueren, “Buerenin vuori”.

Portaita on 374. Jossain mainittiin, että kävely ylös on kuin pieni pyhiinvaellus: ensin raskasta, sitten rytmikästä, lopulta voitonhuumaista. Pitääkö kokeilla? No totta kai! Sateenvarjo vain mukaan. En ollut ihan yksin, mukana oli sekä kuntoilijoita, jotka juoksivat ylös ja alas moneen kertaan siinä kun minä yhden, ja myös useita perheitä lasten kanssa. Juha katseli ”pyhiinvaellustani” alhaalta sateenvarjon alta ja yritti napata kuvan punatakkisesta kiipeilijävaimostaan, mutta en hahmota itseäni. Laitoin punaisen nuolen paikkaan, josta itseni jotenkin kuitenkin hahmotin.

Ylhäältä näkyi joelle asti kaupungin yli. Oli kiva nähdä.

Lasten motivaation kannustus näkyi ylhäällä. Jäätelöauton tunnukset houkuttelivat?

Luin nettisivuilta, että  “La Nuit des Coteaux” -tapahtumassa portaat muuttuvat  valaistaan kynttilöillä ja lyhdyillä, ja niille tuodaan myös musiikkia. Silloin historia ja nykyhetki tanssivat yhdessä.

Sivuilla varoitettiin myös vähän tungoksesta ja suositeltiin portaiden kiipeämistä aamulla auringon noustessa. Varmaan hyvä idea näkymienkin suhteen. Nyt ei kyllä tungosta ollut, sateenvarjon tarve varmaan vähensi kiipeilijöitä.

Jatkoa keskustan suuntaan:
L’église Saint-Antoine

Ja harmi, että tämä jäi aikataulun takia poikkeamatta. Musée de la Vie Wallonne näytti kiinnostavalta.

Meiltä jäi monta muutakin kiinnostavaa paikkaa käymättä. Parkkipaikan etsiminen ja sadekuurolta suojautuminen vaikuttivat aikatauluun, eikä sateessa ollut kiva muutenkaan kierrellä enempää. Siispä vain takaisin parkkihalliin.

Tässä kuitenkin muutama sellainen paikka, jotka jäivät listalle – jospa vielä joskus kierreltäisiin täällä. Silloin varaisimme mielellämme kokonaisen päivän ja liput oopperaan.

Palace of the Prince Bishops. Historiallinen rakennus, joka sijaitsee aivan Liegen keskustassa, ja se on erittäin vaikuttava ulkopuolelta. Kaikkea ei aina voi nähdä sisältä, mutta täällä on myös näyttelytapahtumia ja toki rakennusta kannattaa katsoa vain ulkopuoleltakin. Edessä oleva aukiolla olisi myös tunnelmaa ja varmaan kuvattavaa, joten olisi täydellinen paikka pysähtyä Liegen nähtävyyksien katselukierroksella. Kävelimme tällä kertaa vain ohi sateenvarjojen kanssa. (tämä kuva netistä)

Omalla autolla ajaessa myös rautatieasema jäi näkemättä.  Liège-Guillemins, Santiago Calatravan suunnittelema futuristinen lasi- ja teräsasema, on kuin avaruusalus keskellä kaupunkia. (kuva netistä)

Seuraavalla kerralla emme kyllä jätä väliin myöskään tätä. Ooppera näyttää upealta! (kuva netistä)

Pyhän Jaakobin kirkko (Église Saint-Jacques-le-Mineur) mainitaan yhtenä kaupungin upeimmista ja taidehistoriallisesti merkittävimmistä kirkoista. Katselin kuvia ja ensi kerralla ei jätetä väliin. Se on perustettu jo 1000-luvulla, mutta nykyinen on 1500-luvulta. (kuvat netistä)

Tässä vielä pari linkkiä, joista itse kävimme katselemassa lisää ideoita:

https://www.liege.be/fr/decouvrir/plein-air/art-public

Visit Vallonia

Matkamme jatkuu vielä moneen kohteeseen Belgiassa. Käymme kolmen maan rajalla, kaupunkikohteista vielä Antverpen, Mechelen, Bryssel, Ghent ovat raportoimatta ja muutakin matkallamme nähtiin.