Auto parkkiin keskustan ulkopuolelle ilmaiseksi, kävelykierros niin upeisiin nähtävyyksiin, että ei näin pienestä kaupungista olisi edes osannut odottaa. Krujdtuinin kasvitieteellinen puutarha, uskomattoman hieno kaupungintalo, Oude Markt ja Grote Markt, pari kirkkoa, lisää puistoja ja katunäkymiä ja sitten se huippu: kiipeäminen Leuvenin yliopiston kirjaston torniin ja sen suomat näköalat ja historiallinen kertomus. Ja kaikkeen tähän meni vain yksi päivä.

Auto parkkiin, 8 tuntia ilmaiseksi. Hyvä! Ei ollut pitkä kävelymatka kohti Kruidtuinin kasvitieteellistä puutarhaa. Jo kävelykadutkin viehättivät.

Ja ihan kohta olimme perillä. Kruidtuin on Belgian vanhin kasvitieteellinen puutarha. Se on perustettu jo vuonna 1738  Leuvenin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan käyttöön, jolloin tarkoituksena oli kasvattaa lääkekasveja opetusta ja tutkimusta varten. Nimi Kruidtuin tarkoittaakin juuri yrttipuutarhaa. Nykyäänkin puutarhan omistaa Leuvenin yliopisto, mutta se on avoin yleisölle koko vuoden.

Ulkona puutarhassa on teemaltaan erilaisia osastoja, esim. lääkekasveja, yrttejä, puutarhakasveja, puita ja pensaita. Nimilappuja löytyy, me kylläkin tyydyimme lähinnä kävelemään ja ihastelemaan näkemäämme.

Keskellä on myös lampi, jolla voi nähdä vesikasvien kukkia ja lintuja.

Poikkesimme myös sisällä kasvihuoneessa, jossa oli niitä kasveja, jotka tarvitsivat enemmän kosteutta tai lämpöä, esim. banaanipuita, kaktuksia, orkideoja, palmuja.

Nautinnollinen kävelylenkki. Puutarhassa voi kyllä viettää aikaansa muutenkin rentoutumalla. Penkkejäkin riittää.

Puutarhan sisäänkäynti jäi meillä viimeiseksi kohteeksi, olimme tulleet sinne sisälle vastakkaiselta puolelta, ihan ok sekin.

Keväällä täällä kukkivat tulppaanit, narsissit ja magnoliat, kesällä ruusut ja hortensiat, eli nähtävää riittää hyvin keväästä syksyyn.

Oude Markt on jossain mainittu nimellä “maailman pisin baari”. Siltä näytti, myös hyvin suositulta kohtaamispaikalta. Pitkällä aukiolla on kymmeniä terasseja ja baareja vierekkäin ja toisessa päässä myös iso esiintymislava.

Grote Marktin laidoilla on kaksi Leuvenin upeaa vanhaa rakennusta. Pyhän Pietarin kirkko on goottilaista arkkitehtuuria ja se on rakennettu jo 1400-luvulla. Sodat ovat sitä tuhonneet, mutta kaikki on palautettu jälleen ja erityisesti holvien juhlallisuus ja alkuperäinen taide on nähtävää. Kirkko ja sen kellotorni ovat kuuluneet Unescon maailmanperintöluetteloon jo yli 25 vuotta ja viitisen vuotta sitten kirkko avattiin uudelleen kunnostettuna.

Toinen huikean hieno rakennus aukion toisella laidalla on Leuvenin kaupungintalo. Se on takuulla yksi Euroopan upeimmista goottilaisista rakennuksista, joka on myös rakennettu 1400-luvulla. Julkisivu on koristeltu 236 veistoksella pyhimyksistä ja hallitsijoista. Emme olleet todellakaan ainoat selfien pyytäjät.

Sitten seuraavalle aukiolle kiinnostavia katuja pitkin.

Ladeuzeplein on kaupunkiaukio, jossa sijaitsee tunnettu kovakuoriaisveistos sekä valtava uusklassista tyyliä edustava yliopiston kirjasto. Kovakuoriaisveistos on parinkymmenen metrin korkeudella.

Ja tässä se upea kirjasto.

Olin jo etukäteen keksinyt, että tuonne haluan kiivetä. Astuin sisään ja kysyin lipunmyyjältä, uskoisiko hän minun selviävän. Hän hymyili ja peukutti ja sanoi, että jos ei huvita kaikkia portaita kerralla nousta, välillä on useita tasanteita, joilla on historiallista nähtävää. Siispä ostin lipun.

Alku ei tuntunut ollenkaan hankalalta. Kirjaston käytetyt tilat olivat ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa ja portaat olivat leveät ja helpot.

---

Kun nousen portaita ensimmäiselle näyttelytasanteelle, pysähdyn ilman muuta. Seinillä on kauhistuttavia valokuvia ja esineitä ajalta, jolloin kirjasto tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa. Vanhoja palaneita kirjoja, vääntyneitä kirjaston avaimia, ja amerikkalaisten yliopistojen lahjoituskirjeitä, joissa luvataan auttaa “Louvainin tiedonvaloa” nousemaan tuhkasta. Tunnelma on selvästi hiljainen ja kunnioittava, muutkin kiipeilijät korkeintaan kuiskailevat keskenään.

Toisella tasolla historia etenee. Kerrotaan jälleenrakennuksesta ja siitä, miten kirjasto nousi uudelleen symboliksi tieteelle ja vapaudelle. Tornista on kuvia, joissa kerrotaan, että sen esikuvana on Giraldan torni Sevillassa. Mielenkiintoista!

Portaat ovat jo tänne noustessa olleet haaste ja niin ne jatkuvat. Onneksi vieressä on kaide, josta on helppo pitää kiinni. Ei tarvitse pelätä edes horjahtelua.

Kirjasto paloi toisen kerran 1940 ja siitäkin on kolmannella tasolla tekstejä.

Seuraavalla, eli neljännellä tasolla onkin sitten enemmän tietoa tekniikasta. Näen nuorukaisten kokeilevan soittoa ja kuulen naksahtelua.

Ja vihdoin huipulla! Kannatti kiivetä. Tornin ympäri pääsi kävelemään tällaista pikkuista kapeaa parveketta.

Tykkään katsella paikkoja tällaisesta suunnasta. Ei näytä Leuven olevan kovin pieni paikka ja hienoa nähdä uudelleen äskeiset Pyhän Pietarin kirkko ja kaupungintalo.

Juha jäi tälle aukiolle katsomaan maisemia kartasta. Paperikartat ova Juhalle mieleisempiä kuin näköalatornit.

Tornista oli näkymät myös viereiseen puistoon ja sen suihkulähteeseen. Hetken päästä katsottiin niitä vierestä.

Mutta sitä ennen tämä. Kierreportaat alaspäin ovat aina haasteellisempia kuin nousu.

Puistossa alhaalla oli sitten muuta nautittavaa.

Puiston suunnasta äskeinen kirjasto näytti tältä.

Lähikaduilla riitti lisää koristeellista katsottavaa.

Keskustan eteläpuolella on puistojakin. Sint Donatusparkista löytyy vanhoja kaupungin muurejakin.

Ja Dijleparkissa jokea ja lampia.

Hetkeä ennen parkkipaikalle saapumista löysimme kartalta meille tähän päivään sopivan Aldin. Eipä olisi ilman karttaa löydettykään. Ei kadulle päin tunnistettu Aldiksi.

Ja sitten tuli yllätys. Parkkipaikka ei jäänytkään ilmaiseksi. Tuulilasissa oli lappu. 30€. Ihan meidän moka! Meillä on automaattinen parkkikiekon korvaaja tuulilasissa. Sen kello pitää siirtää tietysti tunnilla taaksepäin, kun menee Eurooppaan. Tämän Juha oli tietysti tehnyt, mutta sitten vahingossa laittanut mittarin väärin päin. Eli ei ollut laillista ”parkkikiekkoa”. No, joskus sattuu tällaistakin. Nyt muistetaan taas olla tarkkoina.

Kaikki muu Leuvenissa jätti vain kivoja muistoja. Eniten hehkutan tietysti itse joka kerta sinne kirjaston torniin kiipeämistäni. Olisitko sinä kiivennyt?

Belgian raportointimme jatkuu. Monta kivaa paikkaa jäljellä.