Maisemapuisto ja metsäpuutarha, jossa hoidettua aluetta noin 15 hehtaaria. On puita, kalliorinteitä, puistoa ja lampia, kesän alussa alppiruusut ja atsaleat kukkivat loistavasti, syksyllä voi ihastella ruskaa ja sillä välillä koko kesän Suomen luontoa. Puistossa on myös patsaita. Noin kolmen kilometrin helpolla kävelyretkellä näkee kaiken tämän.

Puisto on Kiikalassa 22 kilometrin päässä Salon keskustasta ja vain 17 kilometriä ykköstieltä Salon ABC Piihovin liittymästä Perttelin kautta. Muutamat ystävät ovat suositelleet tätä meille jo vuosia, ja vasta nyt sattui sopiva hetki poiketa.

Puiston omalla sivustolla kuvataan puistoa ja sen periaatteita näin. Kertoisin itse aivan samalla tavalla kokemukseni jälkeen:

”Ilolan Arboretumin ajatuksena ei ole vain esitellä eri puu-, pensas- ja perennalajeja, vaan luoda niillä esteettistä harmoniaa. Alue on rakennettu pääideanaan puhtaasti maiseman luominen, sisältäen kuitenkin suomalaisen luonnon monimuotoisuuden. Ilolan suoma nautinto vierailijoille avautuu juuri esteettisen silmänruuan tuomassa mieltymyksessä. Alueelta löydät kalliopuutarhan lisäksi suomalaista ympäristöä, sekä vuonna 2015 perustetun selvästi puistomaisemman alueen. Sieltä vaativakin maiseman tarkkailija löytää lukuisan joukon erilaisia havukasvien muotoja. Kesäkuun alkuviikoilla Ilolaa koristavat yli 3000 alppiruusua ja atsaleaa. Syksyn koristuksen luo värikäs ruska. Monimuotoista ja erilaista katseltavaa riittää varhaiskeväästä pitkälle syksyyn. Salon Taiteilijaseura ry järjestää arboretumissa kesällä ympäristötaidenäyttelyn, jonka teokset ovat luontevana osana arboretumin maisemaa.

Ilolan Arboretumin polut soveltuvat myös esim. lastenvaunujen kanssa kulkijoille, mutta eivät ole täysin esteettömiä; korkeuseroja ja kaltevuutta esiintyy.  Polkureitistö on noin kolme kilometriä. Olemme avoinna toukokuussa ja elokuusta lokakuulle päivittäin klo 10–19, kesä- ja heinäkuussa klo 10–22, talvella poluilla ei ole kunnossapitoa. Pääsymaksu on 2 €/hlö.

Arboretumissa on monenlaista aluetta. Löytyy mm. suometsää upeine suopursuineen, kallioaluetta, nurmikenttää, lampea ja alppiruusualuetta.”

Tulimme puistoon myöhään iltapäivällä, automme oli parkkipaikalla ainoa ja vain kaksi ihmistä tuli vastaan. Kertoivat saman tien ihastuneensa paikkaan. Eli aika hiljaista oli.

Ihan aluksi katselimme puistoa, jossa oli taidetta.

Hetken päästä olimme kalliopuistossa. Hauska yhdistelmä silmille. Sekä tavallisimpia suomalaisia puita että istuteltuja pihapuita.

Ja sitten kävelimme lammen rantaa.

Lammessa kasvoi ja kukki iso määrä lumpeita, valkoisten lisäksi bongasimme myös yhden punaisen kukan.

Lampi oli tosi kaunis ja tännekin oli joku patsas etsiytynyt istumaan.

Ennen lampea kalliopuiston jälkeen oli jo näkynyt paljon alppiruusupensaita, mutta eivätpä enää näin heinäkuun puolivälin jälkeen juurikaan kukkineet. Lammen jälkeen olikin sitten oikeita alppiruusupolkuja. Tänne suunnistetaan ensi vuonna kuukautta aikaisemmin! Nyt ihasteltiin vain näitä valkoisia pensashortensioita.

Ja olihan täällä heinäkuussa muitakin kukkia.

Voih! Heitin juuri kierrätykseen noin tuhat taimiruukkua. Olisi ollut ehkä jotain ideaa askarteluun, jos olisin ensin nähnyt tämän.

Olipa antoisa käynti, suosittelemme! Oli sekä nähtävää että kuunneltavaa, kun linnut lauloivat metsässä. Ja polut olivat helppoja kävellä, hoidettuja ja viitoitettuja.

Ajelemme Helsingin ja Turun väliä tosi usein, erityisesti Helsingistä Saloon asti ja olemme tästäkin kirjoittaneet erittäin paljon luetun tekstin:

Helsinki – Turku taukopaikat

Voit seurata meitä myös Facebook-sivullamme Ailajajuha