Ensimmäinen pettymys tuli Booking.comilta. Olimme varanneet majoituksen Amiensista ja samalla etsineet kaikki ihanat nähtävyydet. Ja edellisenä iltana tuli viesti, että majoitus on sairastapauksen takia peruttu. Uusi tosi edullinen ehdotus majapaikaksi oli mukana, mutta emme me valitse paikkaa, joka on saanut pisteitä 5,8, vaikka se maksaisi vain 34€/yö. Sitten piti avata kartta uudelleen. Ei löytynyt mitään meille järkevää Amiensista enää seuraavalle päivälle, joten paikaksi valikoitui Abbeville. Tällainen lähtökohta siis sekä ihastuksille että pettymyksille.

Majapaikka oli ensimmäinen ihastus, vaikka satanen yöltä ylittääkin meidän budjetin. Mutta DOMITYS L’AIGRETTE BLEUE osoite: 74 Boulevard de la Portelette olikin hauska kokemus. Paikka oli vanhusten palvelutalo, jossa oli myös tällaisia vuokrastudioita. Tilavaa ja viihtyisää, esteettömyys ja yleiset tilat myös plussaa. Emmekä koskaan ole majoittuneet paikassa, jossa on tarjolla myös kylpytakit. Hyvä parkkipaikkakin pihalla.

Seuraava ihastus oli lähtö kävelylle. Kivoja maisemia ja mielenkiintoisia taloja.

Église Saint-Gilles eli Saint-Gillesin kirkko

Osui yllättäen reitillemme. Näkyi kadun kulmassa, kun olimme kääntymässä kohti Bacatellen linnaa. Tämäkin oli niitä ihastuksia. Edessämme oli vanha rakennus, joka on luokiteltu historialliseksi muistomerkiksi. Kirkon tarkkaa rakennusajankohtaa ei oikein varmaksi löydy. Se on kuitenkin ollut olemassa jo 1200-luvun alussa. Se on rakennettu uudelleen ja laajennettu 1400-luvulla ja sitä on jouduttu remontoimaan monestakin syystä. 1700-luvulla kaksi pilaria romahti ja yläholvi sortui. Vähän myöhemmin salama iski rakennukseen, vaurioitti kellotornia ja rikkoi kellon. Ranskan vallankumouksen aikana kirkkoa käytettiin rehujen varastona, ja vuonna 1874 kirkko restauroitiin uusgoottilaiseen tyyliin. Urut sijoitettiin lehterille kirkon päälaivan sisäänkäynnin yläpuolelle. 1940 suuri osa kirkosta tuhoutui pommituksissa. Eli aika monenlaista restaurointihistoriaa.

Nelikulmainen kellotorni on rakennettu kirkon länsipäätyyn. Siinä ei ole ollut kelloa vuoden 1940 jälkeen.

Sitten reippaasti käännös etelään ja kohti Bagatellen linnaa. Lähikaduilla ja puistossa oli ihania kukkivia puita, vihreää nurmikkoa ja kevään kukkapenkkejä.

Odotimme hienoa rakennusta ja vaikka se olisikin ollut kiinni, ympäristössä oleva puisto oli kuvissa näyttänyt hienolta. Ja tässä kohtasimme sitten yhden vierailumme ikävimmän pettymyksen. Parin kilometrin kävely meni hukkaan. Edes puistoa ei näkynyt, aita peitti kaiken. Vain tämän kyltin aidassa näimme.

Tämä kuva oli houkutellut meitä linnan omalla sivustolla. Linna on auki vain kesällä. Myös puisto.

No, sitten kohti vanhaa keskustaa. Ihastuksia riitti kukkivista puista.

Lähestyimme Émonvillen puutarhaa ja näimme Place du Général de Gaullen liikenneympyrän keskellä aika hienon sotamuistomerkin, joka on pystytetty 1900-luvun sodissa kaatuneiden Abbevillen asukkaiden muistoksi. Ympäristössä näkyi ihan kivoja puistonäkymiäkin.

Ja puistoon kääntyessämme meidät kohtasi jälleen uusi hienon näköinen kirkko.

Église catholique Saint-Sépulcre

Ja sitten se ”pettymys”. Kirkosta kerrottiin netissä, että ”lasimaalaukset ovat rakennuksen silmiinpistävin elementti. Ne ovat niin kuuluisia, että pelkästään ikkunoiden takia kirkossa käy vuosittain noin 11 000 kävijää. Ne on suunnitellut taiteilija Alfred Mannessier ja tehnyt Lorin-paja Chartressa. Ne ovat 31 lasimaalausta, joiden teemana on elämän voitto kuolemasta, kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta.” Siis mihin petyttiin? Kirkko oli kiinni, ei päästy ihailemaan sitä, mitä muut turistit.

Auringonlasku alkoi kyllä olla myös jo kivaa.

Ja vieressä oli upealta näyttävä koulurakennus. Meidän mielikuvitus lennähtää aina ilmaan tällaisia nähdessämme.

Émonvillen puisto (ranskaksi Jardin d’Émonville)

oli paikka, josta olimme ehtineet jo katsoa Abbevillen turistisivuja ja se houkutteli. Sitä kuvattiin viehättäväksi historiallinen puistoksi ja yhdeksi kaupungin merkittävimmistä viheralueista, joka tunnetaan sekä kauneudestaan että kulttuurihistoriallisesta arvostaan.

Puistolla on pitkähkö historia. Alun perin se on kuulunut benediktiiniläisluostariin, mutta Ranskan vallankumouksen jälkeen se siirtyi kansalliseen omistukseen, kunnes 1800-luvulla sen osti kasvitieteilijä Arthur Foucques d’Émonville, joka rakennutti sinne englantilaistyylisen puutarhan sekä arkkitehti Hector Lefuelin suunnitteleman kartanon. Kartano toimii nykyään kaupunginkirjastona. Puisto on lähes kahden hehtaarin laajuinen ja siellä on paljon erilaisia puita ja kasveja, lampia, siltoja ja suihkulähteitä sekä useita patsaita. Tuollaista aluetta olisi ollut kiva kierrellä, mutta pettymys kohtasi jälleen. Osa puistosta oli jotenkin rakenteilla ja portit suljettuja. Emme löytäneet sisäänpääsyä, vaikka ilmeisesti johonkin osaan olisi voinut päästäkin. Tänne olisin halunnut.

No, sitten vain keskustan muiden nähtävyyksien suuntaan.

Beffroi d’Abbeville-museorakennus ja sen edessä kukkaistutusten keskellä jälleen yksi sotasankarin muistomerkki.

Samalla aukiolla myös Abbevillen kaupungintalo. Ihan ok, vaikka netissä löytyi arvosteluja, joissa moitittiin toisen maailmansodan jälkeistä betoniarkkitehtuuria.

Ja sitten edessämme olikin yksi Abbevillen päänähtävyyksistä. Jälleen yhdistelmä ihastusta ja pettymystä.

Église Collégiale catholique Saint-Vulfran

Huikea näkymä! Restaurointi ja kunnostus ovat onnistuneet, vaikka toisen maailmansodan pommitukset tuhosivat tätäkin rakennusta paljon. Niin paljon, että jumalanpalvelukset aloitettiin uudelleen vasta 1998.

Arvioinneista luimme: ”Tässä vuodelta 1488 rakennetussa Saint Vulfranin kirkossa on upea goottilainen sisustus. Sivukappelien kauniiden alttaritaulujen sisällä, kauniita seiniä ja kuvia, amerikkalaisen taiteilijan William Einsteinin 1970-luvulla suunnittelemia moderneja lasimaalauksia.” Ja tässä se pettymys. Kaksi viimeistä kuvaani ovat Googlettamalla löytyneitä. Ei ollut vierailumahdollisuutta. Näytti vähän siltä, että muutama tunti päivittäin olisi kesäaikaan.

Katunäkymät olivat näillä main myös näyttäviä, koska niiden yli oli sateenkaaren värien mukaisia lippunauhoja satojen metrien välillä.

Näillekin löytyi selitys:

”Huhtikuussa 2025 Abbevillen katujen yläpuolelle ripustetut sateenkaaren väriset lippunauhat liittyivät kaupungissa järjestettyihin tapahtumiin, jotka juhlistivat monimuotoisuutta ja yhteisöllisyyttä. Yksi merkittävä tapahtuma oli Festival cinématographique Rainbow, joka järjestettiin 2.–4. toukokuuta 2025. Vaikka varsinainen festivaali pidettiin toukokuun alussa, valmistelut ja koristelut alkoivat jo huhtikuussa. Festivaali oli elokuvafestivaali, jonka tarkoituksena oli edistää tietoisuutta ja hyväksyntää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Tapahtuma sisälsi elokuvanäytöksiä, esityksiä ja yhteisöllisiä aktiviteetteja, jotka houkuttelivat laajaa yleisöä.”

Eli tällainen lippunauhojen muodostama ilme oli huhtikuussa tilapäinen.

Kävelykierroksemme Abbevillessä alkoi olla lopussa ja sille tuli vielä hauska päätös. Pysähdyimme tavalliseen ruokakauppaan ja poimimme hyllystä joidenkin lastenlasten meiltä toivomaa tuliaista, eli ranskalaisia Vichy-pastillipusseja niin paljon, että kassa nauroi meille ja takanamme jonottava suunnilleen meidänikäinen mies myös. Kerroimme heille olevamme Suomesta ja vievämme karkit lastenlapsillemme.

Mies tuli kaupan pihalla juttelemaan meille ja kyseli ihmetellen, miten suomalaiset turistit ovat löytäneet Abbevilleen. Hänen mielestään turisteja on muutenkin täällä tosi vähän. No, meillä oli kiva pikku keskustelu, ja tämä selitti meille aika hyvin sitä, että niin monet nähtäyydet olivatkin kiinni. Ei täällä turisteja odoteltu!

Jäi siis vähän kahdenlainen fiilis Abbevillen vierailusta. Hotelli kiva, katunäkymät mukavaa käveltävää, mutta sitten niin monien paikkojen suljettuna oleminen oli se pettymys. Jopa puistojen. Eli jos käyt täällä, katsele etukäteen paikkojen esittelyjä ja aukioloaikoja. Me katselimme turistisivustoa enemmänkin jälkikäteen ja aivan erityisesti Sommen alueen luontokohteet ja patikointi- ja pyöräreitit voisivat houkutella pysähtymään täällä uudelleenkin. Ja erityisesti se Amiensin kaupunki, joka nyt peruuntui.

Seuraavana päivänä ajoimme Belgiaan tapaamaan perhettä, jonka kanssa suunnittelimme kesäksi kodinvaihtoa. Kiva tapaaminen!

Walks and bike rides

Abbeville sopii erityisesti matkailijoille, jotka arvostavat historiaa, luontoa ja rauhallista kaupunkielämää ilman suurten kaupunkien kiirettä.

https://www.tourisme-baiedesomme.fr/en/organize/walks-and-bike-rides/