Aamulla matkaan Mühlheimista, jonkin matkaa Belgian puolella ja sitten Ranskan rajan yli ja illaksi Reimsiin. Helppoa ja rauhallista ajoa, hiukan pilviset maisemat, mutta tammikuun lopulle ihan sopivat, ei keliongelmia, lämpötila plussalla noin + neljästä yhdeksään. Tällä reitillä ei makseltu tietullejakaan. Ja iltakävely Reimsissä oli hyvä.

Yhdellä vessapysähdyksellä kohdattiin tämmöinenkin.

Ennen auringonlaskua perillä. Ihan ok majapaikka, erityisesti portin takana olevan pihan parkkipaikka miellytti.

Hissillä pääsi ensimmäiseen kerrokseen ja terassikäytävää huoneeseen. Vähän pienihän se meidän matkatavaroita ajatellen oli, mutta oli siellä pieni keittotilakin aamiaisen tekemistä varten.

Ainoa miinus oli terassille johtava ovi, jonka raosta tuli kylmää sisälle. Tällaiset tiivisteet sitten luotiin ja selvittiin.

Emmepä juuri Reimsin historiasta mitään tienneet etukäteen. Reims on ollut Ranskan kuninkaiden kruunaamisen kaupunki. Suuri gooottilainen 1200-luvulla rakennettu Notre Dame de Reimsin katedraali oli kruunajaispaikka. Sekä se että Pyhän Remin luostari vaurioituivat pahasti ensimmäisessä maailmansodassa, mutta ne on restauroitu myöhemmin ja tänä päivänä ne ovat Unescon maailmanperimyslistan kohteita.

Nämä tiedot luettuamme löytyi kartalle sopiva iltakävelyn suunta. Eli ensimmäisenä Pyhän Remin luostarin suuntaan.

Matkan varrelle osui tällainenkin hieno kirkko, eli Pyhän Andrén kirkko.

Kävelyä jatkettiin ja jotenkin matkan pituus yllätti, mutta lopulta oltiin täällä. Siis mitä, eikö täällä olekaan mitään mahtavaa? Tällainen kysymys oli huulilla heti tänne tultuamme. Muureja, hämärää, lasten leikkipaikka, mukava puisto oleskella.

Kierretäänkö kuitenkin toiselle puolelle katsomaan?

No hyvä, onhan se täältä puolelta paljon hienompi! Mutta ovet ovat kiinni? Vai kierränkö koko kirkon ja katson?

Kiersin, ja tuolla kirkon kuvan oikeassa kulmassa oli pieni sisäänkäynti. Jess! Ovella kuitenkin sanottiin, että kirkko on auki vain seitsemään asti ja kello oli viittä vaille. Olin yksin sisällä ja vähän jännitin, pääsenkö ulos.

Pääsin ja sitten vaihdettiin suunta takaisin päin. Ei ollut koko kävelymatka kovin nautinnollista, oli kuin olisi Helsingin Mannerheimintiellä.

Joidenkin näyteikkunoiden eteen piti kyllä pysähtyä.

Sitten pieni käännös ja edessä oli kaupungin päänähtävyys eli Notre Dame de Reimsin katedraali.

Aukihan tämä ei ollut, ilta oli pitkällä, mutta ovella oli myös ilmoitus remontista, eli emme osaa sanoa, olisiko se päivälläkään juuri nyt. Mutta valtavan upea kirkko.

Vieressä olisi myös Taun palatsi, joka aikanaan toimi Ranskan kuninkaiden asuntona ennen kruunajaisia. Nykyisin Taun palatsissa toimii Musée de l’Œuvre -museo, jossa on esillä kaikenlaista kruunajaisiin liittyvää tavaraa sekä patsaita. Ei huomattu ottaa kuvaa rakennuksesta.

Porte de Mars on yksi Reimsin hieno nähtävyys. Sinne kävely oli helppoa ja siistiä. Tämä on siis varsinainen riemukaari. Valtavan värikkäät valot valaisivat aukiota ja sen viereisiä puiston kävelyreittejä.

Vieressä oli näyttävä kauppakeskus.

Ja vaikuttava kuolleiden muistomerkki.

Löysin sille tällaisen selityksen:

Monument aux Morts Place de la Républiquessa Reimsissä on näkyvä sotamuistomerkki, joka on omistettu ensimmäisessä maailmansodassa ja myöhemmissä konflikteissa henkensä menettäneiden reimsiläisten sotilaiden kunnioittamiseen. Muistomerkki heijastaa Reimsin asukkaiden sitkeyttä ja sitoutumista kaatuneiden kunnioittamiseen. Itse monumentissa on tyypillisesti juhlallinen ja arvokas muotoilu, ja siinä on patsaita tai reliefejä, jotka kuvaavat sotilaita, surevia perheitä tai symbolisia esityksiä Ranskasta. Marraskuun 11. päivänä, aselepopäivänä, Place de la Républiquesta tulee kokoontumispaikka, jossa Reimsin ihmiset voivat osallistua seremonioihin, laskea seppeleitä ja viettää hiljaisuuden hetkiä henkensä uhranneiden kunniaksi. Tämä keskusaukiolla sijaitseva muistomerkki yhdistää Reimsin historiallisen roolin Ranskan historiassa sen jatkuvaan sitoutumiseen muistoihin ja rauhaan.

Hetken päästä olimmekin sitten takaisin hotellilla. Askelmäärä oli enemmän, mitä olimme alun perin ajatelleet (noin 16 000), mutta iltakävely oli ollut antoisa.

Tällainen reitti oli takana:

Reims on yksi samppanjatuotannon keskuksista, ja useilla suurimmista samppanjan tuottajista on pääkonttori Reimsissä. Tällaisista kannattaa ottaa selvää, jos kiinnostaa ja on matkalla päivällä. Taittingerin samppanjatalo olisi hyvä keskus.

Ja aamulla matkaan. Seuraavan päivän kohteet oliva Troyes ja Tours, niistä sitten seuraavat tekstit.

Matkamme jatkuu Espanjaan, voit seurata meitä Facebookissa sivullamme Ailajajuha.