on siis tunnettu piparkakuistaan, mutta on siellä tosi paljon muutakin. Jokirannan maisemat, kaupungin aukiot ja puistot, museot, kaikki kiehtoi. Torunin keskiaikainen vanhakaupunki on myös Unescon maailmanperintökohde. Tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus (1473-1543) syntyi täällä, sekin näkyy. Lisäplussaa vielä onnistuneesta majapaikasta.

Majapaikkaan saapuminen vaati meiltä ajamisen muutaman kerran korttelin ympäri, kun emme heti hahmottaneet, mikä se oikea numero ja portti oli, mutta kun hahmotimme, portista sisään koodilla ja merkitylle pihan parkkipaikalle. Koodeilla sisään asuntoonkin ja kaikki hyvin. Viihtyisä juuri meille sopiva paikka. Ensimmäinen kerros, kuvassa olevat portaat olisivat vieneet vielä ylöspäin.

Pieni välipala valmistui nopeasti ja sitten liikkeelle. Heti seuraavassa korttelissa oli komea kirkko. Historialtaan mielenkiintoinen. Alun perin evankelinen kirkko, nykyisin roomalaiskatolinen, vuoteen 1920 asti se oli Preussin armeijan ja sitten Puolan armeijan varuskuntakirkko. Siinä on Toruńin korkein torni, 86 metriä korkea.

Sisätiloihin pääsi katsomaan vain ristikko-ovelta. Komea, iso yksilaivainen kirkko.

Seuraava kävelykohteemme tuotti pienen pettymyksen. Oli sunnuntai, myöhäinen iltapäivä ja olimme katsoneet ja vähän ihmetelleetkin, että netissä ilmoitettiin Torunin sotahistorian museon olevan auki sunnuntainakin. Se havainnollistaa Toruńin sotahistoriaa keskiajalta 1900-luvulle, kertoo Torunin muustakin historiasta ja on saanut kehuja, lisäksi linnoituksen katolle olisi voinut kiivetä. Mutta ei, portit olivat kiinni ja hiljaista oli.

Sitten vain vanhan kaupungin keskustaan. Upeaa nähtävää riitti! Ensimmäinen nähtävyys oli Torunin raatihuone, joka on peräisin 1300-luvulta. Harmi, senkin sisätilat kiinni, siellä olisi ollut museo, näyttelyitä ja olisin tosin mielelläni kiivennyt torniin, 176 porrasta olisi varmaan kannattanut.

Ainoa, mikä oli auki, oli turisti-info ja matkamuistomyymälä. Piparkakkukaupunki Torunin valikoima houkutteli. Seuraavana päivänä kävimme ostamassa täältä kaulimen.

Seuraavaksi lähellä oli Pyhän Hengen kirkko, joka olikin vähän erilainen kuin muut kirkot täällä. Vaikka barokkityylinen kirkko sijaitsee keskellä vanhaa kaupunkia, se on suhteellisen uusi, koska se on rakennettu vasta 1700-luvulla, myös sisustus on hyvin yksinkertainen verrattuna kaupungin muihin kirkkoihin. Punatiilisten rakennusten keskellä tällainen.

Pääsimme kurkistamaan sisälle takaovelta, koska kirkossa oli menossa kuorokonsertti. Hienolta näytti, tosiaankin vähemmän koristelua kuin yleensä täällä, mutta kuoron takana oli vaihtuvia värillisiä valoja.

Toinen kirkko, eli Pyhän Marian kirkko olikin sitten aivan mahtava nähtävä. Varsinkin kirkon tornien ja holvien korkeus oli häikäisevää. Tämä kirkko on yksi Toruńin symboleista ja sijaitsee kaupungin keskustassa – aivan torin vieressä. Holvi on 27 m korkea. Jo ulkoa päinkin se on huikean näköinen koristeellisine torneineen.

Sisällä korkea holvi kattoineen oli tosi vaikuttavan näköinen.

Ja olihan tämän kirkon koristeellisuus yksityiskohtineen sisältäkin tosi vaikuttavaa.

Toinen iso ja upea, eli Pyhän Jaakobin kirkko sijaitsee Nowomiejskin kauppatorilla.

Täälläkin pääsimme käymään sisällä. Onneksi.

Yksi Torunin historian tunnetuimmista henkilöistä on Nikolaus Kopernikus, eli yksi renessanssin suurista oppineista, joka lopullisesti muutti käsityksemme maailmasta ja universumista. Hän syntyi 19. helmikuuta 1473 varakkaaseen ja vaikutusvaltaiseen kauppiassukuun juuri täällä Toruńin kaupungissa. Jo nuorena Nikolaus Kopernikusta kiinnosti kuitenkin enemmän tiede kuin kaupankäynti. Hän opiskeli matematiikan, talouden, tähtitieteen ja lääketieteen perusteita Krakovan yliopistossa ja sen jälkeen hän matkusti Italiaan opiskelemaan lakia, lääketiedettä ja tähtitiedettä. Tähtitieteestä tulikin Nikolaus Kopernikuksen uran tärkein tutkimusalue. Hän esitti 1500-luvulla vallankumouksellisen ajatuksen, että ”Maa kiertää Aurinkoa”. Näin alkoi kopernikaaninen vallankumous, tieteellinen vallankumous, jota kesti seuraavat kaksisataa vuotta. Torunissa näkee useitakin Kopernikukseen liittyviä kohteita. Tämä talo mainitaan Kopernikuksen synnyintalona ja siellä on myös museo. Luin kyllä useitakin arvosteluja, joissa sanottiin, että museo kertoo liian vähän Kopernikuksesta, ja on enemmänkin paikka, jossa kuvataan 1400-luvun taloa. Me emme päässeet täälläkään käymään, joten en tiedä. Rakennus oli ulkoakin päin komea ja koristeellinen.

Kopernikuksen patsaan juurella oli koko ajan jono selfieihin.

Illallakin patsaan juurella yleisöä riitti.

Lähellä oli Torunin museon koristeellinen pääty.

Tämän edessä kadulla oli kukkia myyviä kioskeja, ilmeisesti nämä kukat olivat enimmäkseen tarkoitettu haudoille.

Tässä oli toinen kohde, jonka edustan tyhjenemistä selfienottajista sai aika pitkään odottaa.

Torunin kävelykatujen näkymät olivat oikein mukavia. Kahviloita, terasseja, erilaisia kauppoja ja kauniita talojen päätyjä riitti.

Kaduilla oli oikein kiva kierrellä. Torunissa on myös paljon nähtävää Veiksel-joen varrella. Joelle rantaan mennessä on näyttäviä portteja. Tämä on vanhankaupungin portti Mostowa-kadun suunnasta.

Tässä kolme muuta kuvaa porteista.

Veiksel-joen rannalla on myös Teutonien linnan rauniot. Niiden keskellä on rauhallinen aukio.

Ihan vain vinkiksi kävelijöille, tältä aukiolta löytyy sisäänkäynti tosi siistiin vessaan.

Linnoituksen lähellä on myös kulttuurikeskus, jossa on selvästi tarjolla jotain lapsille osoitettua näytelmää. Nukketeatteria?

Veiksel-joen ranta oli tosi mukavaa käveltävää sekin. Oikein hyväkuntoinen kävely- ja pyöräilytie, komea silta, hyvät näkymät vastarannalle ja mukava rinne, jonka yläpuolella oli jälleen Torunin punatiilisiä näkymiä.

Kävelin siltaa pitkin toiselle rannalle asti ja sain samalla ihailla Torunin panoraamanäkymiä.

Sillalta oli myös hieno näkymä rannan kävelyreitille. Kuvassa ovat risteilyjä tarjoavat laivat ja kävelytien varrella on tiheästi penkkejä, joille istahtaa katselemaan jokea.

Joen toisella rannalla on myös tällainen näköalapaikka ja ravintola.

Harkitsin sinne asti kävelyä, mutta kun sillan päässä näin sinne vievän polun, käännyin takaisin. Ei muuten, mutta onko kiva kävellä yksin tällaisella polulla, jonne ei oikein muualta edes näy?

Mutta silta oli niin hauska käveltävä, että se houkutteli kävelemään uudelleen illalla.

Aloitin iltakävelyn rautatiesillan läheltä, jossa oli vähän puistoakin.

Aurinko alkoi laskea ja rannan valaistus syttyä.

Rannan talojen valot myös.

Ja sillan valot.

Kävelytiekin rannalla oli toisen näköinen kuin päivällä.

Sillalta oli komeat valaistut panoraamanäkymät Torunin kaupunkiin.

Sillan Torunin vanhankaupungin puoleisessa päässä oli puisto ja lisää nähtävää.

Sitten vain kävelin vanhankaupungin läpi iltavaloissa majapaikkaamme asti.

Lähellä meni raitiotie ja sain samalla dokumentin Torunin raitiovaunujen väristä.

Tähän kauniiseen iltakävelyyn oli mukava lopettaa vierailumme Torunissa. Kaupunki oli kaunis ja kaikki, mitä ehdimme ja pääsimme näkemään, oli oikein mielenkiintoinen kokemus. Yksi olennainen mielenkiinnon kohde ei kunnolla avautunut. Torun nimittäin on myös piparkakkujen kotipaikka. Museo oli kiinni, olihan maanantai. Olisi ollut tosi kiva käydä siellä. Myymälöitä oli kyllä.

Ja vastoin tapojamme meille ilmestyi kaksi matkamuistoa Torunista. Piparkakku on vielä pöydällä odottamassa sopivaa jouluhetkeä ja kaulinta kokeillaan pian.

Seuraavana päivänä ajoimme pohjoisempaan Puolaan, eli Suwalkiin. Suwalkista siis seuraava teksti.

Voit seurata meitä myös Facebook sivullamme. Ailajajuha.