Ensimmäinen kerta Serbiassa. Ensimmäistä kertaa sen rajan yli. Tiesimme, että Belgradin historia on pitkä ja monimutkainen. Kaupunki on ollut tärkeä ja sillä on ollut  strateginen sijainti ja asema monien valtioiden hallussa, kuten roomalaiset, bysanttilaiset, unkarilaiset, osmannit ja Itävallan Habsburgit. Kaupungissa on paljon historiallisia kohteita ja Belgradin linnoitus eli Kalemegdanin linna, joka sijaitsee Sava- ja Tonavan yhtymäkohdassa, on yksi kaupungin merkittävimmistä historiallisista kohteista ja selvästi turistien suosiossa.

Menimme ulos EU:sta ja Shengenin alueelta, ensimmäistä kertaa matkallamme jouduimme pysähtymään rajalla.

Passintarkastuksen lisäksi meitä odotti yllätys. Keväällä OP:n sivuilta tulostettu Green Card ei ollutkaan enää voimassa. Sitten koimme toisen yllätyksen. Vartija tuli keskustelemaan suomeksi. Hän oli nähnyt rekisterinumerosta, että olimme Suomesta ja hänenkin nimensä oli suomalainen. Hyvä näin, koska hän osasi neuvoa meidän tilanteessa. Piti käydä ostamassa kioskilta paikallinen Green Card. 50€ meni paperiin, jonka olisi voinut kotona valmiiksi tulostaa. Hän osasi myös helposti vastata muihin kysymyksiin ja sanoi, että vinjettiä ei tarvita. Serbiassa on maksullisia moottoriteitä, mutta niiden tullit maksellaan porteilla. Niin tapahtui.

Tulimme Belgradiin, majapaikkakin löytyi suht helposti. Spirit Apartments, Braće Baruh 20b, Stari Grad. (Spirit Hostel). Piti vain keksiä, mikä on alaovi ja hoksata jatkaa hissillä neljänteen kerrokseen, jossa oli vastaanottaja odottamassa, kun olimme ajan ilmoittaneet. Siisti huone, tilaa ja pieni meille riittävä keittiö. Plussaa maanalainen parkkipaikka puomin takana.

Keskustan suuntaan kävellen. Vähän mietityttivät lähikortteleiden näkymät, mutta ne ilmeisesti kertovat siitä, että nykytilanne Belgradissa on edelleen monimutkainen.

Pienten ylämäkien jälkeen olimme Studenski-puistossa. Kiertelimme katsomassa patsaita, joita oli siellä useita.

Puistoa ympäröi komea aita ja ympärillä on kauniita rakennuksia. Kiva paikka kierrellä ja istuakin hetki.

Jatkoimme ja hetken päästä olimmekin kävelyalueella, eli Knez Mihailovan kävelykadulla, jolla alkoi olla Belgradin hienoja nähtävyyksiä.

Pieni poikkeaminen Akademski Platon suositulla suihkulähteellä. Vieressä on viihtyisä kahvilaterassi ja lähteen vierellä ihmisiä lapsista vanhuksiin. Ilmeisesti täyttivät jopa pullojaan.

Sitten takaisin Knez Mihailovan kävelykadulle, joka on selkeästi turisteille tarkoitettu. Oli yhtyeitä ja katusoittajia.

Itse pysähdyin käsitöitä myyvien kioskien kohdalla.

Hetken päästä oltiin yhdellä Belgradin suosituimmista aukioista eli Tasavallanaukiolla. Se on Belgradin keskeisimpiä aukioita. Kaikki tuijottivat Mihailo Obrenovićin ratsastajapatsasta. Obrenović oli Serbian ruhtinas vuosina 1839–1842 ja 1860–1868. Hän kuoli salamurhaajan luotiin.

Ratsastajapatsas on kuulemma kaupungin tärkein tapaamispaikka. Jos helsinkiläiset sopivat tapaamisen ”kellon alle” (siis Stockmannin tavaratalon pääoven eteen), belgradilaiset tapaavat ”kod konja”, eli ”hevosen luona”.

Punaruskea komea rakennus patsaan takana on Serbian kansallismuseo.

On aukio kaunis muutenkin.

Jatkettiin samaa kävelykatua. Knez Mihailova päättyy Terazije-kadun risteykseen.

Ja sitten oltiinkin yllättävän komean Hotel Moskvan kohdalla. Vuonna 1908 valmistunut jugendlinna on maan vanhin yhä toimiva hotelli. Jotenkin sellaisen näkeminen tässä maailmantilanteessa ei tuntunut pelkästään hienolta.

Koko katu oli edelleen täynnä viihtyisiksi sisustettuja terasseja.

Emme olleet enää kävelykadulla ja seuraavassa liikenneympyrässä ei näyttänyt olevan tilaa jalankulkijoille ollenkaan. Mutta onneksi tajusimme, että risteyksen ali voi kulkea tunnelin kautta. Tunneli oli ihan selvästi sekin tarkoitettu turisteille. Kansainvälisille. Wienistä oli muistot Klimtistä ja sukkien kanssa voi ottaa kantaa politiikkaankin. Tai musiikkiin ja muuhun kulttuuriin.

Seuraava puisto, Andrićev Venac houkutteli kiertelemään ja sitä vastapäätä oli komea vanha kuninkaanlinna, joka on tällä hetkellä kaupunginvaltuuston paikka.

Aukiolle näkyi jo lähellä olevan Pyhän Markuksen katedraalin torni, mutta kiertelinpä ensin puiston ja sen näkymät.

Kiva ja kaunis puisto. Puiston toisella puolella on myös Vanha Palatsi.

Kirkonkellot soivat ja kävelimme kirkkoon sisälle. Täälläkin oli menossa messu, joten kuvat otettiin varovasti hiljaisista kuvakulmista zoomailemalla.

Yksi hieno kirkko, eli Pyhän Savan Katedraali jäi näkemättä, sinne olisi vielä ollut jonkin verran matkaa, mutta emme tykkää kulkea pimeässä, joten piti lähteä takaisin päin.

Kävellen kuljimme, vaikka bussejakin kulki. Olimme kuitenkin kuulleet, että lippujen ostaminen olisi ollut aika hankalaa. Emme kokeilleet kuitenkaan.

Kävelykatu oli kyllä aivan turisteille avoinna vieläkin. Soittajia, matkamuistoja, ja kansainvälisten kauppaketjujen myymälöitä.

Emme olleet ihan hahmottaneet kävelykadun mittaa ja sijaintia ja yhtäkkiä huomasimmekin saapuneemme Kalemegdanin linnoituksen alueelle, vaikka olimme jo vähän harmitelleet, että sekin jäi näkemättä. No, nähtiin maisemat ja linna edes näin pimeässä. Oli siellä paljon väkeä näin alkuillasta muutenkin. Lapsiakin.

Linnoitus ja sen puistoalue ovat Tonava- ja Sava-jokien yhtymäkohdassa ja joen varrella näytti olevan paljon näköalapaikkoja. Joen toisella puolella on Belgradin uudempaa rakennusaluetta, jossa on paljon teollisuutta ja tylsiä isoja harmaita betonisia asuintaloja. Ne eivät tänne oikeastaan näkyneet, mutta mitäpä siitä, eivät ne muutenkaan kiinnostaneet.

Linna oli kauniisti valaistu näin illallakin ja lähellä olevan Pyhän Mikaelin Katedraalin torni näkyi puiden takaa.

Olimme saaneet etukäteen käsityksen, että Belgradin nähtävyydet voi kierrellä läpi muutamassa tunnissakin. Näin olimme juuri tehneet ja koimme aika hyvin jo paljon nähneemmekin. Olimme tulleet ajoissa ja yhden yön majapaikkamme oli sopivalla etäisyydellä keskustasta ja kävelyalueesta, vaikka ei ihan siellä. Mutta hyvä autopaikka on aina niin tärkeä, että ainahan sitä vähän voi kävellä.

Seuraavana aamuna laitoimme navigaattoriin päämääräksi Pyhän Savan kirkon parkkipaikan, koska se kiinnosti. Mutta ei onnistunut. Ei parkkitilaa ja kamala ruuhka muutenkin. Kesti ainakin tunnin ennen kuin olimme Belgradin ulosmenotiellä.

Etsin nämä kaksi kuvaa Serbian turisti-infon sivuilta. Eikö olisikin ollut hienoa päästä itse tänne?

Onneksi nähtiin näinkin paljon. Seuraavana päivänä saavuimme Pohjois-Makedoniaan Skopjeen ja olimme paikassa ja tapahtumassa, joka oli matkamme päämäärä. Kitaristi taata peukuttaa jo Hip Hop -tanssien maailmanmestaruuskilpailuille. 🙂

Skopjesta sitten seuraava teksti.

Voit seurata meitä myös Facebook sivullamme. Ailajajuha