on Unkarin toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee lähellä Romanian rajaa. Se on ollut kaksi kertaa Unkarin pääkaupunkikin, eli Unkarin vapaussodan loppuvaiheissa 1849 ja toisen maailmansodan jälkeen 1944. Päänähtävyytenä voi pitää Debrecenin keskustan Piac utcaa, eli Torikatua. Sen ehdimme kävellä. Tietoja etsiessämme paljastui myös sellainen, että Debrecen on Jyväskylän ystäväkaupunki.

Käyntiämme häiritsi sadepäivä, mutta olihan meillä lenkkarit, ulkoilutakit ja sateenvarjot. Varaamamme majapaikkakin oli parvekkeineen kodikas ja kadun toisella puolella oli siihen kuuluva parkkipaikka, jossa auto peruutettiin katokseen. Péterfia Panzió Péterfia u. 37/b.

Sadepisarat houkuttelivat kiertämään ihan majapaikan vieressä olevia kahta komeaa ostoskeskusta, eli Debrecen Plazaa ja Debrecen Forumia. Ei kyllä ostettu mitään, mutta katto oli tämän sisääntuloväylän jälkeen tervetullut.

Ostoskeskusten vieressä on jälleen yksi upea oppilaitos. Näitä upeita oppilaitosrakennuksia ja niiden edessä olevia arvokkaita patsaita ihmettelimme eri paikoissa jatkuvasti.

Ja sitten olimmekin jo Debrecenin päänähtävyyksien torilla. Reformoitu suurkirkko on mainittu juuri tärkeimpänä päänähtävyytenä ja jopa Debrecenin tunnuskuvana. Sen paikalla on keskiajasta alkaen sijainnut kirkkorakennus joka paloi 1564. Seuraava, eli vuonna 1628 valmistunut kirkko tuhoutui suuressa kaupungin palossa 1802. Seuraava otettiin käyttöön jo 1818, mutta se valmistui vasta 1923. Kirkon seinät ovat valkoiset, kuten reformoiduissa temppeleissä on tapana. Sen suurimmat nähtävyydet ovat penkki, jolla Kossuth Lajos istui vuonna 1849, ja Transilvanian ruhtinas György Rákóczin edelliseen kirkkoon vuonna 1636 lahjoittama kirkonkello. Nämä tiedot saimme lukea muualta, koska kirkossa oli menossa konsertti, eikä turisteja päästetty sisälle.

Kirkon edessä on tori täynnä muita nähtävyyksiä. Millennium-suihkulähde vaikutti sikäli kiinnostavalta, että sen keskelle alas menivät portaat. Ei ehkä ongelma, koska vesi ei tänään suihkunnut. Lintukin lähteellä näytti hienolta.

Kossuth Lajosin patsas on suihkulähteen vieressä.

Vieressä on lisääkin suihkulähteitä. Voimme hyvin kuvitella, että kauniina kesäpäivänä täällä on paljonkin muuta kuin mitä nyt näimme.

Katua eteenpäin, pimeässäkin vaikuttavan hienoja julkisivuja.

Ja sitten olimmekin jo Reformikirkon vieressä. Jossain näin tälle nimityksen ”Pieni kirkko”. No, olihan se edellistä pienempi, mutta eipä tätä juuri pieneksi olisi tajunnut kutsua. Seuraavana päivänä luin, että tämän kirkon torniin olisi voinut kiivetä ja katsella panoraamanäkymiä. No, suosittelen sinulle, kun en itse päässyt.

Vielä vähän matkaa sateista katua. Tällainenkin kohdattiin. Eli tavattiin Unkarin kansallisrunoilija Sándor Petöfi. Kiva oppia uutta.

Käännyttiin takaisin, sadekävely vähän jo riitti. Kadun varrella oli kaikenlaisia pikkukauppojen näyteikkunoita, kahviloita ja ravintoloitakin totta kai.

Debrecenin pääkirkon tori oli edelleenkin hieno valaistuna.

Tästä emme löytäneet tietoa, kirkon vieressä oleva muistomerkki?

Tällainen sadeillan kävely. Jos olisimme poutapäivänä ja vähän pidempään, kiipeäisin kyllä tuonne Reformoituun kirkkoon ja kävelisimme majapaikastamme myös toiseen suuntaan, eli Naguerdöön puistoon, jossa on uimapaikka, kylpylöitä, puistoa ja myös yliopiston kampus. Tällainen edestakainen kävely oli tänään. Toinen samanpituinen toiseen suuntaan, niin olisimme olleet siellä Naguerdöön puistossa.

Seuraavana päivänä matkamme jatkui Romaniaan. Hups, mikä tämä on??? Oli pakko pysähtyä.

Voit seurata meitä myös Facebook sivullamme. Ailajajuha