on upea paikka viettää aikaa paljon enemmän kuin yksi Alhambrakäynti vaatii. Vaikka kiistatta se onkin ykköskohde, Granadassa on niin paljon muutakin, kuten esimerkiksi Albaicin, jossa moni käy katsomassa Alhambran näköaloja tai Sacromonte, jossa on tunnelmaa. Tämän totesimme itse viettäessämme siellä keväiset kaksi viikkoa.

Ensimmäisenä päivänä teimme kierroksen kaupungilla, näimme katunäkymiä, kirkkoja ja puistoja.

Seuraavana aamupäivänä bussi C2 vei meidät Plaza Nuevalta Sacromonten mäelle. Sacromonte on Unescon maailmanperintökohde, joten pitihän se katsastaa. Jäimme pois, kun Sacromonten luostari näytti olevan sopivan lähellä ja kiipesimme jyrkän mäen ylös luostarin pihaan.

Emme sattuneet paikalle luostarin aukioloaikaan (10 – 13 ja 16-18), joten näimme vain komean portin, hienon pihan ja komean sisäpihan, mutta ihan hyvä näinkin.

Näitä koristeellisia kivipihoja katsellessa aina ihmettelee, kuka on jaksanut näin paljon nähdä vaivaa.

Kaunis oli piha, mutta vielä upeampi sisäpiha kaarikäytävineen.

Sacromonte on luola-asumusten paikka. Niitä alettiin rakentaa 1400-luvulla kun juutalaiset ja muslimit karkotettiin kodeistaan ja he liittyivät vaeltavien mustalaisten yhteisöihin omaksuen heidän tapojaan. Luolan louhiminen oli ainoa tapa saada suoja pään päälle ja myös tapa jäädä vähän yhteiskunnan kontrollin ulkopuolelle katolisten vallatessa Granadaa takaisin itselleen, mihin liittyi paljon kontrollia ja vainoa toisia uskontoja kohtaan.

Ilmeisesti luola-asuntoja louhitaan vielä nykyisinkin. Vastakkaisella rinteellä näimme selvästi uudempia rakennelmia. On tämä aika rankka tapa rakentaa itselleen koti. Ensin pitää louhia seinämään suora osuus fasadiksi, sitten kiinnittää siihen kaari oveksi ja sen jälkeen louhia niin paljon sisätilaa kuin on mahdollista ja tarpeellista. Näitä oli paljon.

Sacromonte on myös paikka, jonne viedään turistit iltaisin katsomaan flamencoa. Siellä on ravintoloita ja myös majapaikkoja. Tässä yksi, jo ulkoseinä oli fantastinen kaikkine ruukkuineen. Kannattaa kuulemma lähteä vain luotettaviin paikkoihin, turisteja houkutellaan sisään myös paikkoihin, joissa lähinnä rahastetaan häikäilemättömästi. Meiltä jäi flamenco kokematta. Se on Sacromonten iltaelämää. Ehkä jokin opastettu retki flamencoiltaan olisi hyvä tapa tulla tänne kokemaan tuo tunnelma.

Sacromonte on myös fantastinen näköalapaikka. Luostarin mäeltä on upeat näkymät sekä Sierra Nevadan että Alhambran ja Albaicinin suuntaan.

Ja Granada ja Sacromonte ovat sen verran ylempänä ja kylmempiä ilmastoltaan, että saimme vielä maaliskuun lopulla nauttia mantelipuiden kukinnastakin.

Ilmastoon olimme aamulla varautuneet ja hyvä niin, seuraavat kuvat otettiinkin sitten sateenvarjon alta ja alla.

Ja silti rinnekuvassa näkyy, että räntää tuli linssiinkin. Tästä lähdettiin kiipeämään pikkukujaa ja portaita luolamuseoon.

Luolamuseossa oli useita luolia ja niissä opastauluja, joista voi sekä espanjaksi että englanniksi lukea infot. Oli asumuksia, huoneita ja myös esittelyä paikallisista elinkeinoista, esimerkiksi korien teosta, käsitöistä tai keramiikasta.

Räntäsade jatkui, mutta ei se suomalaista haittaa, vaikka Espanjassa ehkä yllättää.

Ja se taas ei yllättänyt, että räntäsade vaihtui aika pian auringonpaisteeseen. Kohta olimme taas alempana Carretera de Sacromontella, jossa autot kulkivat kapeaa katua toisiaan väistellen ja jalankulkijat siinä seassa.

Jatkoimme Albaicínin (Albaycín) suuntaan, eikä yhtään tullut suorittamisen tuntu, vaikka näin siirryimme saman päivän aikana jo toiseen Unescon maailmanperintökohteeseen.   Alue on yksi  parhaiten säilyneistä esimerkeistä arabien kaupunkirakentamisesta Etelä-Espanjassa. Albaicínista suuri osa on rakennettu Nazrid-dynastian aikana, mutta arkkitehtuurissa on piirteitä myös renessanssista ja espanjalaisesta barokista.

Ennen pitkää olimme taas Mirador de Nicolasilla, jolla olimme käyneet jo syksyllä 2015. Turisteja aika täynnä paikka oli nytkin.

Oli muuten aikamoinen ero kuvieni väreissä. Nämä kuvat on otettu siis maaliskuun lopulla, vihreys ennakoi kevättä ja kesää.

Edellinen käyntimme oli ollut marraskuussa, jolloin ruska teki maisemasta värikkään.

Jatkoimme matkaa vähän summassa eteenpäin, emmekä lähteneet laskeutumaan suoraan alas Albaicínin pikkukujia. Teimme aivan oikean ratkaisun. Albaicínissa on muitakin upeita näköalapaikkoja kuin tuo suosituin Mirador de Nicolas.

Lopulta olimme laskeutumassa suunnilleen kohti Calle Elviraa.

Kartasta oli aika vähän apua, mutta alaspäin ja laskevan auringon suuntaan ihan vain kivoja kujia myöten edettiin ja oikeastaan vain nautittiin ennalta arvaamattomista portaista ja käsittämättömän kapeista kujista. 

Lopulta oltiin Calle Elviralla, jonka loppupään tunnistaa hyvin keskeiseksi  turistialueeksi.

Eikä ollut enää pitkä matka takaisin ihanalle kapealle kotikadullemme. Kapea ja kapea – joukkoliikennekatu se oli silti, bussi C3 tuli takaisin Alhambrasta tätä katua pitkin.

Nämä olivat ensimmäiset pari päiväämme Granadassa. Paljon muitakin paikkoja käveltiin, eli jatkoa seuraa.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkoistamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme.