Avainsana-arkisto: Finavia

Lennetään leikisti – vain passi mukaan

Maisema näytti juuri sellaiselta, että lentämään lähteminen oli aamun nappiratkaisu.

Vartti lähes ruuhkatonta menoa Kehä I:llä ja Tuusulanväylällä, ja kymmenminuuttinen lentokentän parkkipaikan sokkeloissa, niin olimme täällä. Pohjoisin siivin maailmalle kuulosti lumipyryssä enemmän kuin hyvältä.

Matkaan lähtö sujui rivakasti ja kohta jo katselimme terminaali kakkosen lähtöaulan kattorakenteita.

Aikaisen aamuherätyksen jälkeen oli ilo törmätä tervetulokahveihin ja kunnon ruisleipiin. Hyvä Finnavia!

Itse kentän apulaisjohtaja toivotti meidät tervetulleeksi ja näytti lentokentän laajenemissuunnitelmia ja kertoi, että Helsinki-Vantaan kenttä on jo ylittänyt ne matkustajamäärät, joihin se oli pyrkimässä vasta 2020, eli miljardi-investointeja tarvittiin äkkiä. Vuoden 2018 matkustajamäärä oli jo 20,8 miljoonaa ja kasvu on eniten Aasian suuntaan, sekä siten, että muualta lennetään Aasiaan Helsingin kautta ja Aasiasta myös tulee matkailijoita enemmän Suomeen. Lopuksi hän kertoi jakaneensa tämän päivän lentomatkustajat erilaisiin ryhmiin, joille oli annettu nimilappuun värikoodit. Vihreät liikkuivat pyörätuolilla tai tarvitsivat jotain muuta apua. Keltaiset olivat liikkeellä lasten kanssa ja sitten tulivatkin jo oranssit, joihin meidät oli laitettu. Siis heti eniten apua tarvitsevien jälkeen… Jaa-a.

Keltaiset liivit päälle, vaikka Juha sanoi, että ranska ei suju. Juhan huolestunut ilme ei sulanut yhtään enempää hymyyn, kun hän näki, että boarding passissa luki lennon päämääränä Rovaniemi.

Sitten mentiin turvatarkastuksen kautta. Juha pääsi tällä kertaa turvatarkastuksesta ilman piippauksia, mutta minun kohdallani piippasi, ja minut otettiin syrjään tarkempaan tarkastukseen. Kun oli sieltä täältä pitkin käsiä ja vaatteita otettu muutama näyte, joilla etsittiin jotain, minäkin sain jatkaa matkaa. Luulin ensin, että sillä olisi etsitty huumeita, mutta kiitos kommentista, jossa minulle kerrottiinkin, että räjähdysaineita etsivät. Minulta 🙂 . Mielenkiintoista. Ehkä profilointi olisi riittänyt tuon arviointiin? Joskus kauan sitten Juhalla piippasi aina, vaikka muuta metallia ei löytynyt kuin Marimekon Joka pojan metallinapit. Tuota riesaa ei ei ole enää ollut aikoihin. Juha hylkäsi paidat, kun näki sellaisen yhden tietyn poliitikon päällä.

Tultiin Tax-free alueelle, jossa aasialaismatkustajien mieltymykset näkyivät. Hattivatit vilkuttivat iloisesti vastaan. Kiinalaisen uuden vuoden toivotusten alla sentään myytiin Fazerin Geishaa.

Bulgarin luksusliike kaukolentojen passintarkastuksen lähellä ei ollut vielä auki.

Sitten jäätiin hetkeksi seurustelemaan robotin kanssa. Saattaa kuulemma näitä ilmestyä kuvaan lähitulevaisuudessa enemmänkin. Tämä kyllä näytti siltä, että se ei vielä osannut muuta kuin mainostaa Telian 5G:tä.

Seuramatkoilla taidetaan yleisesti marssia tälleen samaan tahtiin? Me emme tiedä, kun emme niille yleensä osallistu. Jos yhdenmukaisella vaatetuksella pääsisi muuallakin jonojen ohi ja yleisöltä suljettuja kulkuväyliä pitkin, sitä voisi kyllä harkita. Vai viitsisikö sittenkään?

Hetken odottelun jälkeen siirrytiin lumiseen ja aurinkoiseen maisemaan lentokenttäbussiin.

Rovaniemen lento ei toteutunut (onneksi?), teimme vain sightseeing-kierroksen lentokentällä. Kentälle ollaan tekemässä uusia paikkoja lisääntyvää konemäärää varten ja samalla muutamia isompia paikkoja uudemmille laajarunkoisille koneille.

Lumenpuhdistuskalustoa oli liikkeellä paljon. Oppaamme kertoi, että jo parin sentin lumikerros aiheuttaa täällä ison operaation. Lumi on puhdistettava ja kuljetettava pois.

Hetken päästä oltiin taas kentällä ja seuramatka jatkui.

Nyt mentiin turvatarkastukseen uudelleen. Meillä ei ollut matkatavaroita mukana, mutta ei hätää, saimme laukut mukaamme. Sain vielä valita ja otin kivan punaisen pienen laukun. Isommatkin olisivat tällä kertaa mahtuneet hyvin. Ne liukuhihnalla pyörivät tavaralaatikot olivat isompia kuin ennen. Niihin mahtui samaan laatikkoon sekä takki että laukku. Jotkut saivat riisua vielä kenkänsäkin, mutta me saimme onneksi kulkea kengät jalassa. Emmekä joutuneet ruumiintarkastukseenkaan. Sekin oli vähän erilainen kuin joskus ennen, piti vain seistä jalat harallaan ja levittää vähän käsiä, niin kone skannasi nopeasti.

Jonkun laukkuun lentokenttähenkilökunta oli piilottanut vauvanruokia ja nekin analysoitiin tarkasti.

Sitten  saavuttiin uudelle aukiolle. Tässä kuva Helsinki-Vantaan pirteästä tulevaisuudesta ja harmaapartaisesta historiasta.

Päästiin vielä kuvaan ennen kuin meille jaettiin uusia tehtäviä. Kuva luvattiin meille muistoksi.

Yksi tehtävistä oli mennä vessaan. Kirjoitin palautteeseenkin sen, että arvostin laskutasoa pöntön takana. Oli kerrankin tila, johon voi laskea kameralaukun ja vielä kädessä olleet paperit. Ripustuskoukku ovessa oli kiva, ei tarvinnut miettiä, mihin takin myttäisi.

Yksi kiva juttu oli se, että ei ollut mitään puhaltavia kuivaimia. Niissä ei saa käsiään oikeasti kuivaksi, ne pitävät kovaa ääntä ja puhaltavat bakteerit hengitysilmaan. Näin on tutkimuksissa todettu. Täällä oli vaihdettavat kangaspyyhkeet. On tämä varmaan myös ekologisempaa kuin paperin tuhlaus?

Sitten piti kokeilla viihdykkeet. Juha istahti näköalaistuimelle keskelle oleskelutilaa ja totesi, että istuimet vähän keikkuivat. Kestävätköhän kauan? Ylhäällä kiersi nauha, jossa oli vaihtelevia panoraamakuvia luonnosta. Tässä talvikuva, joissain oli järviä, joissain ruskan värejä.

Yhdellä seinällä sai leikkiä itse. Juha innostui tekemään tällaisia valkoisia jääkidemuodostelmia yhdessä toisten nuorten miesten kanssa. Yhdessä vaiheessa seinällä oli revontulia. Olisi voinut olla enemmänkin, ne ovat niin suosittuja.

Arvaan, että tuosta seinästä ja tästä aukiosta tulee vielä koko kentän kuvatuin paikka.

Sitten piti kiertää aukion myymälät. Siellä oli taattua muumikamaa parissakin myymälässä. Muumien omasta myymälästä voi ostaa muumikirjojakin monella kielellä, ei sentään yhtä monella kuin mitä niitä maailmalla on käännetty. Tulisi liian kalliiksi, koska kirjat on painettu niissä maissa eikä Suomessa.

Joulupukki löytyi Kankurin tuvasta.

Weisten joulukoristeet olivat niin tyylikkäitä, että olisin melkein voinut itsekin jotain ostaa, mutta saamamme boarding passit eivät oikeuttaneet ostoksiin tax-free alueella. Eikä tämä aukio oikeastaan ollut vielä tänään aukikaan.

Marimekon myymälältä olen tottunut odottamaan vähän enemmän värejä, mutta kun kysyin sitä, sain vastauksen, että nämä ovat tämän kevään trendivärit. En taida itse olla enää niin ajan hermolla.

Iittalan myymälän tyylikkäästä ilmavuudesta tykkäsin. Niin suomalaista.

Viimeinen tehtävä oli mennä lounaalle japanilaiseen Ajisen Ramen -ravintolaan, joka on yksi Helsinki-Vantaalle avatusta tai avattavasta uudesta ravintolasta. Toinen on (yllätys, yllätys!) muumikahvila ja se kolmas Jamie’s Deli. Tämä japanilaisravintola palvelee uudessa länsisiiven terminaalissa Non Shengen -alueelle matkustavia. Ihan hyvä niin, en itse ihastunut syömääni kimchiin ja tarjoilu oli ainakin tänään kovin hidasta. Juhalle ramen-keitto maistui paremmin.

Ravintolasta oli hyvä näköala kentälle. Nousevien ja laskevien koneiden lisäksi tänään saimme seurata lumenpoistokoneiden letkoja kiitoradoilla.

Palautteitten syöttämisen jälkeen olikin jäljellä enää reipas kävely takaisin terminaali kakkoseen. Matkalla ehdittiin kysellä vähän ajankohtaisesta ilmastokeskuselusta Finavian työntekijältä. Ei se kuulemma lentomatkustajien määriin sanottavasti ole vaikuttanut, eikä ehkä vaikutakaan, kun Suomen sijainti on mitä on ja Helsinki on hyvä solmukohta juuri Aasian matkoille. Mutta lentokentän omassa toiminnassa pyritään hiilidioksidipäästöjen suhteen nollaan jo vuonna 2020. Tämä ei siis koske lentämistä, vaan lentokenttätoimintoja. Finavian omasta toimenpideohjelmasta voi lukea täältä. Tuntui hyvältä kuulla, että Finavia pyrkii olemaan edelläkävijä lentokenttäpalveluissa tälläkin tavalla.

Meille esitettiin tällainen kysymys. En tiedä, mitä oikeasti vastaisin. Kokemuksemme tältä päivältä oli hyvinkin myönteinen, jos ei juuri tämänhetkistä rakennustyömaa-lookia ja sen aikaansaamia parkkiongelmia ota huomioon. Kenttä on väljä, selkeä ja viihtyisä. Kokemukseni perusteella suosittelisin totta kai, mutta olisiko minulla oikeastaan vaihtoehtojakaan? Ennemmin Helsinki kuin Tampere, sanoin kerran yhdelle vieraallemme, ja onhan tämä kenttä meille se ykkönen joka tapauksessa.

Kiitos!

Hauskan koematkustajapäivän jälkeen palasimme kotiin  ja jatkoimme talvipäivää ottamalla taidekuvia kotimme jääpuikoista.

Tämä olikin isompi juttu kuin vielä aamulla luulimme. Näkyi olevan jopa uutisissa. Ihan kiva. Meillähän on aikaa välillä matkustaa vaikka vähän leikisti. Ei kiirettä mihinkään.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.