Almuñecaria kehutaan usein yhdeksi Granadan maakunnan kauneimmista kaupungeista. Se on myös Espanjan lämpimimpiä, sillä on yli 25 rantaa ja paljon hienoa nähtävää. San Miguelin linna näkyy kaikkialle, sen vieressä ovat rannan Mirador, Loro Sexin kaktus- ja lintupuisto ja Manuelon puisto. Rannat ovat toinen toistaan suositumpia ja kauniimpia ja vanhan kaupungin keskusta tarjoaa kapeita katuja, kivijalkakauppoja, kirkkoja, aukioita, rakennuksia ja kuvapatsaita yllin kyllin. Historiallisia kohteitakin on säilynyt, kuten roomalainen akvedukti ja kalansuolaustehdas. Suunnilleen näin kiertelimme yhtenä päivänä. Toisena teimme kävelyretken rannalla ja kaupungin iltavaloissa. Oli oikein onnistunut kolmen yön käyntikohde meille. Edullista hotelliakin suosittelemme. Apartamento Playa Velilla Park 2. Kaikki muu on oikein hyvin, mutta nyt on helmikuu ja Espanjassa kaikkialla on kylmät lattiat ja muutenkin alhainen lämpötila sisätiloissa.

Mirador Peñón del Santon

Almuñécarin päärannan länsipäässä sijaitseva kuuluisa mirador Peñón del Santon on hyvä paikka aloittaa maisemien katselu ja kameran kanssa kiertely. Kiipeäminen ei ole vaikeaa, portaat ovat helpot kävellä.

Näköalapaikalla on risti, joka on valaistu pimeällä. Risti edustaa kristinuskon paluuta Almuñécariin, joka vapautettiin maureilta vuonna 1489.

Näköalapaikalta on hienot näkymät sekä rannoille ja merelle että kaupungin yli vuorten rinteille.

Näköalapaikalla lentelee lintuja ja myös kasveja voi katsella sieltä. Ihmiset ovat itse tuoneet sinne kukkakimppuja ja aitaan on ripusteltu lukkoja niin kuin monien kaupunkien silloillekin.

Ihana yllätys näkyi näköalapaikan yllä, kun olimme laskeutuneet siltä. Uskon, että Almuñécarista voi nauttia näinkin.

Loro Sexi lintu- ja kaktuspuisto

Jo nimi herätti sekä kysymyksiä että odotuksia. Mitä ihmeen tekemistä linnulla ja kaktuksilla on erotiikan kanssa? No, vastaus löytyi: ”Seksi” tulee vanhasta nimestä SEXI, joka Almuñecarilla oli, kun foinikialaiset perustivat sen siirtokunnaksi, kun ne alkoivat perustaa Välimeren rannoille kauppa-asemia. Eli ei erotiikkaa.

Kaktukset ja linnut taas herättivät odotuksia. Molemmat ovat yleensä kauniita ja näkemisen arvoisia ja puiston sisäänkäynti kutsuva.

Tämä puisto oli kuitenkin pettymys. Niin iso pettymys, että en suosittele siellä käymistä ollenkaan. Lintujen olosuhteet olivat niin huonoja, että vaikka otin niistä uteliaana joitain kuvia verkkojen raoista tähtäilemällä, sääli ja suru olivat läsnä koko ajan. Huonosti voivat linnut olivat pienissä, ahtaissa ja jopa likaisen tuntuisissa häkeissä. Ja vaikka en lintuja kovin hyvin tunnekaan, itsestä näytti siltä, että höyhenet, siivet ja pyrstöt eivät ihan kunnossa kaikilla olleet.

Ja nekin linnut, jotka eivät olleet häkeissä, herättivät kysymyksiä. Onko esimerkiksi sorsien ja ankkojen yms. lintujen siiville tehty jotain, että ne eivät lennä lammesta pois? Ne kun eivät päältä päin suljetuissa häkeissä olleetkaan.

Tai nämäkään eivät kiipeä minnekään. Surikaatti, eli nelisormimangusti, joka on Afrikan eteläosassa sijaitsevassa Kalaharin autiomaassa elävä mangustilaji.

Eikä kaktusten näkeminenkään ollut mitään hienoa. Ei siellä monta ollut, ei ainakaan kunnossa. Ehkä nämä.

Kiipesin puiston portaita ylemmäs parvekkeille. Siellä oli lisää lintuja, erityisesti tukaanit olivat siellä, kun papukaijoja oli näkynyt alhaalla. Mutta eipä juuri kukkia. Ja näkymät näyttävät, että ahtaat ovat olosuhteet.

Nämä isot kaktukset olisi nähnyt yhtä hyvin San Miguelin linnaan kiivetessä ja Espanjassa olen kyllä nähnyt paljon hienompiakin kaktuksia esim. Malagan kasvitieteellisessä puutarhassa tai Paloma-puistossa Benalmadenassa. Ei hyvä tämäkään.

Ymmärrän kyllä, jos esimerkiksi lasten kanssa haluaa käydä katsomassa lintuja, kyllähän ne sillä silmällä mielenkiintoisia ovat, mutta itse ajattelin enemmän asian eettistä puolta. Häkitetyt linnut, joita hoidetaan huonosti. Ei hyvä.

Loro de Sexin vieressä on paljon mielenkiintoisempi ja antoisampi kasvitieteellinen puutarha.

El Majuelo Park (Parque Botánico El Majuelo)

Puisto sijaitsee Avenida Europa -kadulla, vastapäätä tärkeintä matkailuneuvontatoimistoa, joka tänään ei ollut auki. Täällä on trooppisia kasveja, käsityöläisiä ja roomalaisia raunioita. Olisinpa tiennyt tästä puistosta etukäteen, niin olisin takuulla kuvannut jotain muutakin kasvillisuutta kuin näitä portaitten vieressä kukkivia tuttuja pelargoneja.

 Vierailijat voivat nähdä täällä yli 200 lajia trooppisia kasveja eri puolilta maailmaa, kuten Keski- ja Etelä-Amerikasta, Afrikasta, Filippiineiltä ja Uudesta-Seelannista. Ehkä niitä palmuja näkyy edes vähän tässä.

 Eniten nimittäin tässä puistossa kiinnittävät huomiota nämä marmoriveistokset. Jostain luin, että mukana olisi sekä paikallisia, että syyrialaisten taiteilijoiden lahjoittamia. Hauskoja nämä kuitenkin olivat.

Käsityöläisetkin puistossa jäivät siestan aikaan näkemättä. Olisipa ollut mukava nähdä, mitä oli esillä valkoisissa matalissa rakennuksissa, jotka oli nimetty maakuntien mukaan. Oli esimerkiksi Sevilla ja Granada.

Puisto on myös vanhan roomalaisen kalan suolatehtaan vieressä. Majuelon kalan suolatehdas on peräisin foinikialais-puunilaiselta kaudelta 400-luvulla eKr., ja sitä laajennettiin ja kunnostettiin Rooman aikana. Kalansuolaustuotanto vaikutti paljon Almuñecarin talouteen näinä muinaisina aikoina. Almuñécar-suolakala oli erittäin arvostettua. Hapattamalla kalan sisälmyksiä merivedessä, tehtiin myös haluttua tahnaa, jota käytettiin tiiviinä kastikkeena. Näitä lokeroita katsellessamme tällaista tuotantoa oli aika vaikea hahmottaa, mutta ilmeisesti lokerot olivat niitä altaita, joissa kaloja käsiteltiin.

Tämän päivän tuotannon painopiste Almuñécarissa ja sen ympäristössä ovat hedelmät. Kaduilla kävellessä tällaisia hedelmälaatikoita oli tarjolla usein. Ja hedelmät ovat olleet meidän makuumme oikein hyviä. Erityisesti mehukkaat päärynät ovat maistuneet.

Roomalainen akvedukti

Kävelimme jonkin matkaa ylöspäin kaupungin katuja ja tulimme yhdelle historiaa kuvaavalle muistomerkille. Roomalaisajalta on säilynyt akvedukti ja kylpylän raunioita Plaza Mayorin vieressä.

Kaupungin keskustaa

Veden muistomerkki lähellä linja-autoasemaa poliisiaseman vieressä on hauska. Kolme pronssista vartaloa (yksi mies ja kaksi naista) hyppimässä vesisuihkulähteiden yli. Koska taiteilija loi nämä ilman päitä tai kokonaisia ​​vartaloja, näitä on kommentoitu keskeneräisiksikin, mutta ei se sitä ole.

La Iglesia de la Encarnación (katolinen kirkko), joka on peräisin 1500-luvulta sijaitsee kukkulalla Almuñécarin vanhassakaupungissa aivan Ayuntamienton (raatihuoneen) takana. Harmi, että sinne ei päässyt sisälle.

Ayuntamiento, eli kaupungintalo on hieno rakennus päivällä, mutta illalla vielä hienommaksi sen tekee näyttävä valaistus.

Vanhankaupungin kadut

Katuja pitkin noustaan rannoilta keskemmälle kaupunkia. On paljon terasseja ja kauppoja, ja muutenkin viehättäviä katuja. Sekä illalla että päivällä.

Almuñécarin vanhankaupungin kävelykaduilla voi kohdata tällaistakin historiaa. Calle Realin suihkulähde on rakennettu alun perin vuonna 1559, ja suihkulähteen vieressä oli lasiin koteloituja roomalaisen akveduktin jäänteitä. Vuonna 1994 Calle Real -suihkulähde palautettiin nykyiseen tilaansa.

Kujia reunustavat monenlaiset koristellut ja värikkäät talot. Kujia on mukava kävellä.

Rantakatu

Toinen viihtyisä kävelypaikka on rantakatu. Mosaiikkilaatoista tehty mustekala liikenneympyrässä on hyvä maamerkki.

Samalla mosaiikkilaattojen idealla on tehty myös penkkejä pitkin rantakatua.

Rantakadulla kävely auringon laskiessa oli myös viehättävää.

Ensimmäisellä iltakävelyllämme katselimme myös Castillo de Miguelia auringon laskiessa sen taakse. Seuraavana päivänä pääsimme katsomaan sitä. Linna on peräisin maurilaisaikakaudelta.

Paseo del Altillo on viihtyisä kävelykatu ja sen vierellä on myös useita terassiravintoloita. Sen alla on sopiva parkkihalli, jonne pysäköimme auton päiväksi.

Paseo del Altillon ylätasolta on hienoja näkymiä rannalle. Iltavalaistuksessa tämä suihkulähde on erittäin näyttävän näköinen, mutta on se kaunis päivälläkin.

Alhaalla on näkyvissä myös kivistä tehty kuva, jolla on oma symboliikkansa, jota selitetään kaiteeseen kiinnitetyillä lappusilla.

”Jätä elämässäsi aina tarpeeksi aikaa tehdä jotain,
joka tekee sinut onnelliseksi ja tyytyväiseksi ja tuo onnea.
Tällä on paljon enemmän voimaa hyvinvointiimme kuin taloudellisilla tekijöillä.”

Paseo del Altillon ylätasolla sijaitsee Foinikialaisten muistomerkki. Tämä on kunnianosoitus foinikialaiskulttuurille ja sen panokselle Almuñécarin historiassa. Se on rakennettu foinikialaisen hautausmaan löytämisen jälkeen. Kuvista toinen on otettu illan valaistuksessa, toinen lämpimässä auringonvalossa. Veistoksen on luonut nykytaiteilija Miguel Moreno Romera

Saman taiteilijan teos oli edellä veden muistomerkki. Herraduran rannalla on myös hänen luomansa Haaksirikkoutuneiden merimiesten muistomerkki. Onnettomuus tapahtui 1500-luvulla ja siinä kuoli yli 5000 ihmistä. Se on ollut Espanjan kuningaskunnan pahin haaksirikko.

Blas Infante Arches -monumentti

Nämä kermanväriset kaaret rakennettiin Blas Infante Pérez de Vargasin (s.1885) muistoksi, jota pidetään Andalusian nationalismin ja autonomian isänä. Muistomerkki on jaettu kolmeen pieneen kaareen, jotka edustavat kolmea kulttuuria, joilla on ollut suurin vaikutus alueelle ja Almuñécariin. Nämä ovat muslimit, roomalaiset ja kristityt. Nämä 1900-luvun ovet Almuñécariin rakennettiin vuonna 1997. Puistossa ja aukiolla järjestetään tapahtumia.

San Miguelin linna

Kaupungin tärkein nähtävyys tekstin viimeisenä. Tämä jäi meidän päiväretkemme viimeiseksi kohteeksi, koska unohdimme ottaa huomioon siestan ajan sulkemisen ja saimme odottaa, kunnes se jälleen neljältä avattiin. Castillo de San Miguel, eli Pyhän Mikaelin linna, on korkealla kukkulalla Almuñécarin vanhankaupungin yläpuolella ja se on peräisin maurilaisten ajalta. Sinne kävelimme Majuelo-puiston vierestä ylämäkeen, mutta sinne pääsee myös Paseo del Altillon tai keskustan suunnasta. Linnan sisäpihalla on hienoa katsella muureja ja muurien yli näkyy jälleen hienoja näkymiä rantojen ja kaupungin suuntaan.

Pääsymaksu kahdelta eläkeläiseltä yhteensä oli 5€ ja kun meiltä kysyttiin, mistä maasta tulemme ja vastasimme ”De Finlandia”, meidät kohtasikin iso yllätys. ”Niin mekin”, sanoi jonossa seuraavana ollut pariskunta. Ensimmäiset ja ainoat Almuñécarissa kohtaamamme suomalaiset. Meillä oli oikein hieno kohtaaminen, oli paljon puhuttavaa, löytyi erittäin yhteisiä harrastuksia (erityisesti musiikki), mielenkiinnon kohteita ja keskusteltavaa. Tässä kohtaa jälleen kerran ihmettelemme niitä kommentteja, joissa hoetaan, että ei haluta lähteä matkalle sellaisiin kohteisiin, joissa kuulee suomen kieltä. Päivän paras asia oli juuri se, että kuulimme suomen kieltä ja kohtasimme ihmiset, joiden kanssa keskustelu sujui ihan ilman subjunktiiveja, preteritejä ja sanakirjoja ja joiden kanssa elinympäristö on ollut yhteinen monin tavoin.