Tämän päivän vaelluskohde opetti meille paljon uutta. Ei patikoinnista, vaan kulttuurista, elokuvista, kirjallisuudesta ja kasvien viljelystä. Yhdeksän kilometrin reitti oli helppo, ja taas näkemistä riitti. Kuuden kilometrin automatka sinne ei ollut helppo, mutta siitäkin selvittiin.

Rodalquilarista piti lähteä reittiä, jota viime viikolla olimme kävelleet. Muistimme kyllä, että irtokivien peittämä soratie ei ollut mitään houkuttelevaa, mutta autossa istuessa se tuntui vielä pahemmalta. Yksi pyöräilijä ohitti meidät ja ajelimme peräkkäin noin 10km/t vauhtia.

No, reilun puolen tunnin päästä oltiin Cortijo de Frailen edessä.

Vähän ihmeissämmekin luimme siitä kertovaa infotaulua. Täälläkin on kuvattu useita elokuvia, mm. Hyvät, Pahat ja Rumat.

Ja paikassa on tapahtunut rikos, jossa Frederico Gabriel Lorcan kirjoittama näytelmä Veren häät on saanut inspiraationsa. Morsian päätti häitään edeltävänä päivänä karata miehen kanssa, johon hän oli todella rakastunut ja homma päätyi siihen, että sekä sulhanen että rakastaja tappoivat toisensa. Lorca kuvasi näytelmässä esimerkiksi naisten heikkoa ja rajoittunutta asemaa yhteiskunnassa.

Tämä talo on historialtaan mielenkiintoinen muutenkin. Sen rakensivat dominikaaniveljet 1700-luvulla. Se pakkohuutokaupattiin 1836, jolloin kirkon omaisuutta takavarikoitiin yleisesti. Se yksityistettiin. Omistajat hylkäsivät sen ja jättivät sen viljeltäväksi yhdelle henkilölle. 1928 talossa asuva nainen oli osallisena em. rikoksessa.

Kaiken tämän luettuamme koimme jo aika ihmeellisenä, että tällainen maalaistalo on keskellä aron näköisiä maisemia päästetty rapistumaan ja että se rapistuu koko ajan lisää. Eikö tästä voisi saada museon tai muuten vain kulttuurikohteen, jonne houkuteltaisiin muitakin kävijöitä kuin me? Talo on kuitenkin monipuolinen rakennuskokonaisuus, joka sisältää huoneita, kappelin, terassit, varastot, tallit, kaivoja tai vesisäiliöitä.

No, lähdimme kävelemään. Tämä on yksi niistä kuvista, joissa Juha on alhaalla ja minä ylhäällä. Ilmeisesti ei ollut ihme, että kun olin aamulla sanonut matkaksi 7km, siitä tulikin 11km. Vai oliko kysymys siitä, että Wikiloc näyttää reitin pituudet maileina?

Vielä ennen kuin oikeasti pääsimme reitille, meitä vastaan tuli iso lauma lampaita. Monet heistä kääntyivät katsomaan kuvaajaa. Meninkö liian lähelle?

Eipä reitillä sitten juuri muita eläimiä näkynyt. Yhden ketunnäköisen eläimen näimme nappaavan leukojensa väliin pupun.

Reitti kulki viljelysten keskellä. Laajoja alueita vuorten välisellä tasangolla oli täynnä kasveja.

Luulen tunnistaneeni lähes kaiken kaalien ja ehkä jonkinlaisten lehtisalaattien lajeiksi. Otin vähän lähikuvia, että pääsisin tarkistamaan.

Viljelmillä näkyi työntekijöitä, joilla kaikilla oli neonvihreät liivit yllään.

Katselimme samalla ylöspäin vuorten rinteille, joilla olimme viime viikolla polulla ja katselimme tähän suuntaan.

Sieltä tämänhetkinen näkymä näytti tältä:

Kävelypolku vuorten rinteillä oli paljon kapeampi ja vaihtelevampi ja silloin tarvittiin sauvat, mutta ei nyt ollut niille mitään tarvetta.

Ihmettelimme jo vähän, että tätä yleensä vaellusreitiksi kartoilla kuvattiinkaan. Ihmettelyä lisäsi jo sekin, että aloimme jo joutua väistelemään rekkoja, joiden kuskit joka kerta tervehtivät hymyillen kättään heilauttamalla.

Näin meille konkretisoitui tämä puoli viljelystä. Pitäähän nämä valtavat tuotantomäärät jollakin tavalla poiskin kuljettaa, että ne saadaan lennätettyä Suomeenkin asti.

Työntekijät pakkasivat keräkaalit laatikoihin.

Traktorit hakivat pakatut laatikot ja veivät ne rekkojen paikoitusalueelle.

Kun hetken olimme tätä touhua katselleet, kypsyi päätös: Ihan varmasti ihan joka kerta pestään kaikki vihannekset perusteellisesti ennen käyttöä. Miten muuten tämä hiekka poistuisi?

Vai auttaako se, että kaali on lehtien sisällä ihan siihen asti, että se leikataan pois ja pakataan?

Oli kyllä kiva kävellä kerran näinkin. Viljelysten keskellä. Näkyi reitin varrella välillä muutakin kuin kaalia. Ihan luonnollisiakin kukkia.

Aamupäivän irtokivien peittelemä reitti autolla takaisin ei houkutellut ollenkaan, vaan valitsimme paluureitiksi viisi kertaa pidemmän reitin, jolla oli yli 25km asfaltoitua tietä ja se viiden kilometrin osuuskin jonkin verran helpompaa autoilla. Hyvän päivän jälkeen palasimme siis omaan pikkukyläämme Rodalquilariin taas vähän uusia asioita oppineina ja nähneinä.

Tämän päivän reitistämme löysimme myös hyvin sitä kuvaavan videon Youtubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=a4BysNwyWpQ

Samoin erittäin kuvaava video Hyvät, Pahat ja Rumat kuvauksesta, jossa on juuri tämä näkemämme talo.
https://www.youtube.com/watch?v=RQosiLHyZLo&t=154s