Monia vuosia Refugio de Juanar ja erityisesti Cruz de Juanar -vuori siellä ovat olleet suosikkikohteitamme. Kävimme siellä nyt marraskuussa 2022 uudelleen ja löysimme myös uuden reitin eli Tajo Negron. Refugio de Juanar on Marbellan pohjoispuolella Ojenin kylän lähellä. Vuorimaisemista voi nauttia monella eri reitillä. Helpointa on pysäköidä auto reitin alkuun ja kävellä oliivirinteiden keskellä helppoa kävelytietä Mirador del Macho Montesille, myös poikkeaminen Mirador de Corzolle siltä on helppo. Vaativampaa on nousta Tajo Negrolle tai Cruz de Juanarille vuoren rinteitä ja kivisiä polkuja pitkin. Myös suosittu Concha on saavutettavissa täältä. Muut reitit olemme kulkeneet jo montakin kertaa, mutta Concha on meille liian vaativa ja pitkä reitti.

Lähdimme matkaan ajoissa ja olimme paikalla jo aamulla yhdeksältä, koska tiesimme paikan olevan niin suosittu, että runsaatkin parkkipaikat täyttyvät. Oikeassa olimme. Emme olleet ensimmäisiä perillä, mutta saimme vielä auton parkkiin lähelle vaellusreittien alkua ja säästyimme näin ensimmäisen rinteen nousulta kävellen.

Portin jälkeen alkaa leveä tie, jota pitkin ei kuitenkaan saa ajaa. Tietä ilmeisesti tarvitaan siihen, että alueella on runsaita oliivipuurinteitä.

Alle puolen kilometrin lievän nousun jälkeen tullaan kohtaan, josta voi joko jatkaa suoraan leveää oliivilehtotietä Mirador del Macho Montesille tai kääntyä vasemmalle pienemmälle nousevalle polulle Mirador del Corzolle. Sinne lähdimme.

Reitin varrelta näkyy jo laajoja vuoristomaisemia.

Matka Miradol del Corzolle on lyhyt ja portaita nousten pääsee näköalatasanteelle, jolta avautuvat näkymät Ojenin kylän suuntaan ja lähelle vuoristoon.

Ja sitten takaisin alas portaat. Niiden lähellä on valinnan paikka. Oikean puoleista polkua voi lähteä tasaisesti astelemaan takaisin oliivirinteiden tielle.

Vasemmalle on viitta Tajo Negro, jollaista emme olleet ennen nähneet ja päätimme lähteä katsomaan, mistä on kysymys. Polku nousi ja kun tulimme rinteeseen josta näkyi pitkälle ylöspäin jatkuva polku, tulimme valinnan eteen. Mennäänkö pientä kivistä polkua ylös vuoren rinnettä tietämättä, minne ollaan menossa? Hetken miettimisen jälkeen toinen meistä istahti paikoilleen ja toinen lähti kiipeämään eteen päin. Jonkin aikaa kiivettyäni olin tuolla ylhäällä. Juha yritti zoomata minua kuvaan, mutta ei näy. Laitoin nuolen osoittamaan paikkaa, jonne kiipesin.

Juha oli niin kaukana, että kamerani zoomi ei riittänyt.

Näin minut ohittaneiden nuorempien vaeltajien kiipeävän ylös rinteelle ja päätin kääntyä takaisin, koska polku oli aika hankala ja kivinen ja kun en ollut varma, joutuisinko tulemaan sen takaisin alas, päätin varmuuden vuoksi kääntyä. Tässä kohdassa luovutin. Tuolla huipulla näin ihmisiä.

Tältä kohdalta oli alas huikeita panoraamanäkymiä. Ojenin kyläkin näkyy taas kuvassa. Kyllä kannatti tulla!

Otin kuvia kivisestä polusta kertoakseni Juhalle, miltä hän oli säästynyt jäädessään istumaan polun varteen. Polku oli niin hankala, että sain vastaantulijoilta hymyjä ja peukutuksia ja pääsin kertaamaan espanjan sanoja: peligroso, ten guidado, no es facil, ”tu marido alli?” Tapasin tosi ystävällisiä ihmisiä. Kaksi naista pelasti minut vastaani hyökkäävältä koiralta, kun sen omistaja ei pystynyt ja kun he tulivat alhaalla vastaan uudelleen, sain upeat peukutukset ja onnentoivotukset.

Näistä kuvista näkee, että ihan heppoisin eväin tai huonokuntoisena tuolle polulle ei kannata mennä. Itse tekisi mieli kyllä kokeilla koko polku, koska etsin reitin Wikilocista ja näin tästä, että en ollut sittenkään jättänyt kovin pitkästi reittiä kulkematta. Tajo Negron huippu jäi käymättä ja laskeutuminen sieltä Mirador del Macho Montesille kokematta. Eivät kyllä varmaan olisi olleet helppoja. Tässä kartta. Merkkasin punaisilla rasteilla välin, jota en kulkenut.

Palasin siis ja kävelimme yhdessä oliivirinteiden helpon tien kautta Miradorille, jonka vieressä on Cruz de Juanarin huippu, jonne olemme kiivenneet jo neljä kertaa. Nyt emme. Viimeksi jo pohdimmekin, että seitsemänkymppisinä emme enää yritäkään. Ei se kyllä ihan lopullinen päätös ollut.

Miradorilta on näkymät myös merelle yli Marbellan. Tänään oli vähän usvainen sää valokuville.

Miradorin vieressä on rinteellä myös vuohi. Pitihän sinne kiivetä. Toisen.

Se toinen näkyy tässä kuvassa punaisen ympyrän sisällä.

Vuohikin katselee ihaillen Cruz de Juanaria ja nostaa innostusta sittenkin kävellä sinne uudelleen.

Ehkä vielä joskus. Tällä kertaa palasimme Refugio de Juanarin parkkipaikalle lievää alamäkeä rennosti oliivirinteen tietä pitkin.

Olimme aikaisin aamulla lähtiessämme olleet oikeassa. Rinteelle johtava tie oli ainakin kilometrin matkalta aivan täynnä hurjalla tavalla parkkeerattuja autoja. Ota tämä huomioon. Mieluummin siis arkena, ja viikonloppuna tosi aikaisin aamulla.

Refugio de Juanarilta voi halutessaan siis kävellä noin kahden kilometrin matkan Mirador del Macho Montesille ilman mitään rinnekiipeilyjä. Ja jos haluaa helpon kiipeilymutkan, poikkeaminen Mirador del Corzolle on helppo. Tajo Negron reitti oli rinnereitti, joka oli melko vaativa ja sellainen on myös kiipeäminen Cruz de Juanarille. Kaikkein kovakuntoisimmat jatkavat täältä Conchalle, mutta se on jo sellainen reitti, jolla jossain vaiheessa pidetään kiinni vaijereista, eli ei meille. Mutta Cruz de Juanarin olemme käyneet läpi haasteena. Lue siitä oma teksti kahden ja puolen vuoden takaa, kun vietimme haastavasti hääpäivän.

Kunnon haaste hääpäivänä

Olet tervetullut seuraamaan myös muitakin matkojamme, tässä linkki Facebook-sivullemme.

Ailajajuha