On Aurinkorannikon huippupaikka. Kaunis, rauhallinen, monipuolinen. Estepona on Marbellan ja Gibraltarin välillä oleva rantakaupunki. Esteponan parhaat puolet ovat Rantapaseo uimarantoineen, Plaza de Flores, jossa on turisti-info ja ravintolaterassit ihanien kukkien ja suihkulähteen keskellä, sekä aivan erityislaatuinen upea noin viidenkymmenen muraalin tarjonta pitkin kaupunkia. Oli taas aivan tosi ihana päiväretki sinne.

Olemme käyneet Esteponassa kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla kävelimme pitkin kukkien koristamaa vanhaa kaupunkia ja sen pikkukujia. Esteponan kaduilla on niin paljon kukkia, että sitä on nimitetty Costa del Solin puutarhaksi. Kujilla rakennusten seinillä on ruukkuja ja niissä kukkia. Kullakin kujalla on oman väriset ruukut tai tietty yhdistelmä. On punaisia, keltaisia, sinisiä ja vihreitä.

Toisella käynnillämme ystävämme veivät meidät tosi erikoiseen museoon. Meillä oli ihan mieletön päivä espanjalaisten ystäviemme kanssa. Ensin söimme Esteponan satamassa haita etikassa, paellaa, sardiineja ja pikkuisia mustekaloja, ja sitten he veivät meidät arkeologiseen museoon, jossa näimme viisi moottoritien alta pelastettua hautakammiota ja paljon muutakin esineistöä ja kuuntelimme puolitoistatuntisen opastuksen espanjaksi. Fan-tas-ti-co! Gracias! Dolmenes de Corominas.

Kukkien keskellä kävelimme nytkin. Hitaasti meni, oli niin paljon houkutuksia pysähtyä kameran kanssa. Aloitimme kukkien keskellä rantapaseolta, jonne jätimme auton parkkihalliin. Muista näitä kuvia katsoessasi, että nyt on marraskuu puolivälissä.

Katselimme kukkien lisäksi myös sitä, että nyt jo oli kaikkialla valmiita valorakennelmia. Pari viikkoa vielä ja tänne pitää tulla uudelleen iltaretkelle?

Kukkia täynnä oli myös Plaza de Flores. Poikkesimme siellä turisti-infossa ja infon täti innostui niin siitä, että puhuimme hänen kanssaan espanjaa, että kiitteli meitä kovasti ja toi espanjankielisen kirjasen lisäharjoittelua varten. Ihanaa! Oli ensimmäinen kerta, kun saimme kiitoksia (vaatimattomista) espanjantaidoistamme.

Pyysimme ja saimme infosta hyvän kartan Esteponan viidestäkymmenestä muraalista.

Kartan voi ladata itselleen myös netistä. Esteponan muraalit. Meillä oli se ja sen perusteella olimme jo tehneet kierroksen Esteponan länsiosassa. Jätimme ensin auton Lidlin parkkipaikalle. Oli hyvä palvelu meille. Löysimme hyllystä juuri paistetut hyvät sämpylät ja kassan jälkeen siistin vessan.

Täällä kiertelimme sitten tunnin verran ennen kuin siirryimme vanhan kaupungin tunnelmallisille kujille.

Kartalta löytyy myös puisto, jonka nimi on Parque de los niños eli lasten puisto. Ensimmäinen näkemämme asia olivat nämä hauskat portaat, mutta eivät ne liittyneetkään lasten puistoon, eikä niille päässyt mummikaan. Harmi. Ympärillä tehtiin joitain rakennustöitä, eli ehkä ensi kerralla sitten?

Ympäristöstä löytyivät pian ensimmäiset muraalit.

Don Quijotesta uusi versio.

Lasten puisto tuli taas mieleen, kun ympäristöstä alkoi kuulua lasten ääniä. Taisi olla välitunti, siltä kuulosti. Koulun pihallakin oli kuvia sekä seinissä että maassa.

Muraaleja kierrellessämme näimme paljonkin muita kuvia ja koristeluja kuin niitä varsinaisia muraaleja. Nämäkin loivat omaa tunnelmaansa Esteponaan.

Lasten puiston ajatus ei oikein auennut, emme keksineet mitään erityistä paikkaa. Kartalla olleen lasten puiston kohdalla näimme koirapuiston ja upean vihreän puistorinteen täynnä kaunista maisemaa.

Kartalla oli myös toinen arvoitus, jota emme osanneet ratkaista. Tämän kerrostalon nimi on Mirador de Estepona, mutta ei sinne ainakaan mitään yleisön pääsyä näyttänyt olevan. Googlettamalla sain sen vaikutelman, että se on talo, josta myydään ja vuokrataan asuntoja. Mirador de Estepona Hills löytyi hotellina, mutta tämä ei ole se.

Lähellä tätä oli myös näyttävä satamaan viittaava liikenneympyrä. Esteponalle satama on tärkeä.

Näiden lähellä on Plaza de Toros, jossa nykyisin on museo. Härkätaisteluareenan vieressä on patsas, mutta eläviä härkiä areenalla ei enää nähdä. Patsaan ympärillä oli taas niin näyttävän näköisiä kukkaistutuksia, että melkein unohtui, että elimme marraskuuta.

Tässä lähellä oli jälleen yksi muraali.

Käännyimme takaisin tulosuuntaamme, eli rinnettä ylöspäin koristeellisten katujen kautta. Uskomattoman hienoja kaiteita pihoilla.

Eikä tämäkään ollut varsinainen muraali vaan ennemminkin pihaportin koriste.

Mutta näyttäviä muraalejakin reitillämme jälleen löytyi.

Tämä kaveri oli murtautumassa ulos talosta.

Tässä muraalissa kuvattiin hyviä ihmisiä, jotka ovat auttavaisia ja kohteliaita naapureitaan kohtaan ja hymyilevät myös ohikulkijoille heitä tervehtien. Buena Gente.

Näiden jälkeen tulimmekin sitten parkkiin Paseo Maritimolle ja etsimme infon ja kartan muraaleista.

Kaunis keskusta oli täynnä kukkien koristelemia katuja, aukioita ja terasseja.

Lähdimme infosta saamiemme neuvojen mukaan kävelemään pohjoisen suuntaan Calle de Terracea. Oli nätti katu itsessäänkin. Täynnä kukkia ja jouluvalot jo valmiina odottamassa.

Tämän kadun ja sen poikkikatujen varrella on laaja valikoima muraaleja.

Sitten tulimme Orchidariumin puistoon. Sisälle olisi päässyt halvalla, eli kolmella eurolla katselemaan lisää kukkia ja sisällä solisevaa putousta. Tyydyimme kuitenkin pitämään oman eväshetken puistossa ja katselemaan koko korttelin seiniin maalattuja muraaleja.

Kaunis katunäkymä jatkui ja edessä vilahtivat jo vuoretkin.

Ja muraaleja löytyi lisää.

Madre Amorosa – rakastava äiti. Tähän Francisco Alarconin muraaliin kuuluu myös viereisen talon maalaus toisesta iloisesta lapsesta, jolle äiti on valmistanut maittavan aamiaisen.

Tämä kalastajaa kuvaava muraali oli ehkä kaikkein erikoisin, koska se oli kuvattu kuuden eri talon päätyyn ja sitä piti katsoa kaukaa niin, että eri kuvat yhdistyisivät yhdeksi. En oikein onnistunut, koska edessä oli katu ja liikennettä. Kuvaa olisi pitänyt voida katsoa vielä kauempaa. Mutta ehkä pystyt kuvittelemaan.

Sitten olikin jo aika kääntyä takaisin kohti rantaa. Kävelimme Avenida de Andalusiaa ja taas poikkikaduilta bongailimme uusia muraaleja.

Muraalien välillä toki katsottiin muutakin. Ihan kuin yhtäkkiä olisimme olleet Helsingissä Ruskeasuolla. Niin tutulta tämä Tilkan sairaalan näköinen pääty näytti. Ja Juha bongasi tietysti taas yhden musiikkiliikkeen.

Ja täälläkin näkyi koristeellisia seiniä.

Sitten oltiinkin jo takaisin kukkivalla Rantapaseolla, josta löytyi myös tilaa ja välineitä aktiviteeteista innostuneille.

Rantapaseon suuntaiset Calle Malaga ja Calle Real tarjosivat sen verran lisää mielenkiintoista nähtävää, että poikkesimme sinne.

Päivä Esteponassa oli ollut niin kiva ja mielenkiintoinen, että harkitsemme kyllä, milloin kävisimme siellä neljännen kerran. Oletko sinä käynyt? Fuengirolasta on sinne noin tunnin bussimatka, eli ihan ok päiväretki.

Olet tervetullut seuraamaan myös muita matkojamme. Tässä linkki Facebook-sivullemme:

Ailajajuha