Vai onko se Bled? En osaa valita. Sekä Bled että Bohinj olivat jälleen kerran matkareitillämme, eivätkä sattumalta ollenkaan. Bled ja Bohinj ovat ohittamattomia.
Bled tarjoaa turisteille enemmän palveluja, esimerkiksi isoja hotelleja, paremmat matkayhteydet ja rakennetummat rannat, joten Bohinj on hieno valinta sille, joka arvostaa vielä enemmän luontoa ja rauhallisuutta. Näitä olemme arvostaneet mekin jo monta kertaa. Bohinj-järvellä olemme jopa uineet, vaikka se harvoin kuuluukaan päiväohjelmaamme. Ja Bohinj-järven kiersimme kerran pohjoisrannan polkua pitkin täysin kahdestaan tapaamatta ketään muuta. Polku ei kulje ihan rannassa ja kivisyytensä takia se ei myöskään ole esteetön. Rauhallinen luontokokemus kuitenkin parhaimmillaan.
Nyt lähdimme käymään järvellä pyörät auton perässä, kun ajattelimme, että rantoja pitkin voisi pyöräillä esimerkiksi Savican vesiputoukselle johtavan polun alkuun. Mielikuvamme kuitenkin petti, järven rannassa ei ollutkaan erillistä pyörätietä, vain pehmeällä soralla päällystetty kävelytie ja kapea autotie. Meitä ei kiinnosta ajaa autojen kanssa samaa väylää, joten jatkoimme Savican vesiputouksen polun parkkipaikalle autolla ja lähdimme nousemaan polkua. Polku oli rakennettua ja melko helppoa ja vähän väliä oli penkki tai penkki ja pöytiä levähdyksiä varten. Liikkeellä oli paljon lapsiperheitä, ehkä tyypillistä juuri valitsemallemme sunnuntaipäivälle.
Itse putous on nähtävissä vain aivan sen läheltä. Sekä näköalatasanne että puoleen rinteeseen asti ulottuvat portaat tarjoavat näkymän. Tämän käyntimme ajankohta, eli lokakuun alku ei ole se hetki, jolloin putous olisi komeimmillaan. Kuivan kesäkauden jälkeen vettä on vähemmän kuin alkukesästä, kun jäät vuorilla sulavat. Ero näkyy kuvista. Ensimmäinen kuva on paikan infotaulusta, toinen itse ottamamme. Mutta oli tämä siitä huolimatta kiva paikka pistäytyä. Kalliot, veden kohina ja vihreänturkoosi vesi ovat aina hienoja elämyksiä. Kerran kävimme täällä kesäkuussa ja putous oli tosiaankin silloin komeampi. Kalliot putouksen takana olivat jälleen komea elämys.
Palasimme takaisin järven rannalle ja parkkeerasimme auton lähelle leirintäaluetta. Siitäkin näki, että turistisesonki oli, pari asuntoautoa näimme, telttoja emme ollenkaan.
Myöskin järvellä liikkuvien veneiden paikka oli suljettu. Niitä olimme viimeksi muutama vuosi sitten täällä käydessämme nähneet todella paljon. Silloin kävelimme sen järven pohjoisrannan polun idästä länteen ajatuksella mennä takaisin veneellä, mutta yllätykseksemme viimeinen turistivene oli juuri lähtenyt. Taisimme olla jo silloin vanhan ja väsyneen näköisiä, kun veneen kuljettaja tarjoutui viemään meidät autollaan takaisin lähtöpaikkaamme. Ja vei. Ystävällisesti, eikä veloittanut siitä paljon mitään.
Näitä muistelimme ihaillessamme järven kauneutta ihan rauhassa kahdestaan.
Täältä pääsisi nousemaan myös Vogel-alueelle. Voipa olla, että sieltä olisi hienoja näkymiä järven yli. Ilmeisesti paikka on kuitenkin enemmän hiihtokeskus, vaikka näimme kyllä muutaman hissin kulkevan nytkin.
Bohinj-järven itäisessä päässä oli vähän enemmän väkeä ja elämää. Tämän selfien otimme kuitenkin ihan itse. Juha kokeili, miten kännykän kamera tottelee ranteessa olevan kellon käskyä: ”Ota kuva!” Ja ottihan se.
Tässä päässä järveä on myös nätti silta ja pieni kirkko.
Kirkko sattui olemaan auki ja käytin heti tilaisuuden hyväkseni. Maksoin pääsymaksun ja avasin oven. Yllätyksekseni pieni kirkko olikin täynnä. Menossa oli saksankielinen opastus ja kuuntelin oppaan kertomuksia yksityiskohdista ja kirkon historiasta. Kun ryhmä lähti, jäin yksin kirkkoon ja otin muutaman kuvan pienestä ja valtavan koristellusta kirkosta.
Kirkon eteisessä oli matkamuistomyymälä. Yllätyksekseni näin hyllyssä samantapaisia kaisla-askarteluja, joita olin kerran ostanut matkamuistoksi Bratislavasta.
Bled vai Bohinj?
Kumpi on se kauniimpi, Slovenian ykkönen? Molempia kehutaan, niin kehumme mekin. Bledissä on enemmän ruuhkaa, varsinkin turistisesonkina, mutta myös viikonloppuina, koska se tuntuu olevan myös paikallisten suosikki. On Bohinjissakin turisteja toki. Molemmissa on myös mahdollisuus luonnossa retkeilyyn. Bohinjissa järven kiertäminen, Savican putous ja Vogel hiihtokeskus, Bledissä taas Ojstrican rinteet ja Vintgar tulivat meille tutuiksi.
Emme päätä, kumpi on ykkönen. Mitä sinä ajattelet?
Tässä on linkki kirjoitukseen, jossa kerromme Bledistä:
Samoilla seuduilla pyörälimme myös muilla järvillä, eli Triglavin kansallispuiston maisemissa ja Italian puolella Lago di Fusine -järvillä.
Maisemareitti Sloveniassa pyöräillen
Myös Vršic-solatien seikkailupäivänä reitillemme osui paikallisia järviä, esimerkiki Jasna-järvi lähellä Kranjska Goraa ja Predil-järvi Italian puolella. Molemmat innoittivat kahvitaukoon.
Vršic-solatie – serpentiinejä ja maisemia
Aila ja Juha 
Molemmat ovat ihan kivoja, mutta Triglav on sloveniassa oma suosikki ja siihen on iso halu tutustua vielä paremmin. Kivoja näkymiä Bled ja Bohinj tarjoavat myöskin, ei sillä. Seuraavalla vierailulla Bled saattaa hyvinkin jäärä väliin, mutta Bohinj voisi olla silloinkin kohteena.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Käy ihmeessä edes katsomassa Bohinj, ellet ole sitä vielä nähnyt, Mutta ymmärrän hyvin, että Triglav tarjoaa vielä parempaa, Me vanhat joudumme sitten vähän enemmän valikoimaam sen mukaan, mihin pystyy, Vaikka koen kyllä, että vielä aika hvin voimia on.
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi! Olet ihan oikeassa, liika turismi vie näiltä molemmilta järviltä vähän niiden kauneuden viehätyksestä. Ja siinä mielessä Bled on ehkä vielä huonompi. Toki koen, että vierailun ajankohta vaikuttaa paljon, olemme olleet molemmilla myös kesällä sesonkiaikaan ja silloin varsinkin Bledissä rannat ja polut ovat aika täynnä. Triglav kokonaisuutena ja patikkareitteineen, koskineen, maisemineen ja jopa pyöräilymahdollisuuksineen on ilman muuta aivan ihana. Olisinpa vielä nuori!
TykkääTykkää
Bohinj on kyllä todella kaunis ja hiljaisuuden vuoksi pidin siitä Blediä enemmän, vaikka palaisin kyllä mielelläni molemmille järville. Kuljimme Bohinjilla ensin veneellä idästä länsipäähän ja kävelimme sitten hiljaista pohjoisreunaa pitkin takaisin parkkipaikalle. Ikimuistoinen retki, upeiden maisemien lisäksi myös elämäni rajuimman raekuuron vuoksi. Järven pinta näytti uskomattomalta, kun golfpallon kokosia jääkimpaleita molskahteli taivaalta veteen. Ensi kerralla tekisi mieli poiketa tuonne Savican putoukselle ja miksei myös ylös Vogelille.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Se Bohinj järven pohoispuolinen kävelypolku on tosi kiva reitti sille, joka tykkää rauhasta ja luonnosta. Kuten meille. Huh, tuollainen raekuuro on todellakin varmaan kokemus, joka ei unohdu ikinä. Enpä silti kohdallemme toivo. Savican poikkeaminen on ihan kiva, ei mitään valtavaa kokemusta, mutta siis ihan kiva. Vogel ehkä jää meiltä käymättä. Nuo vaijerihissit eivät houkuta.
TykkääTykkää