Lapinlahti on entinen psykiatrinen sairaala, joka sijoittuu Helsingin rannalle Hietaniemen ja Ruoholahden väliin. Nykyisellään se on erittäin monipuolinen ja kiinnostava kokonaisuus, johon kannattaa todellakin tutustua.

Mikä kiinnostaa eniten? Avoimet hyvinvointiin ja kulttuuriin liittyvät tapahtumat ja näyttelyt? Kahvila- ja lounaspalvelut? Luonto ja ranta? Kirpparit ja kierrätys? Engelin suunnittelema rakennus? Meistä tuntuu, että joka kerta käydessämme löydämme jotain lisää.

Taidetta

Viime kesänä hämmästelimme ensimmäiseksi sekä kierrätykseen liittyvää että muuta taidetta. Pihalla oli olento, joka muovautui koko ajan lisää kierrätysmateriaalista. Sisällä oli esillä taidetta ja jopa vessan seinät olivat aivan ällistyttävä kokonaisuus.

Kierrätystä

Kierrätys on esillä myös myymälöissä. Kirpparimyymälä Patina myy kaikenlaista ja jämien kukkakaupasta voi tehdä varsinaisia löytöjä. Nyt kesäsunnuntaisin on avoimia puistokirppiksiä. Olemme joka kerta olleet liikkeellä pyörillä, joten ostokset ovat jääneet tekemättä, mutta kyllä me vielä joskus valitsemme kukkaruukkujen joukosta jotain mieleistä.

Kesällä on muutamia kirpputoripäiviä, joina kuka tahansa voi tulla nurmikolle myymään. Tarjonta näytti mukavalta.

Luonto

Myös luonto rakennuksen ympärillä oli oikeastaan yllätys. Katoimme eväskahvimme kalliolle ja penkille ja jos Länsiväylän liikenteen kohina ei olisi kuulunut alueelle, elämys olisi ollut täydellinen. Muu rauha ja visuaalinen todellisuus oli. Virallista uimarantaa alueella ei ole, mutta olemme kyllä nähneet uimareita ja muitakin vesileikkejä.

Kahvilat ja ravintolat

Lapinlahden lähde ylläpitää kahvioita ja hävikkiruokaravintolaa. Kokeilematta on, mutta näyttää mielenkiintoiselta. Sisäpihalla on selvästi viihtyisää.

Rakennus ja puisto

Sekä rakennus että sitä ympäröivä puisto on kaunis ja rauhoittava. En yhtään ihmettele, että näillä on katsottu olevan merkitystä myös psykiatristen potilaitten hoidossa.

Lapinlahden linnut

Otsikon sisältö merkitsee monille jotain ihan muuta, mutta pari päivää sitten alueella käydessämme oli hauska katsella sekä poikasia että emoja. Räkättirastaat ja valkoposkihanhet melkein poseerasivat kameralle, mutta lokin poikasen kuvaaminen oli sen sijaan hurjaa, kun emo hyökkäili ja kiljui ihan kuin olisin kameralla voinut tehdä jotain vahinkoa poikaselle, joka ei vielä pystynyt lentämään.

Hyvinvointipolku

Pari päivää sitten käydessämme tutustuimme yhteen tämän kesän tapahtumista eli hyvinvointipolkuun rasteineen. Rasteista on kartta ja kullakin rastilla on tehtävä.

Siirsin katseeni vastarannalle ja hengitin hitaasti sisään ja ulos. Tuntui yllättävän vaikealta ja sitten huomasin, miten jännitin palleaani ja olkapäitäni. Sitten rentouduin ja onnistuin pysähtymään hetkeen.

Seuraava puun runkoon sidottu ohje ohjasi kokeilemaan tuntoaistia ja sitten halaamalla huomaamaan, miten halaus antaa energiaa. Oli ilmeisesti tarkoitus halailla puita, mutta itse päätin kosketella ja halata pyöräni takaboxia, jossa kuljetan eväitäni. Hali antoi voimakkaan energiantunteen.

Seuraava rasti keskittyi lihasten venyttelyyn. Onnistui.

Sitten tulikin eteen tehtävä, joka oli yllättävän vaikea. En pystynyt millään keksimään elämäni lempipaikkaa, jossa olisin vain rentoutunut. Ei löytynyt maisemaa, ei huonetta, ei edes kotikirkko tuonut pelkkää hyvän olon tunnetta. Kauniilla pihallammekin löytyi häiritsevä tunne siitä, että yksi jos toinen asia huusi tekemistä. Havainto jäi vaivaamaan. Tämä harjoitus ei kohdallani loppunut siihen, että olisin voinut hymyillen venytellä itseäni ja räpytellä silmäni lempeästi auki. Otsa jäi ryppyyn.

Istahdimme rakennuksen kauniille sisäpihalle penkille ja Juha kaivoi vähän eväitä esille samalla kun minä kiersin katselemassa kukkia läheltä.

Ne johdattivat seuraavaan tehtävään. Juha valitsi tarkkailtavakseen ison jalavan, minä ihanan vaaleanpunaisen avautumassa olevan pionin kukan. Värit kiehtoivat ja punaisen eri sävyjä oli sitä enemmän, mitä pitempään katselin. Sainko luonnosta energiaa ja rauhaa? Ehkä. Mutta yllättäen luonnon tarkkailuun liittyi myös stressiin ja suorittamiseen liittyviä tunteita ja kysymyksiä. Saisinko kukasta tarkan kuvan? Miten sen ottaisin? Ottaahan se piti joka tapauksessa. Stressi ja suorittaminen ovat liian vahvoja sanoja tähän, mutta jotain sen sukuista tunnelmaani sekoittui.

Viimeiset tehtävät olivat pelkästään rohkaisevia. Kaikki on hyvin nyt. Tunnet vahvat juuret. Sinä olet ihana!

Lapsille oli oma kierros, hahmoja, jotka kertoivat jotain mukavaa.

Lapinlahden mielenkiintoinen historia

Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaala, joka valmistui jo 1847 ja toimi Suomen psykiatrian lippulaivana vuoteen 2008. Sairaalalla on ollut myös tunnettuja potilaita, ja heistä varmaan tunnetuin oli  Aleksis Kivi.

Sairaalatoiminnan loputtua paikan käytöstä on ollut moniakin erilaisia suunnitelmia. Monet ihmiset ovat tehneet paljon töitä pitääkseen paikan yhteisöllisenä ja julkisessa käytössä ja vuonna 2013 toimijana aloitti Lapinlahden lähde, joka nyt organisoi paikan toimintaa. Lue lisää historiasta ja nykypäivästä täältä: Lapinlahden lähde.

Luin juuri myös mielenkiintoisen Lapinlahden sairaalassa toimineen sairaalapastorin haastattelun psykiatrisen sairaalan toiminnasta. sairaalapastori-kulki-potilaiden-vierella-ja-iloitsi-heidan-paranemisestaan-nyt-elakkeella-oleva-kaisa-valttila-puolustaa-kiivaasti-lapinlahden-perintoa

Lapinlahteen on helppo löytää, se on aivan Hietaniemen hautausmaan vieressä ja sinne on helppo ja lyhyt kävellä myös Ruoholahden puolelta. Suosittelemme tutustumista!

Jos tykkäät kuulla lisää retkistämme, voit seurata meitä Facebookissa Ailajajuha