Ollaan kotona ja keksitään jotain kivaa! Ei päästä lähtemään lämpimään, niin nautitaan sitten kunnon pakkasista, lumesta ja jäästä.
Kaikki alkoi jo lokakuun lopulla, kun päivien lyhetessä virittelimme valoja pihallemme.
Tammikuun pakkaset toivat idean tehdä hankeen muutama jäälyhty. Reilun kaupan ruusukimppu jäädytettiin lyhtyjen sisään.
Välillä lumi peitti kaiken. Sitten tuli muutama liian lämmin päivä ja kaikki alkoi sulaa. Pelastimme lyhdyt uudelleen ämpäreihin ja uusien pakkasten myötä ne jäätyivät uudelleen.
Ämpärit olivat taas tyhjinä, jotkut kaupat myivät pattereilla toimivia led-valonauhoja puoleen hintaan, ja alkoi näyttää siltä, että pihalle mahtuisi valoa, väriä ja jäätä enemmänkin. Kylppärin lattialla kokeiltiin valojen toiminta ja sitten vietiin ämpärit ulos jäätymään. Homma alkoi vähän lähteä lapasesta.
Ämpärien reunoja vasten teipattiin eläviä tulppaaneja ja ruusuja ja myös tekokukkia.
Puuha sai aivan uuden elementin, ja samalla lopullinen villiintyminen alkoi siitä, kun Juha keksi kaapista kitaran muotoisen kakkuvuoan ja kaatoi siihen elintarvikevärillä värjättyä vettä.
Kitaroita alkoi syntyä vähintään yksi vuorokaudessa. Käyttöön tulivat myös mehu- ja maitotölkit, muffinsvuoat, tarjottimet ja pakasterasioiksi säästetyt juustorasiat. Lopulta vettä valutettiin myös muutamaan ilmapalloon ja kertakäyttöhansikkaaseen. Aikuisetkin voivat yltyä leikkimään.
Pihallamme alkoi vierailla naapureita ja kavereita, lastenlapsetkin pääsivät mukaan ihmettelemään taatan ja mummin hommia ja vähän rakentelemaankin. Varovasti! Ei saanut kiipeillä eikä hyppiä.
Pihan jäätaide levisi joka päivä ja pihasta muodostui ihana paikka tavata ystäviä monen metrin etäisyydellä, värejä ja valoja ihaillen ja kuulumisia vaihtaen. Tämä oli ehdottomasti ihanin asia koko jääprojektissamme.
Ystävänpäiväsunnuntaina pihallamme vieraili useitakin ystäviä.
Muutamat heistä olivat lähettäneet uutisvinkkejä eri medioihin ja niinpä saimme eräänä päivänä puhelinsoiton: ”MTV3:sta päivää. Saimme vinkin, että teillä olisi hieno piha täynnä upeaa jäätaidetta. Sopisiko teille, että tulisimme tekemään haastattelun tämäniltaista Kympin uutisten kevennystä varten?” No totta kai sopi, odottamaton tilanne, mutta menimme mukaan ihan täysillä. He tulivat iltapäivällä, joten uutiskevennyksessä 18.2.2021 nähtiin päivänvalossa otettuja värikkäitä kuvia pihaltamme. Annoin heille muutaman itse illalla ottamani kuvan ja sellaiseen kevennys sitten päättyikin: ”Illalla tämä värikäs piha muuttuu valojen myötä satumaaksi.”
Uutiskevennyksen oli nähnyt moni ja saimme somessa kavereiden lisäksi yhteydenottoja myös kollegoilta, opiskelijoiltamme ja muilta tutuilta vuosien takaa. Tämä oli hurjan antoisaa. Sen lisäksi pihaamme kävi muutama ystävä katsomassa ja eristäytymiseemme tuli kivaa katkosta. Oli tosi ihanaa. Kuljin vähän väliä pihalla myös kameran kanssa. Ihanaa sekin.
Uutisankkuri Maija Lehmusvirta oli kevennyksen jälkeen ennen sääennustetta varoittanut, että kohta Juha saa kaivella kitaroitaan lumesta ja niin kävikin.
Ei lumen tulo ole jäätaiteessa ongelma, lumi vain pehmentää muotoja, tuo lisälämpöä ja on ihan tiskiharjalla poistettavissa, jos tarvis on. Mutta sitten tuli päivä, jolloin lämpötila nousi plussalle ja sade alkoi tulla vetenä. Yhdessä päivässä tapahtui paljon. Juha suri sitä, että hänen viisitoista kitaraansa olivat muutaman tunnin sateen jälkeen pahasti poissa vireestä.
Tätä kirjoittaessani on vähän haikea olo. En olisi ikinä uskonut toivovani, että pakkaset jatkuisivat, mutta olisivat ne nyt pari viikkoa vielä voineet jatkuakin. Tänä vuonna. Jotenkin kuitenkin luulen, että tämä oli meille ainutkertainen projekti. Kovin paljon iloa se tuotti, hymyillen katselemme ikkunasta avautuvaa näkyä. Ei se ihan heti poissa ole ja muistoissa säilyy.
Voit seurata meitä myös Facebookissa: Ailajajuha
MTV3 Kympin uutisten 18.2.2021 kevennys löytyi tästä linkistä, mutta enää sitä en ainakaan itse löytänyt (uudenvuodenaattona 2023). Uutisankkurit juonsivat rivitalopihamme jäätaiteilun hauskasti mukana ollen.
Aila ja Juha 
Aivan mahtava projekti, se tuotti varmasti iloa monelle ihmiselle. Harmi, etten katsonut tätä blogia jo eilen kun olin Helsingissä asioilla, olisin saattanut bongata tämän taide-elämyksen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Harmi tosiaankin, olisi ollut kiva nähdä. Tämä on tuottanut meille iloa kaikkein eniten juuri siten, että pihallamme on piipahtanut ihmisiä katsomassa tätä livenä. Olosuhteet ovat siihen ihan turvalliset, ei ole ollut tungosta ja väljyyttä on. Kiitos kommentistasi!
TykkääTykkää
Hienolta näyttää! On teillä ollut kova työ noiden tekemisessä. Minä en tätä tv:stä nähnyt kun en koskaan katso Maikkarin uutisia.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Kyllähän tuossa töitäkin on ollut, mutta se on ollut sellaista päivittäistä ”tehtäiskö vielä tämmöinenkin” -puuhaa. Eli ei mikään urakka sinänsä. MTV3-sivulta löytyvät kyllä vanhatkin uutiset arkistosta, jos haluat katsoa.
TykkääTykkää
Näyttää kyllä todella hienolta! Meidän 10 jäälyhtyä ovat aika vaatimattomia noiden rinnalla! Millä tavalla nuo siis on tehty, että sisälle saadaan kukkia ja nuo valot? Kiinnostaisi itsekin kokeilla sitä!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, tämä touhu on tosiaankin ollut innostavaa. Teippasimme kukat kiinni ämpärin reunaan niin, että ne pysyivät paikoillaan ämpärin seinämää vasten. Valot ovat patterin varassa toimivia led-valoketjuja. Laitoimme teipin ämpärin reunasta reunaan niin, että ketju roikkui siitä, eikä valunut pelkästään ämpärin pohjalle. Sitten vain ämpäri vettä täyteen ja jäätymään. Sai jäätyä umpeen. Pitäisikin varmaan kirjoittaa blogiin meidän tekoprosessi, ehkä se kiinnostaa muitakin, kiitos vinkistä.
TykkääTykkää
No siis WAU! Siinä on ollut jäädyttelemistä kerrakseen! Me ollaan miehen kanssa tehty myös ihan perinteisiä jäälyhtyjä, mutta ei noin suuressa mittakaavassa. Jokunen talvi sitten tein niitä silloin suosiossa olleita maitopurkkiin jäädytettyjä tulppaaneja. En tiiä ehtiikö tänä talvena enää jäädytellä moisia, kun nyt ainakin näyttää melkein nollaa mittari ja entisetkin lyhdyt on sulamispisteessä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Ainakin meidän aurinkoisella rivitalopihalla Helsingissä näyttää jo aika toivottomalta palata mihinkään jäädyttelyyn enää tänä talvena. Eilen ja tänään olemme keräilleet pois kukkia, plektroja, kitaran kieliä ja muuta sulamatonta. Mut oli tää hauskaa!
TykkääTykkää
Voi Aila, mitä upeuksia olette tehneet! Tämähän on ihan taidetta. Satuin näkemään tuon kymppiuutisten loppukevennyksen ja ketkäs sieltä taiteen takaa paljastuivatkaan. Ihan tutut naamat 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Anne! Niin moni on meidät tunnistanut ja lukuisat entiset kollegamme ja opiskelijamme ovat ottaneet yhteyttä. Myös pihallamme pyörähtäviä tuttuja riitti ja sekös vasta oli hauskaa. Ulkotiloissa, turvavälein – mikä olisi voinut olla antoisampaa. Eilen ja tänään olemme keräilleet jäitä, valonauhoja, kukkia ja kitarankieliä pois pihalta ja mielessä on käynyt, että jos ei ensi talvenakaan päästä Espanjaan, tämä saatetaan toistaa. Toivottavasti molemmat päästään.
TykkääTykkää
Ihanasti lähti lapasesta tuo teidän taiteilu! Ja aivan järkyttävän hienoja jäälyhtyjä valojen kera. Onnistuin myös näkemään Helsingissä värikkäistä jääpalikoista rakennetun linnan, joka todella piristi maisemakuvaa. Ihanaa taidetta, joka ei edes kuormita ympäristöä!
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi! Itse asiassa meitäkin rohkaisi levittämään tätä jäädyttelyä juuri jääpalikoista tehty linna. Meilahdessa Valpurin puistossa rakennettiin sellainen. Iltalehden toimittaja meni sitä katsomaan kameran ja mikin kanssa ja paikalle sattui kaksi lastenlastamme, nelivuotias isosisko ja kaksivuotias pikkuveli,. Isosisko ujosteli, eikä suostunut haastatteluun, mutta toimittaja tarjosi mikin kaksivuotiaalle pikkuveljelle, joka hymyillen esitteli linnaa, kertoi lempivärikseen sinisen ja asiaa kysyttäessä lupasi tuoda sinisiä tiiliä itsekin paikalle. Katsoimme tuota ILTV:n pätkää nauraen ja saman tien jäädytimme lisää maito- ja mehutölkkejä pihallemme. Poika kävi pihallamme myös ja innolla kasasi lisää sinisiä jäitä jäälyhtyjen viereen. Tuli hauskoja muistoja.
TykkääTykkää