Marttilan joulupolku

Tiedätkö sinä, missä Helsingissä on Marttila? Moni ei ole paikasta kuullutkaan. Ainakin näin väitetään viime viikolla Hesarissa ilmestyneessä artikkelissa, jossa Marttilan omakotialueesta kerrotaan. Marttila on Pitäjänmäen kainaloon jäävä omakotialue, joka syntyi rintamamiestaloja rakennettaessa.

Alueella on selkeä historia ja siksikin se on ainutlaatuinen paikka asua. Aktiiviset asukkaat myös pitävät meteliä Marttilan puolesta, jotta alueelle ei nousisi turhan moderneja tornitaloja ja pieni kyläidylli säilyisi. Alueelta talon ostavat saavat kyllä nykyisin jo varautua remontteihin.

Marttilan yhteisöllisyys hakee artikkelin mukaan vertaistaan. Asukkaat tuntevat toisensa ja järjestävät tapahtumia. Kuulimme, että pihoissa on jo perinteeksi muodostunut joulukylä, johon osallistuvat laittavat pihoihinsa jos jonkinlaisia kekseliäitä ja jouluisia asetelmia. Kun tästä kuulimme, nousimme heti pyörille ja pyöräilimme katsomaan.

Olen itse syntynyt ja kasvanut Marttilassa, siis Marttilan kunnassa, joka on 40 kilometriä Turusta itään. Senkin takia Marttilan kaupunginosa kiehtoi ja halusin siihen oitis tutustua.

Pihojen asetelmat kertovat asukkaitten harrastuksista, eivät pelkästään joulusta. Tämän talon pihassa kerrottiin pihan linnuista, niiden ruokkimisesta ja pesimisestä.

Huumoriakin löytyi. Nähdessäni tämän luulin ensin, että joku on keksinyt kirjoittaa ideansa Marttilan murteella, mutta sitten jotkut sanonnat alkoivat vaikuttaa vähän yliampuvilta. Ei ihme, Turun puolen murteen tunnistin, mutta Heli Laaksonen onkin Raumalta, jossa sanat ovat vielä lyhyempiä.

Iso osa talojen vierellä olleista jouluasetelmista oli kuitenkin perinteisempiä joulun aiheita.

Asukkaiden harrastukset tulivat kyllä esille. Tontutkin voivat pilkkiä.

Joku oli laatikossaan esitellyt kaikki alueella kohtaamansa eläimet.

Hauskin ja yllättävin oli kuitenkin tämä hyönteishotellin jouluyöstä kertova rakennelma, jonka vieressä jaettiin myös tietoa hyönteisten talvehtimisesta.

Oli kiva paikka käydä ja kierrellä Mottitiellä, Partiotiellä, Viestitiellä ja Korsutiellä. Katujen nimetkin siis liittyvät kylän historiaan.

Tullessamme kotiin alkoi juuri sataa lunta. Ihan viime tipassa siis pyöräretkemme teimme. Marttilan joulupolkua voisi kyllä käydä katsomassa uudelleenkin, hämärän tullessa valot tulisivat enemmän esille, mutta päivällä oli varmaan helpompi lukea opastauluja.

Voit seurata retkiämme Facebookissa täällä: Facebook: Ailajajuha

8 ajatusta artikkelista “Marttilan joulupolku

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Mua oikeastaan harmittaa, että omassa kotikaupungissani ei taida olla mitään joulupolkua. En sellaista ainakaan ole löytänyt, vaikka netin avulla olen koittanut etsiä. Tuo murrejuttu on hauska. Itse olen kotoisin Porista ja Porissakin sanoja lyhennetään huomattavasti enemmän kuin Turussa. Minua jopa hieman ”kiusoiteltiin” asiasta, kun asuin Turussa. Sittemmin tuo murre ei enää omassa puheessa oikeastaan kuulu. Tuntuu joka tapauksessa, että Raumalla sanoja lyhennetään vielä enemmän kuin Porissa.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi Mikko! Aika jännä kuulla, että olet häivyttänyt murteen, joka kuitenkin on melko voimakas. Ei tuota Turun puolen murretta minunkaan puheestani ole koskaan kukaan tunnistanut, vaikka ylioppilaaksi asti siellä asuinkin. Mieheni joskus sanoo kuulevansa jostain sanasta tai intonaatiosta, että olen puhelimessa äitini kanssa, mutta kukaan muu ei ole koskaan murretta puheestani tunnistanut. Tänä vuonna on muuten näyttänyt erilaisia joulupolkuja olevan enemmän kuin ennen. Olimme itsekin yhtä luomassa, eli rakensimme seimen Pakilan kirkolle Helsinkiin.

      Tykkää

      Vastaa
  2. Mari

    Voi, miten hauska idea. Itsekin asun pikkukaupungin rintamamiestaloalueella, jossa olisi aika helppoa toteuttaa tällainen. Meidän kaupungissa on tuolla puutaloalueella tehty tällaisia joulukalenteri-ikkunoita, jotka nekin kivoja.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Näinä aikoina kaikki tällainen paikallinen yhteisöllisyys on kyllä tosi kivaa. Meidänkin lähikaduilla oli valoja omakotitalojen pihoilla itsenäisyyspäivänä. Kävin kävelemässä, mutta olisi voinut olla enemmänkin. Pakilan seurakunta toteutti kivan idean Hyvän Paimenen kirkolla, ikkunoihin tehtiin joulupolku, joissa on paljon seimiin, joulukoristeluihin ja ruokiin liittyviä. Me saimme rakentaa espanjalaisen jouluseimen aulaan ihan paraatipaikalle. Ihana homma näin poikkeustilanteessa meillekin.

      Tykkää

      Vastaa
  3. Pirkko / Meriharakka

    Ennen tätä vuotta en ollut kuullutkaan käsitteestä joulupolku, mutta sitten Hangossa päädyimme moiselle. Metsään toteutettuna se olikin mielestäni hyvä: jos tonttuja olisi, niin juuri tuolla kuusen allahan ne olisivat. Tämä vaikutti urbaanimmalta toteutukselta, mutta varmaan hyvän mielen polku tämäkin.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Tykkäsin itsekin ideasta, tällaisena poikkeusaikana yhteisölliset lähijutut ovat selkeästi hyvä juttu. Itsekin Turun läänin Marttilassa ylioppilaaksi asti kasvaneena Helsingin Marttila oli hauska tutustumiskohde. Muuten Marttilan kunnassa oli hienot valot Härkätien varrella loppiaisena. Näin kuvia, harmi, että ei tullut silloin käytyä.

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s