Tikkurila on hyvä lähtökohta pyöräretkelle. Vantaanjokea pitkin Viertolan ja Bäckbynpuiston ohi, Kylmäojaa seuraten pohjoista kohti. Matkalle osuivat myös Koivuhaan arboretum, eli Ystävyydenpuisto, Ruskeasannan hautausmaa ja kappeli, kiertelyä Helsinki-Vantaan lentokentän ympärillä ja Ristisillan puisto. Lemminkäisen kalliot ovat hieno paikka bongata lentokoneita, mutta se jäi ensimmäisellä kierroksella haaveeksi. Retki katkesi sadekuuroon. Jatkoimme kuitenkin toisena päivänä. Tikkurilasta taas liikkeelle. Ristisillan puiston jälkeen Hiirilammet, perennapuisto, Malminiitty, Hiekkaharjussa Punaisten muistomerkki, Hakunila, Nissbackan kartano, Fazerila, Vaarala ja minulle päivän kohokohta: Håkansbölen kartano ja sen puisto.

Tikkurila jokirantaa myöten

Tikkurilassa valitsimme lähtöpaikaksi Heurekan, jonne ajoimme autolla. Olemme jo ehtineet useita kertoja kaivata paperista Vantaan pyöräilykarttaa, joten etsimme ihan ensimmäiseksi Tikkurilan asemalta Dixi-ostoskeskuksen toisesta kerroksesta Vantaan matkailuinfon ja saimme sen ja vähän muutakin tarpeellista.

Alas rantaan, jossa vauhti hidastui melkein kävelyksi. Näiden maisemien läpi ei vain voi polkea katselematta ympärilleen. Keravanjoen pohjoispuolella polku oli lähellä jokea ja ilmeisesti kapeampi kuin eteläpuolinen pyörätie. Meille sopi mainiosti näin. Viertolan puisto on mainittu koirapuistoksikin ja koiranulkoiluttajia näkyi kyllä.

Bäckbyn puistoa kuvattiin Vantaan sivuilla suosituksi virkistyspaikaksi, jonka nurmikentällä on aina paljon auringonottajia ja ulkoilijoita. Siis täällä? Aurinkoa päivästä ei ainakaan puuttunut. Vähän kauempana olevassa leikkipuistossa näkyi vähän liikettä.

Puiston vieressä on Bäckbyn kartano, joka nykyisin toimii tilausravintolana.

Kylmäoja

Itävaltalainen ystävämme oli ihmeissään, kun hän Suomessa vieraillessaan näki siellä täällä puistoissa ja rannoilla kummallisia telineitä, joilla lojui märkiä mattoja. Joka vuosi hän jaksaa ihmetellä matonpesukuviamme. Tämä touhu on kyllä jotain todella perisuomalaista. Mäntysuopa tuoksuu monessa kodissa ja koetaan kodikkaaksi, vaikka kaikki pestävät matot eivät enää perinteisiä räsymattoja olekaan. Näitä kuivan maan pesupaikkoja on paljon, Vantaallakin yksitoista. Kylmää vettä tulee hanoista ja jätevedet menevät kaupungin viemäriverkostoon. Paljon parempi konsepti kuin takavuosien merenrantapesupaikat.

Tämä matonpesupaikka on Kylmäojan varrella. Kylmäoja tarjoaa kauniin ja leppoisan pyöräreitin Keravanjoelta Simonkylän suuntaan ja myös pieniä pysähdyspaikkoja penkkeineen.

Koivuhaan arboretum eli Ystävyydenpuisto

Sitten mutka vasemmalle Koisotielle ja edessä on Ystävyydenpuisto eli Koivuhaan arboretum. Sitä ennen kuitenkin pikkuinen yllätys, aitaus, jossa on lampaita. Taulussa sanotaan, että nämä lampaat ovat töissä Vantaan niityillä. Syöttöpaikkoja olikin enemmän kuin lampaita, joten taisivat olla sitten jossain muualla töissä? Oli siellä muutama paikalla pikkulasten ihmeteltävänä.

Koivuhaan arboretum on toiselta nimeltään Ystävyydenpuisto, koska vihervuonna 1985 lukuisat yhdistykset ja yritykset istuttivat sinne nimikkopuunsa niin sanotussa ystävyyspuistotapahtumassa. Arboretumiin on siellä luonnostaan kasvavien parinkymmenen puulajin lisäksi istutettu 150 puulajia. Hienoja puita riittikin, niillä oli vieressään nimet, ja helpot polut risteilivät pitkin aluetta. Arboretumista ja sen puista on olemassa laaja tietopaketti.

Ruskeasannan kappeli ja hautausmaa

Kun Helsingin pitäjän kirkon eli Pyhän Laurin kappelin hautausmaan tila alkoi loppua, perustettiin tänne uusi hautausmaa 1887. Sitä on laajennettu 1930-luvulla ja sen uusin alue on otettu käyttöön 2019, jolloin alueelle luotiin perinteisen arkkuhautausmaan ja uurnahautausmaan lisäksi erillinen arkkulehto, jonne vainajat haudataan arkussa mutta ilman omaa nimettyä paikkaa tai muistokiveä, sekä tuhkien sirottelualue. Kappelin edessä on pieni sankarihauta-alue ja muualle haudattujen vainajien muistolehto. Alueen sivussa on myös islamilainen hautausmaa.

Punainen hirsikappeli on tunnelmallisen näköinen ja sen edessä on muualle haudattujen muistomerkki ja pieni sankarihautausmaa ja lähellä myös mielenkiintoinen kellotapuli.

Helsinki-Vantaan lentokenttä ja ympäristö

Tässä osassa reittiämme emme oikein onnistuneet, tai oikeastaan onnistuimme vain kunnolla eksymään. Lähdimme pientä ulkoilutietä myöten hautausmaan sivulle, koska siellä näkyi mielenkiintoinen lampi. Jyrkän rinteen alapuolella kaunis lampi tarjosikin niin huikeita kuvakulmia, että Juha melkein tärisi pelosta, kun etsiskelin kameralle sopivaa näkymää. Löysin useitakin.

Ja sitten alkoi sekoilumme. Jatkoimme samaa pikkutietä, koska karttamme mukaan sitä pitkin piti päästä lentokentän suuntaan. Löytyikin sorttiasema.

Sen jälkeen olimme aika ymmällä suunnista ja lopulta kiertelimme ilmeisesti jotain huoltopolkua korkean aidan takana ja parinkymmenen minuutin pyöräilyn jälkeen olimme samalla sorttiasemalla. Eli jos haaveilee pyöräilevänsä lentokentän suuntaan tai jopa sen ohi Lemminkäisen kallioille asti, Ruskeasannan jälkeen ei kannata pikkupoluille lähteä. Lentokentän suunnalla näkyi jo sen verran tummia pilviä, että päätimme kääntyä takaisin Tikkurilaa kohti.

Harmi, Lemminkäisen kalliot ovat hieno lentokoneitten bongauspaikka. Paras muistomme sieltä on viime vuodelta. Lentokoneista kiinnostunut pojantyttäremme halusi viettää siellä 11-vuotissyntymäpäivänsä. Piknikseurueemme vilkutteli laskeutuville koneille noin kerran minuutissa.

Ristisillan puisto

Simonkylästä löysimme taas yhden eväshetkihelmen. Ristisillan puisto ja sen lammet olivat niin kaunis ympäristö, että emme olisi malttaneet lähteä niin kiireesti eteenpäin kuin uhkaavat pilvet vaativat. Puiston takana näkyy Hiekkaharjun vanha vesitorni.

Ja niinpä siinä sitten kävi niin, että sadekuuro ehti kastella sekä meidät että kadut. Hetkeksi pysähdyimme puun alle pahimmassa sateessa ja siitä otin kuvan Vantaan ortodoksisesta Kristuksen taivaaseen astumisen kirkosta.

Tämän jälkeen pyöräilyyn tuli parin päivän sadetauko, mutta jatkoimme tästä, tulimme uudelleen Tikkurilaan ja aloitimme siitä, mihin olimme jääneet. Tässä kuitenkin sitä ennen tämän päivän pyöräilyreittimme.

Heureka ja Tikkurila

Heureka on sadepäivälistallamme, eli paikka, jonne mennään, kun ei voi olla ulkona. Osa lastenlapsista haluaa ja pääsee mukaan varmasti myös.

Heurekan ulkoseinässä oleva Anssi Asunnan kuutiotaideteos on Juhalle rakas ja tärkeä. Anssi Asunta oli kollega, jonka vastaava taideteos on myös heidän yhteisen työpaikkansa Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun pihalla.

Heurekan ulkopuolellakin on nähtävää. Esimerkiksi suomalaisten kivilaatujen kokoelma ja Tikkurilankosken yli johtava silta, jonka kaiteeseen on kiinnitetty muissa maissa paljonkin yleisempiä rakkauslukkoja.

Tikkurilan torilla oli myyntikojuja ja kahviloita. Paikan viihtyisyys ilmeisesti paranee lähivuosina, ainakin rakennusten seinissä olevat tekstit ovat rohkaisevia. Merja Rankin suunnitteleman kuparinvärisen Tarinapuun takana avautuu 2017 toteutettu Kirjastopuisto, jossa on paljon aktiviteetteja eri ikäisille. Kirjastopuiston tarjoamaan miljööseen ovat asukkaat olleet Vantaan Sanomien mukaan tyytyväisiä, sen sijaan tori on saanut paljon kritiikkiä ahtaudesta, levottomuudesta ja parkkipaikkojen puutteesta. Tulevaisuus näyttää, paraneeko senkin miljöö, kun rakennustelineet vähenevät.

Lisäys 2021. Tikkurilan kirkko on valmis ja on todella hieno.

Kristuksen taivaaseenastumisen kirkko

Kirkko on Tikkurilan ortodoksinen kirkko. Pysähdyimme hetkeksi sisäpihalle ja yllätykseksemme ovikin oli auki. Kirkko oli kuitenkin remontissa, joten sinne pääsi kurkistamaan vain sivuhuoneeseen, jonne ilmeisesti oli remontin alta siirretty esineistöä.

Ristisillan puisto ja Hiirilammet

Ristisillan puistoon olimme päätyneet retkemme ensimmäisenä päivänä kiireiselle kahvitauolle ennen sadekuuroa. Halusimme palata. Istahdimme samalle penkille, kaivoimme vähän välipalaa esille ja henkäisimme auringon paisteessa.

Matkamme jatkui Hiirilammen puistoon, jossa on pieni ja monipuolinen perennapuisto. Pörriäisiä surrasi runsaasti kukissa. Puiston kivetyllä osalla on penkkejä, joille voi istahtaa katselemaan monenlaista kukintaa. Siementen toivelistalle tuli täältä ennen tuntemattomiakin ideoita.

Hiirilammet ovat omakotiasutuksen keskellä. Kaksi lampea, niiden ympärillä oleva metsä ja siinä risteilevät polut ovat varmasti asukkaitten suosiossa. Lampien reunoilla olevilla penkeillä joku näkyikin istuskelemassa ja nauttimassa tunnelmasta. Tämä kevät on ollut itselleni hortoilun löytämisen kevät ja siksi halusin kuvaan nimenomaan nätin nokkosen.

Malminiitty

Malminniityn frisbeepuisto on pyöräilyreitin vieressä. Luin jälkeen päin puistosta muutaman arvostelun, jossa radan mainittiin sopivan hyvin aloittelijoille. Pitäisiköhän joskus kokeilla toinenkin kerta, koska ensimmäisestä kokeilusta on jo vuosia aikaa? Aloittelijalle jo arvosteluissa käytetty sanasto ei kuulostanut suomen kielen sanastolta ollenkaan (hysse, muki, pirkku, holari jne.) Luulen, että pyöräilyn lisäksi voisin hyvin nauttia mistä tahansa liikunnasta koivujen keskellä.

Hiekkaharjun uusi ja vanha vesitorni näkyvät Malminiityn kerrostalojen takana. Alueella on hyvin paljon VVO:n ja kaupungin vuokrataloja ja olen usein kuullut nimen liitettävän Vantaan huono-osaisten alueiden joukkoon. Ympäristöstä en valittaisi, enkä hyvistä liikenneyhteyksistä. Tässä kohdassa seisomme hyvällä tämän niityn halkaisevalla pyörätiellä ja saavumme kohta Hiekkaharjuun.

Hiekkaharjuun saapuessa näemme hauskoja värikkäitä taloja, ja Sipulipuisto jo nimenä houkuttelee kurkistamaan. Lasten leikkipuistohan se lähinnä on.

Punaisten muistomerkki

Hiekkaharjun aseman jälkeen käännyimme Jokiniemen suuntaan Urheilutielle. Urheilukeskusta vastapäätä kadun toisella puolella on Vantaan Punaisten muistomerkki. Se on pystytetty tänne 1946, koska Tikkurilan taistelut punaisten ja valkoisia auttamaan tulleiden saksalaisten välillä käytiin juuri tällä alueella. Saksalaiset onnistuivat siinä, mitä halusivatkin, eli katkaisemaan junayhteyden Helsinkiin ja punaisia kuoli kuutisen kymmentä. Osan jäännöksiä on löytämättöminä juuri tässä mäntymetsässä.

Dickursby skola

Tikkurilan ruotsinkielinen alakoulu on siinä mielessä mainittava, että se on aloittanut 1896 ja sen alkuperäinen koulurakennus on vielä on käytössä. Sisäpihan vanhassa puurakennuksessa annetaan esiopetusta. Siinä toimii myös Hiekkaharjun kirjasto.

Hakkilan kivisilta

Hakkilan kivisilta Keravanjoen yli on Jokiniemen muinaispuistoalueen vieressä. Se on ollut osa Kuninkaantietä, nykyisin vain kevyen liikenteen väylä.

Honkanummen hautausmaa

Hautausmaa on ihan nimensä näköinen. Honkien nummi. Puisto tarjoaa mukavan kävelyelämyksen, vaikka ei hautoja täältä etsikään.

Honkanummen hautausmaa on Helsingin seurakuntayhtymän omistuksessa, vaikka se sijaitsee Vantaalla, eli se on hyvin monille helsinkiläisille Malmin hautausmaan ohella varmaan tutuin hautausmaa, onhan sinne haudattu yli 60 000 vainajaa. Metsämaastossa sijaitsevalla hautausmaalla on erityiset hauta-alueet muun muassa lapsille, helsinkiläisille muslimeille sekä helsinkiläisille ja vantaalaisille tunnustuksettomille vainajille.

Kahdessa kappelissa järjestetään siunaustilaisuudet.

Monet hautamuistomerkit ovat taidetta.

Muutaman sadan metrin päässä Honkanummen kappelin takana on metsäalue, jonka reunalla on jättimäisiä siirtolohkareita matalalla kukkulalla. Sen vieressä on kangasmetsää mäntyineen. Aluetta ei ole aiemmin otettu hautausmaakäyttöön juuri näiden siirtolohkareiden vuoksi, mutta nyt ne tekevät uudentyyppisestä metsähautausmaasta vaikuttavan ja sopivat hyvin nimettömien vainajien muistelupaikaksi.

Alueelle haudattavat vainajat saavat muistolaatan kauniisti ruostuneesta teräksestä tehtyyn seinämään. Osa haluaa, että heidän nimeään ei näy missään. Siirtolohkareet ovat silloin kaikkien yhteinen nimetön muistomerkki. Niiden keskelle on rakennettu myös muistelualue, jossa on penkkejä ja tasoja esimerkiksi kynttilän sytyttämiselle.

Hakunila ja Nissbackan kartano

Ajelimme Kyytitietä Hakunilan puolelle ja katselimme Porttipuiston ostosaluetta ihan eri näkökulmasta kuin aikaisemmin, jolloin olemme lähinnä kaartaneet jollekin parkkipaikalle. Usein Ikean. Edetessämme Hakunilantietä osuimme yhdelle päivämme hauskimmista sattumanähtävyyksistä, eli Vaunukallion puistoon. Leikki- ja pelialueitten sekä nurmikenttien ja puitten lisäksi meitä odotti liikuttava sanoma.

Vähän eteenpäin Hakunilantietä ja sitten käännös Sotungintielle, niin olimmekin jo Nissbackan kartanon tienhaarassa. Kyltti väitti paikan olevan kiinni, mutta jatkoimme silti. Ja näimme sen, mitä ensisijaisesti halusimmekin, ja mikä tänä kesänä oli ainoa mahdollisuus, eli Laila Pullisen veistoksia paikan nurmikkopihalla.

Tämäkin on yksi niistä paikoista, jonne haluaisin palata, sitten kun se on auki. Katselin veistospuiston ja kartanon esittelyn virtuaalisena. Samalla kun käymme täällä, haluaisin etsiytyä myös lähistöllä olevaan Leonardo da Vilhun veistospuistoon, josta en tiennyt ennen kuin törmäsin edellistä linkkiä katsoessani senkin esittelyyn.

Sekoilua ja sattumanähtävyyksiä

Seuraavaksi meidän oli tarkoitus kääntyä Ojangon ulkoilualueelle Kormuniitynojalle ja Håkansbölen kartanon suuntaan, mutta puutteelliset kartat eivät ohjanneetkaan oikein, vaan eksyimme kunnolla emmekä olleet edes pyörätiellä. Tajusimme tilanteen ajettuamme niin pitkälle Sotungintietä alamäkeen, että päätimme jatkaa. Ei ollut kovin kivaa ajaa autojen kanssa samaa tietä, jolla ei ollut edes kunnon pientaretta ja Länsisalmentielle käännyttyämme tilanne oli vielä kurjempi, vaikka huonomminkin voisi olla. Sähköavusteisilla pyörillä on helppo pitää kunnon vauhtia ja päästä ylämäetkin mukavasti, ettei ainakaan tarvitse kävellä pientareettomalla tiellä. Onni oli vielä silläkin lailla matkassa, että näimme kolme mielenkiintoista kuvaa.

Tälle kartanonnäköiselle talolle en löytänyt nimeä, mutta nätti se oli.

Seuraava näkymä loksauttikin sitten suun auki ja läväytti silmät selälleen. Mikä tämä on! Keskellä suomalaista metsää?

Etsin kotona kartan perusteella ja löysin rakennukselle selityksen ja nimen. Suomen Vietnamilaisten Buddhalaisuus Yhdyskunta. Olisipa mielenkiintoista päästä joskus sisälle katsomaan. Hesarista löysin artikkelin, josta tämä kuva.

Vuonna 1994 rakennetun Länsisalmen sähköaseman kolme vuotta sitten uudistettu tulos on Kehä III:n ja Porvoonväylän liittymässä. Kaariportaali ja lasinen muuntoaseman julkisivu suunniteltiin uudistuksen yhteydessä, sillä asemasta haluttiin tehdä näyttävän näköinen. Tulee mieleen Eero Saarisen vastaava luomus eli hänen 1960-luvulla suunnittelemansa tunnettu Gateaway Arch -muistomerkki St. Louisissa Yhdysvalloissa.

Kaari näkyy parhaiten autoilijoille, koska se on autoväylän päällä ja erityisen näyttävä pimeällä valaistuna. Tästäkin oli muutama päivä sitten juttu Hesarissa, josta tämä yökuva.

Fazerila – Fazerin vierailukeskus

Sitten teimme pienen piston tarkoituksella pois lyhimmältä reitiltä. Olimme jo kahtena edellisenä päivänä valinneet sadepäivän vierailukohteeksi Fazerin vierailukeskuksen ja nyt oli oiva tilaisuus ottaa selfie sen edessä pyörien kanssa. Paikka oli jo kiinni, joten saimme rauhassa leikkiä kameran itselaukaisijalla.

Fazerin vierailukeskus on monella tapaa antoisa. Opastettu maksullinen kierros antaa mukavasti tietoa Fazerin historiasta ja tuo meidän ikäisellemme jo paljon muistojakin. Opastetun kierroksen lopuksi tarjottava vartin vapaa suklaansyöntihetki kiehtonee erityisesti lapsia, kuten näytti tekevän meidänkin lastenlapsiseuran suhteen edellisenä päivänä ja Fazerin myymälässä on monipuolisesti tarjontaa. Osa tarjoushinnoinkin. Täydensin eväsvarastoamme yhdellä ehdottomista suosikeistani, eli Oululaisen kaurakorpuilla huomattavasti alle kaupan hintojen ja leipiä ja Alku-myslejä ja muita tuotteita puhumattakaan suklaasta kannettiin mukaan kassikaupalla. Enemmän kuin olisin ikinä uskonut.

Vaaralan kappeli

Vaaralan kappeli on mielenkiintoisen näköinen rakennus keskellä värikkäitä puutaloja. Se ei enää ole evankelisluterilaisen kirkon käytössä, mutta ovesta luimme, että siellä edelleen järjestetään helluntailaisten tilaisuuksia.

Håkansbölen kartano

Jo ajaminen Håkansbölen kartanon suuntaan auringon täplittämällä puistoisella pyörätiellä oli silkkaa nautintoa.

Ja kun kartanon päärakennus pilkisti esiin puiden takaa laskevan auringon valossa, odotukset vain nousivat.

Toiselle puolelle puistoon kannatti ehdottomasti kävellä katsomaan sekä kukkia että kaunista rakennusta.

Puistossa oli myös pienen sillan takana alue, jolla oli kutsuvasti pari penkkiä, mutta sen olivat huomanneet jo jotkut muutkin, joten etsimme itsellemme toisen penkin ja kaivoimme loput eväät esille. Tässä maisemassa kannatti todellakin viettää hetki ja sulatella pyöräretken kokemuksia.

Päivän retkestä oli jäljellä vielä paluu Tikkurilaan, jossa auto odotti Heurekan parkkipaikalla. Meidän tapamme edetä on hidas. Hitaista hitain varmaan. Olimme olleet liikkeellä jo noin kahdeksan tuntia, joten tässä vaiheessa päätimme, että emme enää varsinaisesti pysähdy missään. Pientä kivaa oli matkan varrella vielä kuitenkin.

Käärmekallio Kehä III:n varrella ei muutenkaan olisi ehkä ollut meitä varten, se lienee enemmän kiipeilijöiden paikka.

Porttipuiston ostosalueen ohi oli tänään helppo ajaa. Seuraavana päivänä Juha kyllä sanoi, että olisipa pitänyt poiketa Partio-Aittaan ostamaan uusia sukkia.

Tämän läpiajoalueen nimi on helppo arvata. Paikan nimi on Kuusikko.

Ja sitten löytyi Tikkurilan kupeesta paikka, josta tekisi ottaa mieli selvää paremmin ja palata. Maalarimuseokin voisi olla kiinnostava, onhan kysymys Tikkurilasta. Konungsin kartano.

Juha väittää usein, että olen suorittajaluonne. Mikään ei riitä. Kertooko siitä sekin, että kun parkkipaikalle tullessani huomasin, että pyörän matkamittarissa oli kilometriä vailla 40km, ajoin vähän matkaa toiseen suuntaan ja takaisin, että sain lukeman ylittymään? Ainakin samalla sain kuvan yhdestä lempimaisemastani eli valkoisista koivunrungoista vihreyden keskellä.

Näissä kahdessa kartassa on suunnilleen pyöräilymme reitti. Jaoin sen kahteen, että sain paikat merkittyä selvemmin, eli samana päivänä kiertelimme nämä maisemat. Matkaa tuli siis se 40km.

Näidenkin reittien pääkohdat löytyvät Vantaa pyöräillen -sivustolta pääasiassa reiteiltä 2 ja 3.