Onko sadepäivä ongelma Aurinkorannikolla?
Kun Aurinkorannikolla sataa, se on tapaus. Siitä keskustellaan, Olé-lehti julkaisee kyselyn sadepäivän vietosta, lätäkkökuvia jaetaan sosiaalisessa mediassa, palmukateelliset kotimaahan jääneet näyttävät meille pitkää nenää, ja lyhyelle aurinkolomalle matkustaneet harmittelevat kohtaloaan.
Ei hätä ole tämän näköinen. Meillä oli hyvin onnistunut päivä. Vierailu Malagan Outletissa johti hauskaan tapaamiseen, Alhaurin de la Torren puutarhamyymälä yllätti ihanuudellaan ja Ja Aurinkorannikon luonto kiittää sateesta myös.
Aamulla mietimme mekin aktiviteettejamme. Yksi mahdollisuus olisi aina suunnistaa sisätiloihin, esimerkiksi Malagan museoihin tai paikallisiin ostoskeskuksiin. Malagassa on muutama museo vielä käymättä. Museo Automovilista de Malaga, Museo del Vidrio y Cristal de Málaga, Carmen Thyssen ja Pompidou-keskus ovat vielä listalla. Suosikkimme, eli Museo Interactivo de la Músican ja muutamia muitakin olemme toki käyneet.
Ostoksille?
Jonkinlainen laiskuus voitti ja päädyimmekin tekemään kävelylenkkiä meille ennestään tuntemattomaan ostoskeskukseen. Fuengirolan Miramar, Marbellan Cañada, Malagan Plaza Major, Larios ja El Corte Ingles -tavaratalot ovat tuttuja, mutta Malagan Factory Outletissä emme olleet koskaan käyneet. Helppohan sinne oli löytää.
Tää ei vain ole yhtään meidän juttu. Kävelin ikävystyneenä pitkin käytävää selattuani kiltisti joitain 60% alennustankoja innostumatta mistään. Kun ei tarvitse mitään, ja mielessä on, että ei ole tilaa eikä turhaa rahaa, niin miksi sitten kulkee. Ymmärrän kyllä, että joku muu innostuu.
Mutta sitten yhtäkkiä päivä muuttui ihan muuksi.
Anna sattumalle mahdollisuus
Kuulin vierestäni suomen kieltä, vilkaisin sivulleni ja huomasin tutun naisen siinä ja hänen edellään harppovan tutun miehen. Pari kertaa lyhyesti tavattuamme olimme iloisia tavatessamme uudelleen. Istahdimme kahville ja siinähän se aika kului tosi rattoisasti. Huomasimme elämäntilanteittemme leikanneen monessa kohtaa, oli varmaan kymmeniä yhteisiä tuttuja, olimme opiskelleet osin samoja asioita, toimineet samanlaisissa työyhteisöissä ja jopa harrastukset olivat yhteisiä. Matkablogien kirjoittaminen ei ollut ollenkaan ainoa yhteinen juttu. Tämän jälkeen varmasti tunnistamme toisemme samoilla messuilla ja samoissa konserteissa ja iloitsemme tapaamisista. Asko Leppilammen matkablogiin löydät linkin tämän tekstin lopusta.
Anna sattumalle mahdollisuus. Aurinkorannikko on täynnä ihmisiä, joiden kanssa sinunkin elämäntilanteesi ovat varmaan leikanneet. Olette kokeneet samoja haasteita lasten kanssa, tykkäätte samoista asioista. Hymyillen pääset alkuun. Sadepäivänä voit vaikka pistäytyä sisään Aurinkorannikon seurakuntakodin kahville tai kirjastoon, hakeutua Sofia-opiston tai Suomelan tapahtumiin tai istua kahville tai syömään paikkaan, jossa on muitakin. Usein kuulee jotenkin paheksuttavan Los Bolichesin Suomi-kuplaa ja yhteisöä, mutta mitä vikaa siinä on? Valtava määrä kivoja ja ystävällisiä ihmisiä ympärillä.
Viveros Guzman – puutarhamyymälä
Fuengirolan suomalaisten keskustelupalstalta olin huomannut vinkin Viveros Guzmanin puutarhamyymälästä Alhaurin de la Torressa. Se näytti houkuttelevalta, joten syötimme osoitteen navigaattoriin: Camino Joaquín Blume, 29130 Alhaurín de la Torre.
Hui, mikä paikka! Odotin vähän kukkia, pensaita, ruukkuja ja ehkä jotain pientä jouluista. Mutta paikkahan oli upea. Joulu näkyi voimakkaasti heti ovelta.
Joulukuuset odottivat kotiin vientiä ja koristelua.
Myös espanjalaiseen jouluun kuuluvat lumiukot ja huurteinen lumi. Tästä kuvasta taitavat eläimet puuttua, mutta oli siellä tornin juurella porojen lisäksi ainakin pandoja ja hylkeitä. Ehkä juuri niitä ei suomalaisen kasvihuoneen asetelmissa olisi nähtykään.
Vaikka kuninkaat (tai kuten meilläpäin sanotaan Itämaan tietäjät) tuovat lasten lahjat vasta loppiaisena, joulupukkikin on näyttävästi esillä.
Ja valoja, valoja valoja.
Espanjan jouluun kuuluvat olennaisesti myös seimet. Täältä sai kaikkea niiden rakentamiseen. Ostimme tietäjät, joita olen jo omaan kotiseimeemme vähän etsiskellyt.
Kukkia riitti myös.
Hyllyltä olisi voinut napata myös vaikka kissan, koiran, pupun tai jonkun linnun omalle pihalleen.
Näiden näkymien edessä sekoaisin toukokuussa kotona varmasti. Lompakosta lähtisivät viimeisetkin setelit ja kotipiha kukoistaisi. Hintalaputkin olivat houkuttelevia. Omiin pelargonioihin uhraamillani rahoilla täältä saisi paljon enemmän.
Ja patsaatkin löytyisivät.
Mahtavat ruukut.
Ja puutarhakalusteet.
Joulupukkiin ei täällä kovin vakavasti suhtauduta. Nämä lekottelevat ruohikossa kukkaruukuissa ja hymyilevät sieltä meille.
Puutarhamyymälän toisessa kerroksessa oli myös yllättävä sisustusliike. Jos on tarvis saada ylikoristeellisia peilejä, lamppuja ja tauluja, täältä löytyy.
Sadepäivä sopii opiskeluun
Enkä minä olisi minä, ellen olisi opiskellut ulkoilun puutteessa jotain hyödyllistä. Esimerkiksi kerrannut joulusanastoa espanjaksi.
Kävin jo pari viikkoa sitten yhden Sofia-opiston kokkikurssin kaloista ja äyriäisistä (suosittelen!), mutta Espanjan herkut huutavat muutakin osaamista. Löysin Youtube-videon granaattiomenan kuorimisesta. Se näytti kovin helpolta, mutta vaikka tein ihan niin kuin siinä neuvottiin, kyllä reilusti yli puoli tuntia kulutin kahden hedelmän siementen irrottamiseen. Osaatko sinä? Kerro kikkasi. Tätä videota katselin: https://www.youtube.com/watch?v=Z-0GjqQfydA
Vähän paremmin onnistuin kerratessani digitaitojani Ylen Digitreenien peruskurssilla. Taitaa olla vasemmalla pokaali jokaisesta käymästäni osiosta. Oli ihan kiva, sopivantasoinen kertaus itselleni.
Menen kohta nukkumaan, mutta vietän hetken kuunnellen espanjaa Netflixin avulla. Espanjankielisten sarjojen tarjontaa on ihan mukavasti.
Tämä sadepäivä päättyköön joulukukkaan tänään. Huomenna on toinen, toivottavasti elämä yllättää yhtä positiivisesti kuin tänään.
Retkeilemme edelleen ja jos tykkäät seurata meidän juttujamme, voit käydä tykkäämässä meidän Facebook-sivusta, niin pysyt paremmin kuulolla.
Asko Leppilammen matkablogin löydät täältä: Appa matkustaa.
Minä halkaisen granaattiomenan puoliksi ja hakkaan puukauhan pyöreällä puolella ison kipon päällä siemenet irti. Toimii 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Mirva, yritän hakea jonkun hyvän keinon saada granaattiomenan siemenet syöntikuntoon. Tuo sinun keinosi on erilainen kuin näkemälläni videolla, menee heti kokeiluun! Kiitos!
TykkääTykkää
Kauniisti kirjoitat upeasta kohtaamisestamme! Ei ole todellakaan enää sattumaa, että kohtaamme 3 kertaa viikon aikana. Kiitos upeasta parituntisesta kahvittelutuokiosta.
Olet sinä tehokas! Joka päivää puskee upeita juttuja kauniine kuvineen. Mistä tuota energiaa teille tulee? Matkailusta varmaan 🤣.
Kohtaamme taas… Sitä ennen pääsette tekin jossain vaiheessa lukemaan missä me liikuimme ja mitä koimme. Kannattaa seurailla sivustoa http://www.appamatkustaa.fi Tuttuja paikkoja eri näkökulmasta on tulossa. Voikaa hyvin!
TykkääTykkää
No varmasti tulee! Luin saman tien Puerto Banus -juttusi. Hauska nähdä erilaisia näkökulmia ja tuo parkkipaikkaongelma olikin meille ihan uusi. Kyllähän sinä ennemmin olet tehokkuuden ja perusteellisuuden perikuva. Jatketaan ja kiitokset teille molemmille!
TykkääTykkää
Yhtenä syksynä vietimme yhden marraskuisen viikon ”aurinkorannikolla”, mutta enimmäkseen silloin tosiaan satoi. Lyhyellä reissulla shoppailu ei ole vaihtoehto, sillä käsimatkatavaroissa ei paljoa kuljetella, mutta olihan noita museioitakin, Malagassa, ja voihan sitä sateessakin/pilvisellä säällä liikkua, mutta jäi ainakin tuolla kertaa Aurinkorannikon idea huomaamatta 🙂
TykkääTykkää
Aurinkorannikosta on niin monilla niin vääristynyt mielikuva. Tänne tullaan talvisaikaan viikoksi ja kuvitellaan, että koko ajan on hellettä. On se joskus totta, viime vuonna otin aurinkoa terassillamme joulukuussa ja tänään tein pitkän kävelylenkin teepaitasillani, mutta kyllä täällä enemmän on viileähköä ja sade on kuivan kesän jälkeen enemmän kuin tervetullutta. Tällä hetkellä vaihtoehtona ovat sisätilojen joulukoristelut ja jouluseimet, jouluvalot ja turrón- ja suklaamuseot. Juuri nyt ajelemme katsomaan jouluvaloja. Kiitos kommentistasi!
TykkääTykkää
Kun asuin vielä Gibraltarin kupeessa meillä saattoi sataa parikin viikkoa putkeen – yleensä yksi sateinen jakso marras-joulukuussa ja toinen helmi-maaliskuussa. Mukana tuli tulvia ja kaikkea muuta eksoottista ja muistan, kuinka kadehdin eräs helmikuu kun emme voineet viikkoihin tehdä muuta kuin tuijottaa sadetta ikkunoista suomalaisia perheitä, jotka olivat pulkkamäessä…
TykkääTykkää
Nuo sateiset päivät näyttävät olevan sellaista, mitä kukaan tänne tuleva turisti ei odota. Kyllä noita sateisia päiviä nyt marraskuulla taaskin muutama on ollut ja toissa vuonna helmikuu oli sateisempi ja kylmempi, mitä olisimme toivoneet. Mutta kun oikeasti tajuaa, miten paljon luonto täällä noita sateita tarvitsisi, niin ei se mitään haittaa. Ihmettelin vain, miten yksikin kunnon sadepäivä sai niin paljon kommentointia aikaan, että ihan Olé-lehtikin pisti kyselyn pystyyn. Kiitos kommentistasi!
TykkääTykkää