Rotterdamin kartta kävelyretkelle

Rotterdam on sekä kotoisa kävelykohde että täynnä nähtävyyksiä. Suunnittelimme etukäteen kävelyreitin niiden nähtävyyksien kautta, jotka halusimme nähdä: Rotterdamin merimieskirkko, Euromast, Erasmus-silta, Kuutiotalot, kauppahalli ja Rotterdamin kaupungintalo. Laitoimme varmuuden vuoksi myös pari museota kartalle, mutta niiden kanssa olisi tullut kiire. Suunnitelma oli hyvä runko, mutta muutakin matkan varrelle kehkeytyi. Kaikkein hauskin kokemus ja muutos matkaan oli vesitaksi Euromastilta vanhaan kaupunkiin lähelle kuutiotaloja ja kauppahallia.

Ensimmäiseksi Juha jonotti paperikartan rautatieaseman turisti-infosta ja katseli samalla ylhäällä videolla pyörivää mainosta Rotterdamin tapahtumista. Erityisesti tihrustimme, olisiko maratonjuoksijoiden joukossa tuttuja kasvoja. Tytär ja vävy kävivät sen keväällä juoksemassa.

North See Jazz Festival kiinnosti myös.

Rotterdam on täynnä näyttävää modernia arkkitehtuuria. Aika villi asemarakennus.

Aseman lähellä olevat modernit pilvenpiirtäjät olivat hauskan värikkäitä.

Katukäytävillä törmäsimme pariinkin mielikuvituksellisesti väritettyyn possuun. Emme keksineet, liittyisikö tämä johonkin. Ehkä olivat ravintolamainoksia?

Muutama muraalikin nähtiin.

Modernien talojen lisäksi toki myös näitä vanhoja koristeellisia ihanuuksia.

Näillä kaduilla näimme myös ensimmäistä kertaa tällaisia pyöräsuojia.

Rotterdamin merimieskirkko

Merimieskirkot ovat osa kirkon ulkosuomalaistyötä ja toimivat monin tavoin ulkomailla tilapäisesti tai vakituisemmin oleskelevien suomalaisten kokoontumispaikkoina tarjoten kotoista tunnelmaa.

Meille kotoinen tunnelma tuli tänään korvapuusteista ja karjalanpiirakoista, jotka nautimme kodikkaalla pihalla  leikkipaikan liepeillä lähellä saunarakennusta.

Sisätiloissa on monenlaista kokoontumistilaa.

Ja mitäpä suomalaispaikka olisi ilman mahdollisuutta ostaa Fazerin suklaata, Marimekkoa ja muumisateenvarjoja.

Ja ehdoton lisäbonus tuli siitä, että saimme kivoja vihjeitä Rotterdamin kävelyllemme. Niiden ansiosta löysimme myös ihastuttavan Norjan merimieskirkon ja vesitaksin.

Norjan merimieskirkko

Norjan merimieskirkon rakennus on Norjasta siirretty puinen kirkko. Suomen merimieskirkolta saamamme vihjeen perusteella osasimme katsoa oikeaan suuntaan puiston laidalla ennen Euromastia, muuten koko rakennus olisi voinut jäädä huomaamatta. Älä kulje ohi, tämä on kaunis!

Kirkko sattui olemaan vielä auki, joten pääsimme sisällekin katsomaan erikoista ja kaunista rakennusta.

Kahvilatarjontaa ja kokoontumistilaa oli täälläkin.

Euromast

Seuraavaksi Juha jo katselikin huolestuneena edessä näkyvää Euromastia, jonka olin hakenut kävelyreittimme kartalle.

Vielä huolestuneemmaksi, melkeinpä tuskaisen hätääntyneeksi Juhan ilme tuli, kun hän näki, miten näkötornista laskeuduttiin.

Mutta niin vain mentiin. Yhdessä mentiin hissillä näkötasanteelle.

Näin lähellä oli äsken näkemämme Norjan merimieskirkko.

Näkymä yli kaupungin ja sataman oli kyllä ehdottomasti nousun arvoinen.

Ensimmäiseltä näköalatasanteelta oli mahdollisuus nousta vielä korkeammalle panoraamahissillä. Hissille joutui ensin kiipeämään pari kerrosta kierreportaita. Nämä olivat Juhalle jo liikaa.

Näkymät olivat korkeammalta vielä huikeammat. Valokuvissa se ei oikein näkynyt, koska kuvat otettiin lasin läpi.

Lähdimme Euromastilta eteenpäin ja loimme vielä viimeisen katseen torniin. Ensimmäinen tasanne on ravintola, toinen näköalatasanne ja tornin huipulla näkyy se kohta, jonne panoraamahissi vie.

Vesitaksilla läpi sataman

Merimieskirkolla olimme saaneet vihjeen vesitaksista. Kävelimme laiturille, soitin siellä olevaan numeroon ja tilasin meille taksin. Odottelimme sitä puolisen tuntia sataman liikennettä katsellen.

Olimme etukäteen kuvitelleet, että ajelemme rauhallisesti satamaa ja rantoja katsellen ja näemme hienosta näkökulmasta yhden Rotterdamin päänähtävyyksistä eli Erasmus Rotterdamilaisen mukaan nimetyn sillan.   Jo noissa Euromastista otetuissa kuvissa näkyvä silta on reilut 800 metriä pitkä ja sen  pylväs on korkeampi kuin kaupungin korkeimmat pilvenpiirtäjät. Itse asiassa olin kuvitellut, että kävelemme tuolla sillalla, se houkutteli, mutta niinpä vain alitimme sillan hurjaa vauhtia vesitaksilla. Kyytimme oli niin vauhdikas ja pomppuinen, että tuskin pystyin ottamaan matkastamme mitään kuvia. Pidin epätoivoisesti kamerastani kiinni, ettei se putoaisi mihinkään.

Vauhdilla siis sillan alta. Kiva matka joka tapauksessa.

Vanhan kaupungin satamaa lähestyessä vauhti vähän hiljeni, kun kapeassa kanavassa alkoi olla muutakin liikennettä.

Satamassa pystyi sitten taas rauhoittumaan värikkäisiin näkymiin.

Kuutiotalot

Satamasta kävelimme pari korttelia kuutiotaloille.  Ne on suunnitellut arkkitehti Piet Blom 70-luvun lopulla. Talot kuvaavat metsää, jokainen talo on kuin puu. Ihan hassu näkymä!

Yritimme kuvitella, miltä tuntuisi asua tällaisessa talossa. Yksi talo olisi ollut auki päivisin viiteen asti, mutta olimme liikkeellä hitusen liian myöhään. Kuvittelen kuitenkin, että lattiat sisälläkin olisivat suorassa. Hankalinta minusta olisi asua paikassa, jossa koko ajan kulkisi ihmisiä kamerat tähdättyinä ikkunoihini. Väkeä nimittäin oli.

En tiedä, oliko oleskelutilassa talojen asukkaita vai muita, mutta yhdessä siellä katseltiin televisiota.

Talojen sataman puoleisella seinustalla oli myös kiva terassi, jolta oli näkymät satamaan.

Sieltä näkyi myös vanha kymmenkerroksinen Witte Huis, Euroopan ensimmäinen pilvenpiirtäjä, joka selvisi toisen maailmansodan pommituksista, joissa Rotterdamin muu keskusta tuhoutui aika pahoin.

Kauppahalli

Aivan kuutiotalojen lähellä on Rotterdamin tosi mielenkiintoisen näköinen kauppahalli. Kauppahallin pihalle näkyvät kuutiotalot ja niiden vieressä oleva torni.

Ja mitäpä hollantilaiskaupunki olisi ilman valtavaa pyöräparkkia vähän joka paikassa.

Tai pyöräilijöitä vähän joka paikassa isoina letkoina.

Kauppahallin vaikuttavin osa on sen katto joka on yhtä hedelmä- ja kukkamaalausta.  Lienee maailman suurin taideteos?

Rakennus on muutenkin arkkitehtuuriltaan hyvin mielenkiintoinen. Hallin katossa näkyvät aukot ovat asuntojen ikkunoita.

Tästä hallin kuvasta hahmottuu se, että ”tavallinen” kerrostalohan tämä onkin. Sen keskelle vain on jätetty halli. Kauppahalli on ollut olemassa vasta viitisen vuotta.

Ystävällinen ja mielenkiintoinen kävelyretkemme Rotterdamissa alkoi olla lopuillaan.

Grote of Sint-Laurenskerk oli harmiksemme juuri sulkeutunut yleisöltä. Sisällä oli väkeä, mutta näytti siltä, että tilaisuus oli yksityinen, eikä meitä päästetty sisäpuolelle. Harmi, kirkko on kai ainoa keskiajalta säilynyt rakennus koko kaupungissa. Olisihan se ollut kiva nähdä sisältäkin.

Komea kaupungintalo oli reitillämme myös.

Asemaa lähestyessämme pysähdyimme hetkeksi vielä hauskaan puistoon.

Ei voi muuta kuin todeta, että oli yllättävänkin mukava ja monipuolinen päivä Rotterdamissa. Ystävällinen vastaanotto merimieskirkolla, Norjan merimieskirkko, Euromast näkymineen, vesitaksi, kuutiotalot, kauppahalli – kaikki tekivät päivästämme hienon.

Hetkeä ennen rautatieasemaa hoksasimme auki olevan Decathlon-liikkeen. Nyt! Mennääs katsomaan, saako sieltä sitä hulavannetta, josta kaikki nyt puhuvat ja joka on kaikista paikoista loppu. No sai. Alle kahdenkympin matkamuisto tuli kotipihalla ahkeraan käyttöön. Vaille jääneet sukulaiset ovat tätä jo lainailleetkin.

On Hollannissa monta muutakin mukavaa paikkaa. Oikeastaan yllätyimme jostain joka päivä ja joka paikassa. Joko tykkäät meistä Facebookissa? Siellä kerromme pian lisää.