Kysyin Juhalta, mitä espanjalaisia kirjailijoita tai kirjoja hän muistaa. Tuli mieleen kaksi: Cervantes ja Lorca. En yhtään ihmettelisi, vaikka saisin saman vastauksen, vaikka kysyisin monelta muultakin. Eipä siis ihme, että Cervantesin 1600-luvulla luoma ritariromaanien liiasta lukemisesta todellisuudentajunsa menettänyt hahmo Don Quijote hevosensa Rosinanten ja apurinsa Sancho Panzan kanssa on vieläkin hahmo, jonka ympärille luodaan turisteille nähtävää. Ruta de Don Quijote on hyvin esillä alueen turistioppaissa.

Kastilia La Mancha on perinteisesti tuulimyllyjen alue. Sen nimi tulee arabiankielisestä sanasta Al-Mancha, joka tarkoittaa kuivaa aluetta. Alueen joet olivat liian kuivia myllyjen pyörittämiseen, joten asukkaat keksivät ottaa käyttöön tuulivoiman. Täällä Don Quijote hyökkäsi tuulimyllyjä vastaan kuvitellen ne pahoiksi jättiläisiksi. Kaksi kaupunkia kilpailee siitä, kumpi on se oikea näyttämö, jolla taistelut tapahtuivat. Ensimmäinen niistä on Consuegra. Kaupunkia lähestyessä tuulimyllyt näkyvät jo kauas.

Tuulimyllyjen ja linnan alueelle voi ajaa ylös asti. Ensimmäisellä tuulimyllyllä on turisti-info ja myllyyn pääsee sisälle. Jo siitä on hieno näkymä yli Consuegran kaupungin.

Totta kai kiipesimme myllyyn. Pääsymaksu myllyyn ja linnaan oli 5€.

Enpä ole koskaan ollut tuulimyllyssä sisällä. Oli aika hauska ja näppärä laitos.

Pienen kävelymatkan päässä on linna. Sinne olisi voinut myös ajaa, mutta otettiin reippailun kannalta.

Huhtikuisena arkipäivänä ei kovin paljon turisteja ollut liikkeellä, mutta eipä täällä yksin tarvinnut kiipeillä.

Linnan sokkeloissa ja muureilla oli kiva ja helppo kiipeillä. Taisin kyllä itse keskittyä katselemaan enemmänkin ympärilleni maisemiin, joissa oli aivan ihania värejä.

Oli taas yksi maisema, jossa olisin voinut olla hurmaantuneena kauan. Kauan.

 

 

Linnassa oli myös pieni kappeli.

Näilläkin portailla olisin viihtynyt vaikka kuinka kauan, mutta eteenpäinkin oli mentävä.

Näkymät sen kuin paranivat. Kävelin viimeiselle tuulimyllylle asti ihan maisemien takia. Yhdessä oli myös kahvila ja terassi, eli täällä olisi tosiaankin voinut istahtaa pitemmäksi aikaa. Yhtä tuulimyllyä näytettiin koululaisryhmille ja se pantiin ihan oikeasti hitaasti pyörimään käsivoimin.

Ja taas keskityin maisemiin.

Maiseman levollisuus ja värien yhdistelmät ja rytmi näyttivät niin mukavilta.

Myös Consuegran kaupunki näytti houkuttelevalta. Teimme pienen kävelykierroksen Plaza Espanjan lähettyvillä.

Matkamuistomyymälä oli aiheen mukaisesti erittäin keskittynyt Don Quijote -teemoihin. Tuon punaisen ukon olisi saanut tuottamaan leimatun juhlarahan, kun olisi syöttänyt sille oman kolikon. Tai sitten liikkumaan jotenkin. Sinisestä harmaapartaisesta en aina ota niin helposti selvää.

Mielenkiintoisen näköinen katedraali oli tietysti kiinni.

Turisti sai taaskin tyytyä ottamaan kuvia hauskoista ulkoseinistä.

Joen rannassa on kaunis laaja puisto leikkipaikkoineen.

Lähdimme ajelemaan eteenpäin. Ei ollut muuten ainoa liikenneympyrä, jossa Don Quijote, Rosinante ja Sancho Panza olivat keihäs pystyssä hyppäämässä tuulimyllyjen kimppuun.

Ja joka torilla oli varmasti jotain tähän kaksikkoon viittaavaa. Alcazar de San Juanin keskusaukiolla suomalainen Juan kiipesi kaksikon keskelle.

Alcazar de San Juanin jälkeen tultiinkin Campo de Criptanaan, joka Consuegran kanssa kilpailee kunniasta olla se aito Don Quijoten taisteluareena. Täällä oli tuulimyllyjä vielä enemmän ja turisteille ravintoloita. Koululaisryhmiä ja ehkä muitakin turisteja oli liikkeellä enemmän. Jos itse äänestäisin Consuegran ja Campo de Criptanan välillä, antaisin ääneni Consuegralle. Siellä oli parempi fiilis. Mutta valintani ei siis perustu mihinkään faktoihin, pelkkään turistifiilikseen. Vaikka olihan täälläkin ylhäällä kentällä kiva kävellä.

Campo de Criptanassa oli mäellä toinenkin paikka, jonka olisin halunnut nähdä. Erimita de la Virgen de Criptana. Se näytti niin kauniilta tieltä käsin ja ajoimme ylös. Paikka oli kuitenkin ( tietysti) kiinni. Työmiehiä oli maalaushommissa ja ehkä ehostamassa paikkaa muutenkin pääsiäisaikaa varten, jolloin katolisessa maassa juhlitaan joka paikassa.

 

Tyydyimme siis ihailemaan maisemia luostarin pihalta.

Eipä tuo mitään, jatkoimme matkaa. Seuraava näkymä olikin sitten yllätys. Tuulimyllyjä riitti. Poikkesimme pois päätieltä ja tulimme pienelle mukavannäköiselle oleskelualueelle. Harmi, jos olisimme tienneet tämän etukäteen, olisimme kattaneet eväskahvimme tänne, mutta olimme juuri juoneet viimeiset Campo de Criptanan tuulimyllyjä katsellen.

Ruta de Don Quijote todellakin on se juttu täällä. Tämän paikan nimi on Belmonte.

Jotenkin tykkäsin tästä paikasta reitillämme eniten. Oli rauhallista, kävelin yksin mäelle ja vain nautin maisemasta. Ilman ketään muuta. Ilman bussillista koululaisia 🙂

Illaksi ehdimme Cuencaan. Juha pudisteli päätään taas hotellivalinnalleni. La Plaza oli mukavan kävelymatkan päässä Cuencan vanhasta kaupungista ja rotkon reunalla roikkuvista taloista. Oli kuitenkin alkanut vähän sataa, joten teimme vain pienen kävelylenkin ja palasimme takaisin ihmettelemään marokkolaisvaikutteisesti koristeltua huonettamme.

Ajattelemastamme Don Quijote-reitistä jäi toteutumatta poikkeaminen Tomollosaan. Siellä olisi ollut kotiseutumuseo, joka olisi valottanut Don Quijoten kuvitteleman prinsessan eli Dulcinea Tobosolaisen elämää. Tavallinen pullukka maalaistyttöhän hän vain oikeasti oli.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

Hei, jos olet käynyt näissä Don Quijote -paikoissa, jaa kokemuksesi kommentteihin. Päivässä ei paljon ehdi, olisi kiva kuulla lisää.

Seuraavat tällä hetkellä valmiit osat kotimatkastamme voit lukea näistä linkeistä:

Espanjasta kotiin osa 3 Cuencan rotkon reunalla riippuvat talot on täällä.

Espanjasta kotiin osa 4 Lumipyry ja Ciudad Encantada on täällä.

Espanjasta kotiin osa 5 Pyreneitten yli Lourdesiin on täällä.