12 kilometrin kierros Granadassa vei kirkkoihin, puistoihin ja aukioille ja houkutteli sukeltamaan myös historiaan. Granada on helppo ottaa haltuun kävellen. Keskustassa on niin paljon nähtävää, kortteli korttelilta näkyy kaunista ja mielenkiintoista.
(Harmi, joitain kuvia on kadonnut sen jälkeen kun Rantapallon alusta suljettiin)
Granada on yksi niitä kaupunkeja Espanjassa, jossa vielä noudatetaan vanhaa tapaa tarjoilla ilmainen tapas, kun tilaa juoman. Tämä näkymä on yhdeltä suosituimmista tapas-kaduista ihan keskustassa. Tästä lähdimme tänään eteenpäin.
Yksi nätti paikka on heti Katedraalin lähesyydessä Plaza Bib-Rambla. Aina se ei ole ollut niin rauhallinen kuin nyt. Aikanaan siellä on järjestetty härkätaisteluja, turnajaisia ja invisitiotuomioita ja jopa poltettu ihmisiä roviolla, mutta nykyisin sen reunoilla voi kierrellä katsellen kukkakauppiaiden kojuja ja matkamuistomyymälöitä. Ja jos haluaisi kokeilla espanjalaista aamiaista, eli kastaa churroja suklaakastikkeeseen, aukion reunan kahviloista löytyisi siihen hyvä paikka.
Mietin, miksi minulla ei ole parempaa kuvaa aukion keskellä olevasta suihkulähteestä, mutta luin jostain, että siinä irvokkaat hahmot purskuttelevat vettä suustaan ja pitävät harteillaan rakennelmaa, jonka huipulla Neptunus seisoo. Ehkä olivat minulle liian irvokkaita? Sen sijaan kuvassani on etualalla taidokkaasti kaiverrettu lyhtypylväs, jonka jalat kavioineen jäljittelevät hevosen kavioita.
Lähikaduilla näkyi siellä täällä, että pääsiäisviikko eli Semana Santa oli alkamassa muutaman päivän päästä. Erilaisia Kristus- tai Maria-kuvia näkyi ikkunoissa. Tämä verinen Kristus vaatekaupan ikkunassa hepeneiden keskellä ei jotenkin tuntunut sopivan kuvaan, ja katselimmekin vierestä, kun joku muukin oli vahvasti samaa mieltä. Se joku muu oli pari espanjalaismiestä, jotka kiivaasti huitoen käskivät sisältä myyjän (omistajan?) ulos ja sättivät oikein kunnolla. Mielipiteet tietysti ovat mielipiteitä, mutta ehkä pitäisi tarkemmin miettiä kontekstia ja tyyliä sellaisten asioitten kanssa, jotka jollekin ovat pyhiä.
Tämä taulu oli ehkä pysyvämpi kuin pelkkä Semana Santa -juliste.
Granada on yliopistokaupunki. Sen vähän yli 230 000 asukkaasta noin 60 000 on opiskelijoita. Liitimme tämän julisteen jotenkin siihen. Ehkä opiskelijoille oli keskiviikkona oma kulkue? Tätä vaunua säilytettiin viereisessä kirkossa, jonne piipahdimme sisälle. Ilmoitustaululla oli jotain opiskelijatoimintaan liittyvää kyllä.
Kävelimme Calle Jeronimoa suuntana kartalta katsomamme Basílica de San Juan, mutta matkan varrelle sattui siis toinenkin mielenkiintoisen näköinen kirkkorakennus.
Poikkesimme sisällekin. Upea oli.
Basílica de San Juan de Dios on osoitteessa Calle San Juan de Dios, 23. Olin nähnyt tästä basilikasta muutaman niin upean kuvan, että halusin nähdä sen itsekin.
Ensin ihmettä odotellessa muutama ulkokuva.
Ja sitten sisälle. En muista todellakaan missään nähneeni näin kullattua kirkkoa. Tämä ensimmäinen kuva on kirkon eteissalissa olevasta museonäyttelystä.
Kirkon sisällä oli kaikki kultaa. Aivan uskomattomia figuureja ja ornamentteja.
Kirkkoa pääsi ihastelemaan myös ylhäältä parvelta.
Parven katossa oli jo vähän muutakin kuin kultaa. Maalauksia.
Kirkosta tultuamme olimme hetken niin kullan häikäisemiä, että istahdimme hetkeksi penkille ja kaivoimme vähän evästä repusta. Ei ihme, että kun hetken päästä seisoimme toisen komean kirkon vieressä, emme enää menneet sisälle.
Tämä kuningatar Isabellan ja kuningas Ferdinandin vuonna 1492 perustama San Jerónimon luostari oli ensimmäinen Granadaan kristittyjen takaisinvaltauksen (reconquistan) jälkeen rakennettu luostari. Sitä rakennettiin nelisenkymmentä vuotta. Napoleonin aikakaudella munkit karkotettiin, ja luostarin tiiliä käytettiin sillan rakennustarvikkeina. 1900-luvulla luostari kuitenkin entisöitiin ja munkit muuttivat taas luostariin.
Sisäpihalla olisi ollut komeaa pylväskäytävää, mutta edellisen kullatun kirkon jälkeen tyydyin ottamaan kuvia luonnollisista oransseista hedelmistä. Kävimme kyllä pihalla asti.
Seuraavaksi kävelimme Lorcan puistoon. Juha saa itse meidän perheen historiaexperttinä kirjoittaa Lorcasta, mitä tietää.
Ensimmäiset mielikuvani Federico García Lorcasta ovat lukiosta. Meidän piti äidinkielen tunnilla valita runoja esitettäväksi. Vasemmistoaktivisti-luokkatoverini valitsivat esitettäväkseen Lorcaa, vähän ärsyttääkseenkin rehtoria, me muut taas suomalaisia runoilijoita. Itse valitsin Kaarlo Kramsua tai Aleksis Kiveä tai muita hupsulassa asuneita suomalaisia runoilijoita. Lorca oli aktivisti ja vaikuttaja, joka arvosteli lehtihaastattelussa porvaristoa ja hänessä ruumiillistui liberaali, demokraattinen ja suvaitseva Espanja, jonka fasistit halusivat tukahduttaa väkivalloin. Lorcan kaverit suostuttelivat häntä jäämään Madridiin tai pakenemaan Ranskaan, mutta Lorca tuli takaisin kotiin Granadaan, jossa taistelut olivat jo alkaneet. Ei ihme, että hänet 1936 aika pian noudettiin kotoa ja sitten vietiin muutaman muun kanssa ammuttavaksi. Muun fasistien vihaaman toiminnan lisäksi Lorca oli homo. Hän oli saanut Granadassa pilkkanimen ”rusettihomo”. Yksi murhaajista kehui seuraavana päivänä, että ”hän ampui Lorcaa perseeseen, koska se oli homo”. Vasta sitten tuli kuolinlaukaus. Lorca opiskeli yliopistossa musiikin lisäksi oikeustiedettä kuten minä ja Sibeliuskin. Juristia hänestäkään ei tullut.
Joka tapauksessa Federico García Lorca on nykyisin Espanjan tunnustetuimpia kirjailijoita ja hänen perheensä entisestä kesäasunnosta ja sitä ympäröivästä alueesta on tehty hänen muistolleen omistettu ihastuttava puisto ja museo ja sinne kävelimme.
<div
>Puiston alueella sijaitseva Lorcan kesäasunto Huerta de San Vicente on nykyisin museo. Museossa voisi tutkiskella piirroksia, käsikirjoituksia, valokuvia ja Lorcan henkilökohtaisia tavaroita. Olimme paikalla maaliskuussa siestan aikaan, joten emme sinne juuri nyt päässeet.
Näitä juttuja emme kuitenkaan ensijaisesti miettineet, kun kävelimme keväiseen puistoon, vaikka onkin hyvä tietää historiasta ja ymmärtää tapahtumien taustoja. Espanjan sisällissota (1936-39) ja sitä seurannut Francon diktatuuri (1939-1975) on tärkeä osa maan lähihistoriaa. Lorca ja hänen ihastuttava puistonsa yksi pieni pala tätäkin.
Kauniissa puistossa oli kiva kävellä ympäriinsä pitkin käytäviä ja istuskella rauhassa. Vähän myöhemmin keväällä puistossa olisi selvästi ollut enemmän kukkia ja vihreää, niin paljon oli juuri kasvamaan alkaneita ruusuja ja nuppuja kaikkialla. Olimme paikalla todellisen kevään heräämisen aikaan. Istuskelimme, ei ollut kiirettä mihinkään.
Minulla oli myös marraskuinen kuva. Silloin puisto on ollut paljon vihreämpi.
Lorcan kotitalon vieressä alkoivat lehdettömät pensaat jo kukintaansa.
Kiertelin katselemassa pientä kanavaa ja sen varrella kukkivia puita.
Jatkoimme matkaamme ohi Neptunon ostoskeskuksen kohti Genil-jokea. Kadun varrella oli värikkäitä asuintaloja.
Oli helpompi ohittaa ostoskeskus kuin tämä kukkiva puisto.
Genil- ja Darro-joet yhtyvät Granadan koillispuolella. Tämä on Genil. Katsoessani näitä vähän harmaita kuviani, kuvittelen samalla, miltä ne näyttävät muutaman viikon päästä, kun paisuvat silmut alkavat puhjeta ja maisema vihertää ja kukkii. Maaliskuun loppu on vielä taitteen talven puolella.
Ylitimme kävelysillan Palacio de Congreson aukiolle. Aukiolla oli näyttely Espanjan kansallispuistoista. Bucket list piteni… Kiipesin portaat näköalatasanteelle ja ikuistin pari näkymää.
Ylitimme joen uudelleen vasta Punte de Araben sillan kohdalta.
Lähdimme kävelemään Acera del Carroa pitkin. Hitaasti. Nimittäin jokaisen pikkukadun kohdalla piti pysähtyä. Ihan jokaisella emme varmaan käyneet, vaikka värikkäät kadut kutsuivat.
Kadun varrella on El Corte Inglesin tavaratalo.
Kiersimme ruokaosaston sopivia vehnäjauhoja etsien ja tulimme ulos tavaratalon toiselta puolelta ihanalle Carrera de la Virgenin puistokadulle. Ja taas mietin, miltä täällä kohta näyttää, kun kevät etenee.
Sen päässä on ihastuttava Plaza de Campilon aukio kioskeineen ja sen lähistöllä Angel de Cavetin katu, joka on kaikkien pääsiäisviikon kulkueitten reitillä. Sen varrelle on Semana Santaa varten rakennetut katsomot, josta voi istuen seurata kunkin päivän kulkueet. Liput myydään koko viikoksi ja ne ovat niin haluttuja, että ne pitää ostaa vuotta aikaisemmin. Muu yleisö seisoo ruuhkissa katujen varrella. Toinen samanlainen katsomo on Katedraalin vieressä aukiolla.
Yksi Granadan keskeisimmistä ja kuvatuimmista aukioista jäi usein reitillemme, kun olimme menossa majapaikkaamme, eli Plaza Isabel la Católican aukio, jolla on Isabellan (Isabella I of Castile) ja Kolumbuksen kohtaamista kuvaava Mariano Benlliuren luoma patsas, joka pystytettiin Amerikan löytämisen 400-vuotisjuhlintaan.
Sen jalustaan on kaiverrettu joukko historiallisia nimiä, jotka liittyvät sekä Granadan valloitukseen että Amerikan mantereen löytämiseen. Juha tietää taas paremmin:
Tässähän näkyy, että Kolumbus esittelee Isabellalle karttaa ja suunnitelmiaan. Kuningatar Isabella rohkaisi Kolumbusta seilaamaan ja myönsi varat tutkimusretkille, Tästä alkoi prosessi, jonka tuloksena Kastilian kuningattaren kieli castellano eli espanja on yleisin kieli Etelä-Amerikassa. Isabel la Católica on mielenkiintoinen hahmo Espanjan historiassa, vahva nainen, jonka aikana Amerikka löydettiin ja Granada Espanjan viimeisenä osana valloitettiin takaisin maureilta 1490-luvulla. Espanja yhtenäistyi, kun Isabella meni naimisiin Aragonian hallitsijan Ferdinandin kanssa. Isabella on haluttu julistaa pyhimykseksi, mutta sille löytyy juutalaisia ja kristittyjä vastustajia, koska Isabellan johdossa myös tehtiin etnisiä puhdistuksia. Juutalaisia vainottiin ja tiukasta katolisesta uskonnosta poikkeavatkin saivat osansa sanktioista. Tullessaan Granadaan hallitsijapari vakuutti kyllä olevansa kovin suvaitsevainen, mutta milloinkas hallitsijoihin on voinut luottaa. Juutalaiset ja muslimit pakkasivat kimpsujaan ja muuttivat luoliin. Juutalaisille annettiin kyllä neljä kuukautta aikaa kääntyä kristinuskoon ja jäädä, mutta ei kai se kaikille sopinut.
Kotikadultamme Calle Santiagolta näkyi, kuinka aurinko alkoi laskea Sierra Nevadan lumihuippuja valaisten.
Meillä oli takana 12 kilometrin vaellus ja jälleen palanen sekä Granadan tunnelmaa että historiaa. Tuntui hyvältä.
Niin, miksi haimme ruokaosastolta vehnäjauhoja? Meillä oli kyläkutsu seuraavaksi illaksi ystävällemme Lolalle ja koska Lola on hyvin kiinnostunut kaikesta ruokaan liittyvästä, olin päättänyt viedä hänelle itse leipomiani pullia. Korvapuusteistani tulee aina muotopuolia, siksi tein samalla ohjeella helpommin onnistuvat ruusukkeet.
Lopuksi vielä kartta, joka suunnilleen näyttää kulkemamme reitin.
Jotenkin kuvaa kulkuamme, että Google maps laskee meidän kävelleen alle 8 km, kun askelmittarimme on arvioinut päivän matkaksi 12 km. Niin paljon kiertelyä ja pikkupoikkeamisia oli varmasti.
Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme ja pyöräilyretkistämme.
Aila ja Juha 
Kiitos tästä Granada-hehkutuksesta 🤩 minunkin ❤️ sykkii tälle ihanalle kaupungille. Se on aito ja upea ja mikä historia!
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi, aion hehkuttaa Granadaa vielä lisää, kunhan ehdin. Kuvia ja kokemuksia on. Yhteinen on sykkeemme.
TykkääTykkää
Tosi ihania nuo keväiset kuvat! Pääsisinpä itsekin uudestaan Granadaan ihailemaan kevään kukkia! Kävin itse ensimmäisen kerran Granadassa viime syyskuussa ja ihastuin jo silloin ikihyviksi: https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2018/10/13/granada/
TykkääTykkää
Kiitos ihanasta Granadapostauksesta ja erityisesti sen kuvista. Tykkäsin aivan huikean paljon lauseestasi Granadan väreistä: ”olisin juonut, syönyt ja hengittänyt niitä, kietonut ne ylleni ja sukellellut niissä. Kuulostaa melko psykedeeliseltä, mutta niin kokonaisvaltaisen värirakkauden koin Granadassa.” Syyskuu on muutenkin varmaan ihana aika käydä siellä. Mikään ei ole lakastunut vielä, eikä helle ole enää pahimmillaan. Meidän käynnitä ovat olleet enemmän talviaikaa. Kiva, kun kävit!
TykkääTykkää
Kuulostaa viehättävältä kaupungilta ja kauniita kuvia, kiitos! 🙂 Pitääpä yrittää tehdä kunnon Andalusian kierros ja sisällyttää siihen ehdottomasti Granada 🙂
TykkääTykkää
Kyllä, jos Andalusiassa matkustat, Granada on aina hyvä ja monipuolinen kohde. Mutta toisaalta itse haluaisin nostaa esille myös ne monet tuntemattomammat ja pienemmät paikat, joissa turistit eivät kansoita katuja lähes koskaan. Olen viettänyt valloittavan rauhallisia hetkiä mm. seuraavissa: Frigiliana, Comares, Casarabonela, Periana ja vaellellut ympäriinsä. Sekin on ihanaa. Kiitos kommentistasi, kiva, kun kävit!
TykkääTykkää
Granada on kiehtova, joskus ehkä vähän selaperäinenkin, vähän niin kuin Lorcan runotkin.
Espanjalaisilla näyttää olevan taipumusta eri asioiden aika mielivaltaiseen yhdistelemiseen. Meidän Granadan hotellissa oli joulun aikaa koristeltu takan reunus, jossa oli vierekkäin sulassa sovussa Jeesus lapsi seimessä, joulupukki ja poro 🙂
TykkääTykkää
Olipa hauska yhdistelmä, mutta kuten sanoit, varmaan ei Espanjassa yhtä yllättävä, kun Suomessa. Voisin ajatella, että se voisi johtua vaikka siitä, että seimi ja siihen liittyvät jutut ovat niin yleisiä Espanjassa, ehkä siis sisältävät jotenkin vähemmän uskonnollisia mielikuvia kuin meidän ajattelussamme. Ne vain koetaan jouluna.
TykkääTykkää
Hmm, olen varmaan ollut vähän väärällä jalalla liikkeellä Granadassa (ja ainakin vuoden huonoimpien säiden aikaan vuosi sitten!), koska se ei mun kuvissa näytä yhtään näin houkuttelevalta 🙂 Mutta hieno ja historialtaan rikas paikka ehdottomasti!
TykkääTykkää
Eivät kaikki ihastu samoihin paikkoihin, ei sitä voi vaatia itseltään eikä toisilta. Olen minäkin lukenut useita hehkutuksia paikoista, joissa olen varmaan ollut minäkin väärällä jalalla liikkeellä. Yksi yllättävimpiä itselleni on varmaan ollut Pariisi. Kaikki tykkää ja hehkuttaa romantiikkaa, minä vain ajattelen, että ok, kuuluuhan se yleissivistykseen tuntea Pariisi, mutta romantiikan etsin kyllä ihan muualta kuin Pariisin turistitungoksesta. On Granada kiva, kay joskus uudelleen 🙂 Kiitos kommentistasi!
TykkääTykkää
Hyvä, että Espanjasta on kirjoiteltu viime aikoina. Nämä kirjoitukset ovat saaneet syttymään Espanjalle. Huomasinkin, että sinulla on enemmänkin juttuja Granadasta. Pitääkin tutustua.
TykkääTykkää
Kiva kuulla, että sinäkin sytyt Espanjalle. Se on paljon viehättävämpi ja monipuolisempi, mitä tavallisissa turistimielikuvissa. Minun innostukseni on tullut oikeastaan vasta viime vuosina, kun olen nähnyt, että se on niin helppo kohde lähteä pois hetkeksi Suomen pimeästä talvesta. Kiitos kommentistasi!
TykkääTykkää
Tuttuja maisemia Granadasta ja myös uusia. On se kyllä upea kaupunki, ja tuo vanha tapaskulttuuri on ihan huippu juttu!!
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi! On Granada tosi upea kaupunki ja olen tosi iloinen, että voimme olla siellä kokonaiset kaksi viikkoa. Silloin löysi muutakin kivaa kuin Alhambran ja Albaicinin.
TykkääTykkää